Kieli ja kulkeminen häkellyttävät lähettejä

Sirkka-liisa ja Pekka Huhtinen Myanmarissa ja Japanissa työskennellyt Tiina Latva-Rasku kertovat lähetyskentällä kokemistaan yllätyksistä.

Taksi paljastui kodiksi

 Eräänä päivänä meidät otti kyytiin taksi, jonka etupenkillä istui nainen vauva sylissään. Arvasimme, ettei hän ollut matkustaja. Kuljettaja osasi jonkin verran englantia. Selvisi, että pelkääjän paikalla istuivat hänen vaimonsa ja lapsensa. Vauva oli kaksi kuukautta vanha poikalapsi. Äiti istui etupenkillä ilman turvavyötä vauva sylissään ja ikkuna sepposen selällään. Katupöly ja pakokaasu kirvelivät aikuisenkin silmiä. Autossa ei ollut ilmastointia ja lämpöasteita varjossakin lähes 40.

Kysyessäni, miten vauva nukkuu kotona öisin, kuljettaja käski katsoa taakse auton peräosaan. Näin sen olevan täynnä tavaraa, päällimmäisenä taitettava pöytä. Hän kertoi tässä olevan heidän kotinsa. He asuvat autossa. Kuljettaja kehui taksin omistajaa hyväksi mieheksi, koska hän antaa käyttää autoaan näin. Osa ajon tuloista menee omistajalle, osan kuljettaja saa pitää itse. Kuljettaja kertoi työskentelevänsä hankkiakseen tulevaisuudessa kodin vaimolleen ja lapselleen.

Kojelaudalla korviketta ja Buddha 

Kuljettaja kertoi hänen ja vaimonsa perheiden olevan täysin erilaisia. Vauvan isovanhemmat eivät kuulemma auta vauvan hoidossa eivätkä muutenkaan tue perhettä. Kukahan heitä sitten neuvoo vauvan hoidossa? Auton kojelaudalla oli auringon paahteessa äidinmaidonkorvikejauhepaketti ja istuinten välissä tuttipullo, jonka pohjalla oli vettä. Muistin lukeneeni, kuinka vauvoja kuolee huonon hygienian ja pilaantuneen pulloruuan vuoksi. Pyysin heitä pitämään jauhepaketin varjossa ja vihjasin äidinmaidon olevan vauvalle parempaa kuin pullomaidon.

Jossakin vaiheessa taksinkuljettaja otti käteensä kojelaudalta pienen paketin. Läpinäkyvän muovipussin sisällä oli kullanvärinen Buddha-patsas. Hän näytti sitä meille ja sanoi “Buddha”. Sitten hän laittoi paketin takaisin kyljelleen kojelaudalle. Kysyimme häneltä: “Jesu go thila?” eli ”tunnetko Jeesuksen?”. Hän nyökkäili. Kerroimme hänelle, että Jeesus on hyvä. Jeesus rakastaa.

Perhe omillaan
miljoonakaupungissa

Illalla mietin vielä taksimatkaa ja perhettä, joka asuu samassa autossa. He eivät itse tuntuneet erityisen epätoivoisilta tilanteen takia ainakaan tuossa hetkessä. Maassa, jossa ei ole neuvolajärjestelmää eikä sosiaaliturvaa, tämä äiti ja koko perhe ovat kuitenkin aivan omillaan. He ajelevat päivät pääksytysten tukalassa helteessä pakokaasujen keskellä taksivanhuksella ympäri ruuhkaista Yango­nin miljoonakaupunkia.

Myanmarilaisen lapsen ensimmäinen koti on isän työpaikka: taksi.

Hymyilyttävä tulkkaus

Japanissa kielikoulua käydessämme meille oli määrätty orientaatioseurakunta, jossa kävimme sunnuntaisin tutustumassa japanilaiseen seurakuntaelämään. Orientaatioseurakuntamme oli vaihtumassa ja meille pidettiin sen vuoksi läksiäislounas jumalanpalveluksen jälkeen. Aterian lomassa seurakuntalaiset pitivät meille puheita ja myös me hyvästelimme heidät pienellä kiitospuheella.

Olimme tutustuneet tuossa kirkossa erääseen japanilaiseen nuoreen naiseen, joka osasi hyvin englantia. Ymmärsimme itsekin jo jonkin verran japania, mutta varmuuden vuoksi tuo ystävämme tulkkasi meille hiljaa englanniksi puheita, joita meille pidettiin.

Eräs arvokkaan näköinen seurakunnan johtokunnan jäsen nousi seisomaan ja aloitti puheensa. Hän kertoi ylpeyttä äänessään, että tämä hänen Ikebukuron seurakuntansa on vanha, perinteikäs, turvallinen ja vakaa seurakunta, jonka johtokunnalla on paljon elämänkokemusta ja jossa päätökset tehdään huolella harkiten. Sitten hän kertoi hienoista arvostelua äänessään, että meidän tulevan orientaatioseurakuntamme, Ookayaman seurakunnan, historia on lyhyempi ja sen johtokunnassa on nuoria, kokemattomia ihmisiä. Siksi tuon seurakunnan toiminnassa näkyy usein levoton, impulsiivinen ote. Isojakin päätöksiä saatetaan tehdä nopeasti ja loppuun saakka harkitsematta.

Ymmärsin kyllä hyvin tämän puheen alun japaniksikin, mutta mielenkiinnolla kuuntelin miten eläväinen ja nopealiikkeinen ystävämme käänsi sen meille englanniksi. Hän teki sen yhdellä lauseella silmät innostuksesta loistaen ja kateutta äänessään: “Teillä tulee olemaan oikein hauskaa Ookayaman seurakunnassa!”.

Lue lisää Sanansaattajasta 23/17.