Antti Laato: Kirkko tarvitsee raamatuntutkimusta

Heinäkuun ja elokuun taitteessa Helsingin yliopistolla kokoontunut eksegetiikan suurkonferenssi on koonnut Helsinkiin laajan joukon akateemista raamatuntutkimusväkeä. Åbo Akademin Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Antti Laato muistuttaa, ettei kirkko saa unohtaa eksegetiikkaa.

30.7.–3.8. Helsingin yliopistolla on kokoontunut viikon kestävä tieteellisen raamatuntutkimuksen, eli eksegetiikan, suurkonferenssi. Konferenssin järjestävät yhteistyössä Euroopan raamatuntutkimuksen seura EABS ja alan suurin amerikkalainen järjestö SBL.

– Amerikkalaisen SBL-järjestön pääkokoontumiset ovat aina olleet Yhdysvalloissa ja ne kokoavat väkeä laajasti Yhdysvaltojen lisäksi myös Kanadasta ja Euroopasta. SBL on tehnyt myös kansainvälisiä avauksia: nyt täällä Helsingissä ja muistaakseni ensi vuonna Intiassa, paikalle Turusta saapunut professori Antti Laato kertoo.

Yli tuhat raamatuntutkijaa Helsinkiin koonnut konferenssi tarjoaa niin paljon ohjelmaa, että yksittäisen konferenssivieraan on vaikea sanoa, mitkä ovat konferenssin polttavimmat Raamattuun liittyvät kysymykset. Parhaimmillaan yhtäaikaisia tilaisuuksia järjestetään melkein kolmekymmentä.

– Yleisesti ottaen näyttää siltä, että Vanhan testamentin osalta kiinnostus on menossa suuntaan, jossa tekstejä tutkitaan valmiina kokonaisuuksina, eikä enää pyritä menemään niiden taakse pohtimaan esimerkiksi ajan historian tilanteita. Tutkijat ovat nyt kiinnostuneita siitä, kuinka Vanhan testamentin tekstejä on tulkittu varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Tällainen kysymyksenasettelu olisi ollut harvinaista vielä viisikymmentä vuotta sitten, Antti Laato pohtii.

Åbo Akademin Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Antti Laato osallistui Helsingissä eksegetiikan suurkonferenssiin

Teot ovat tärkeintä

Professori Laato on erityisesti seurannut keskustelua varhaisen antiikin ajan erilaisista Vanhan testamentin tekstitraditioista. Se tarkoittaa sitä, että hieman ennen ja jälkeen Jeesuksen ajan oli yhtä aikaa liikkeellä jonkin verran toisistaan poikkeavia versioita Vanhan testamentin teksteistä.

– Ne ovat minusta hirveän mielenkiintoisia: miksi sellaisia oli ja kuinka ne suhtautuvat toisiinsa? Tarkka lukija huomaa niiden olemassaolon Uudenkin testamentin puolelta. Esimerkiksi marttyyri Stefanoksen puheissa Apostolien teoissa seurataan Samarialaista Mooseksen kirjojen versiota, jossa asioiden tapahtumajärjestyksessä on pieniä eroja meidän Vanhaan testamenttiimme.

Tekstikokoelmien väliset eroavaisuudet eivät kuitenkaan ole uskon este.

– Ne osoittavat sen, mikä on myös kristillisen uskomme kannalta terve piirre, että pääasia ovat Jumalan suuret teot historiassa: ennen kaikkea Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Se on Jumalan ilmoituksen pääasia. Raamattu todistaa Jumalan suurista teoista historiassa ja siitä, että tämä sama Jumala on kohdattavissa tänäänkin.

Kansainväliset kirjakaupat olivat pystyttäneet kojujaan Helsingin yliopiston käytäville.

Kirkko ei voi juosta pakoon

Laato kertoo nähneensä eksegetiikan suurkonferenssissa paljon papinpaitoja ja muutaman munkin kaavunkin. Hänen mukaansa kirkon täytyy ottaa eksegetiikka vakavasti.

– Kyllä eksegetiikka kiinnostaa – ja niin pitääkin olla! Täytyy ymmärtää, että eksegetiikka on maailmanlaajuinen tutkimuskenttä. Ei saa tehdä sitä virhettä, että kompastuu yhteen eksegeettiin ja hänen tutkimukseensa. Jos eksegetiikka ymmärretään maailmanlaajuisena juttuna, tarkoittaa se sitä, että on monia näkökulmia, koulukuntia ja tapoja hahmottaa Raamattuun liittyviä kysymyksiä.

Tieteellisen raamatuntutkimuksen sivuuttaminen on Laaton mielestä vakava virhe, johon ei kirkolla ole varaa.

– Kirkko ei voi laittaa päätä pensaaseen. Sen täytyy ottaa ajan haaste vakavasti. Mitä se tarkoittaa, että me puhumme Raamatusta apostolien ja profeettojen välittämänä pyhänä kirjana? Millä tavalla Raamattu eroaa vaikkapa Koraanista ja muista muiden uskontojen pyhistä kirjoista? Jos kristillinen kirkko tai me Evankeliumiyhdistyksessä emme ole tällaisiin haasteisiin valmiita vastaamaan, niin joku muu ottaa ne asiakseen ja opettaa niistä varmasti joka tapauksessa.

Haasteeseen vastaaminen ei ole kuitenkaan läpihuutojuttu.

– Se vaatii paljon tietotaitoa ja henkilöitä, joilla on kompetenssia ja viitseliäisyyttä. Kristilliselle kirkolle olisi suureksi eduksi tietoisesti etsiä sellaiset henkilöt ja antaa heille resursseja kehittää taitojaan, sillä heitä kirkko tulee tarvitsemaan, Laato päättää.