Kieliansa

Japanin kielessä kristinuskon ”julistuksen” tarkoittamiseksi käytetään kahta sanaa: ”Dendou” ja ”Senkyou”. Kiinalaisella merkillä kirjoitettuna ”Dendou” merkitsee ”oikean tien välittämistä”; ”Senkyou” taas ”julistamista ja opettamista”. Japanissa ollessani olen huomannut, että julistettava asia eli evankeliumi (”Fukuin” japaniksi) liitetään meikein aina ”Dendou”-sanaan niin kuin ”Fukuindendou” (”evankeliumin julistaminen”). Sen sijaan ”Senkyou”-sanaa käytetään yleensä itsenäisesti. Tällainen käytäntö on havaittavissa ainakin Japanin ev. lut. kirkon (JELC) piirissä. Lisäksi viime aikana ”Fukuindendou”-sanaa on harvoin kuultu, vaan aina ”Senkyou”-sana. Minkälaisen ilmiön kanssa tällainen kielikäytäntö on tekemisissä?

Viime pyhänä pidettiin JELC:n Tokion läntisen alueen seitsemän kirkon pappien ja maallikkoedustajien kokous. Agendaan kuului viime kesän kirkkofestivaalin palaute. Joka vuotisessa tapahtumassa Suomi-kirkon seurakunta on esittänyt kuorossa suomalaisia hengellisiä lauluja suomeksi ja japaniksi. Tänä vuonna erään seurakunnan esitys herätti suurta huomiota. Ruumiin monet osat paljastuneina naiset esittivät napatanssia kirkon alttarin kohdalla. Suomi-kirkon johtokunnassa siitä tuli keskusteluaihe ja päädyttiin siihen, että saamme jäädä festivaalista pois, mikäli sama esitys tulee jatkossakin.

Kun ilmoitin palaverissa tämän kannan, ko. seurakunnan edustaja alkoi kiihtyä. Hänen mukaansa Suomi-kirkon toimintatapa voi johtaa sensuuriin ja ilmaisuvapauden loukkaamiseen. Sitä paitsi kyseessä on vieraan maan kulttuurin kunnioittaminen. Hän siis antoi Suomi-kirkolle tiukan vaihtoehdon: joko se mukautuu tai saa ihmisoikeusloukkaajan ja vieraan kulttuurin häväisijän maineen. Mies on ammatiltaan lakimies.

Toistin seurakunnan kantaa: ketään ei voi pakottaa katsomaan sitä, mitä itse ei halua nähdä. Lakimies esitti kompromissiehdotuksen: joko naisille pannaan lisää vaatetta tai ohjelmanumerossa Suomi-kirkko ja napatanssi laitetaan mahdollisimman kauaksi toisistansa. Oikeastaan kysymys ei ole siitä. Heitin kokousväelle asian ytimen: ”ko. esitys ei ole missään tekemisissä ‘Senkyoun’” kanssa.

Sitten läsnäolevat papit alkoivat kiihtyä. Heidän mukaansa ”Senkyou” on se, että kirkossa voi tehdä kaikkea ja niiden kautta Jumala vaikuttaa. Meinasin sanoa, että Jumala vaikuttaa sanan ja sakramentin kautta, mutta pysähdyin. Jos olisin sanonut sen, sitten läsnäolevat maallikkoedustajatkin olisivat alkaneet kiihtyä, koska festivaalissa muuten on monta esitystä, jossa ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Samalla ymmärsin, miksi JELC on ylpeä siitä, että se osallistui suurmaanjäristyksessä sortuneiden buddhalaisten ja shintolaisten temppelien jälleen rakentamiseen, miksi sen pastorit kulkivat evakuointipaikoissa buddhalaisten ja shintolaisten pappien kanssa pitämässä ”sielunhoitokeskusteluja”, miksi nuoret pastorit konsertoivat rokkimusiikkia buddhalaisten pappien kanssa, miksi jotkut seurakunnat järjestävät pihajuhlan, jossa viiniä ja olutta tarjotaan kirkon tiloissa. Kaikki on ”Senkyouta”!

Keskustelu piti lopettaa seuraavan agendan takia. Kokouksen päätyttyä väki lähti kotimatkalle. Yksi naisedustaja tuli luokseni ja kiitti. Hän ja jotkut hänen seurakuntalaisistansa eivät tykänneet ko. esityksestä, mutta ei ole helppoa ilmaista eriävää mielipidettä. Se on ymmärrettävää, koska valtavirrassa on paljon asiantuntijoita ja puhetaitoisia. Pienen vaietun joukon tähden olen päättänyt, etten enää käytä JELC:n piirissä ”Senkyou”-sanaa vaan ”Fukuindendouta” vain.