Kirkon tunnustuksen paikka

Tämän viikon suuri asia on kirkkolain ja -järjestyksen uudistaminen. Suomalaisessa oikeusjärjestyksessä on se läntisille demokratioille hieman erikoinen piirre, että maan eduskunta joko hyväksyy tai hylkää evankelisluterilaisen kirkon kirkkolain. Tästä säädetään perustuslain pykälässä 76.

Kuuma peruna kirkolliskokouksessa on nykyiseen kirkkolakiin sisältyvä ns. tunnustuspykälä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta suhtautuu lausunnossaan jossain määrin kriittisesti kyseiseen pykälään: ”[k]irkkolakiin on otettu edelleen myös selvästi tunnustuksellista sääntelyä (esim. 1 luvun 2 §), joka ei kovin hyvin sovellu eduskunnan säätämään lakiin, mutta joka voi olla tärkeää kirkon uskonnollisen identiteetin kannalta.” (PeVL 4/2020)

Tästä syystä kirkkohallitus oli kirkkolakiesityksessään siirtänyt tunnustuspykälän kirkkojärjestykseen. Kirkkojärjestyksestähän kirkko päättää kokonaan itse. Tällöin kirkkolaissa ei olisi perustuslakivaliokunnan vierastamaa ”tunnustuksellista sääntelyä”. Palautteen johdosta kirkkohallitus päätyi esittämään kirkkolain ensimmäisen pykälän kuuluvan tunnustuksen osalta näin: ”Kirkon toiminnasta sekä tarkemmin kirkon tunnustuksesta, tehtävästä, järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkojärjestyksessä.” Kirkolliskokouksen lakivaliokunta teki kuitenkin oman esityksensä, jossa tunnustuspykälä sijoitettaisiin edelleen kirkkolakiin, sen toiseen pykälään: ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”

Nyt sali keskustelee pitkään ja hartaasti tunnustuspykälän paikasta. Oikeastaan jo maanantai-iltana sparrasimme asiasta iltakoulussa. Se oli suljettu tilaisuus, enkä sitä siksi referoi kuin oman puheenvuoroni osalta. Puhuin tunnustuspykälän puolesta. Seuraavana aamuna eräs edustaja ihmetteli, kun niin vahvasti yhdistin uskon ja pykälän. Vastasin, että se pykälähän kertoo uskoni sisällön. Hän kysyi aidosti hämmästyneenä: ”Uskosi, identiteettisi ja muu – jossakin pykälässä?” Sanoin, ettei pykälässä, vaan sen sisällössä.

Moni edustaja tuo parhaillaan täysistunnossa julki huoltaan siitä, menisikö tunnustuspykälä tosiaan eduskunnassa läpi pelkällä perustuslakivaliokunnan pikku tukistuksella. Lakivaliokunnan enemmistö näkee sen mahdollisena. Sen sijaan lainoppineet asiantuntijat suhtautuvat kysymykseen huomattavasti kriittisemmin. Taas on taulu täynnä puheenvuoropyyntöjä. Saa nähdä, mihin keskustelu johtaa. Oma kantani on, että niin kauan kuin meillä on Suomessa kirkkolaki, on aiheellista, että siinä on myös tunnustuspykälä.