Kesän leirejä ja kuulumisia

Kirsi Vimparin lähettikirje 3/2023
27.7.2023

Ennen aivan kesään hyppäämistä vielä toukokuun lopulta paluu Kambjan seurakunnan pyhäkoulukauden lopettajaisiin. Saimme olla kivalla porukalla ulkona, ja oikein seitsemän lapsen ja kolmen aikuisen voimin miettiä mitä talvikauden aikana on koettu, tehty ja opittu. Hanna-Liina kertoi meille lisää Jumalasta, ja tavallisesta poiketen kaikki saivat juosta sydämensä kyllyydestä edestakaisin, ja metelöidäkin sai kaikin voimin, kun oli sen aika. Syksylle meillä on vielä vastuuhenkilö hakusessa, tässä heti kärkeen yksi iso rukousaihe. Kambja on pieni maalaisseurakunta, ja kuten muissakin virolaisissa seurakunnissa, rippikouluun tulee kyllä aikuisia mutta he harvoin jäävät seurakuntaan mukaan, eikä heitä ole vielä löytynyt lapsityöhönkään asti vastuunkantajiksi.

Kesäkuun alussa minut leikattiin Tarton yliopistollisessa sairaalassa, ja pääsin testaamaan niin leikkurin kuin osastonkin palveluita lähemmäs viikon edestä. Nappasin oikein kuvankin kukkalakanoista, kun Suomen puolella sairaalamaailmassa kaikki nämä ovat yleensä valkoisia, niin oli oikein herttaista, kun oli nätit lakanat, niin pussilakanaa kuin lakanaa myöden.

Etukäteen jännitin hieman, lähinnä henkilökunnan suhtautumista, kun vielä välillä tulee vastaan myös sairaanhoidon puolella semmoisia vanhoja kaikuja ja suhtautumista, jossa potilas on lähinnä väärässä ja tärkeämpien potilaiden hoitamisen tiellä. Suurin osa kohtaamistani on kyllä ollut ystävällisiä ammattilaisia, mutta monenlaista on tullut itsellä ja ystävillä vastaan (toki myös Suomen puolella). Leikkausten suhteen sitä joutuu niin toisten armoille ja heikkoon asemaan, että toivoo vielä vahvemmin hyvää kohtelua.

Olin todella kiitollinen ja iloinen saamastani hyvästä hoidosta. Kaikki meni hyvin, ja yhtä vaille kaikki kohtaamani sairaalan henkilökunnan jäsenet olivat hyviä ja ystävällisiä ammattilaisia. Sairaalasta ei tarvinnut myöskään lähteä kotiin ns. oman onnensa nojassa, vaan sain hyvät ohjeet tarvittaessa ottaa yhteyttä ja kysyä. Erityisen kiitollinen olen leikkaavasta lääkäristäni, joka varmisti muutamaan otteeseen vointini sekä huolehti kattavasti jatkoista. Niin henkilökohtaisista sairastamisista kuin aiemmista työskentelyistä terveydenhuollossa minulle on kertynyt myös lääkäreistä aika kattava kokemus, ja tämä hoitava lääkärini on ollut aivan poikkeuksellisen lämminhenkinen ja ystävällinen, rautaisen ammattitaitonsa lisäksi.

Tältä sairaslomapätkältä palasin työkantaan juhannuksen jälkeen, ja käsillä olikin Evankeliumijuhlaviikko. Lähdin tiistaina Suomeen, illaksi vierailulle Ikaalisten seurakuntaan. Talven kotimaankauden vierailu peruuntui sairastumiseni vuoksi, ja sovimme tilalle vierailun perinteisiin Mämmiäisten kesäseuroihin Kartussa.

Saimmekin muutamaksi tunniksi ukonilman, ja puheet piti rytmittää ukkostamisen väliaikoihin. Hyvässä katoksessa säilyimme kuivina ja saimme yhdessä jakaa erityisen seurahetken. Oli mukava päästä muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin Karttuun, ja tavata nyt jo tutuiksi tulleita sekä ihan uusia ihmisiä. Erityisen ihana oli kohdata muutamia teitä lähettäjiä, jotka olette olleet sydämellä mukana yhteisessä lähetystyössä jo vuosia.

Matkani jatkui kohti Keski-Pohjanmaata ja viikonlopun Evankeliumijuhlaa. Ollessani vielä jonkin verran toipilas, tuli tarpeeseen muutama levähdyspäivä ennen juhlia. Mutta Toholammille oli hyvä suunnata perjantaina ja juhlia koko viikonloppu sunnuntain iltapäivään saakka. Itse olin tällä kertaa hyvin kevyillä vastuilla. Lähetyspisteen haastattelut keräsivät mukavasti ihmisiä kuuntelemaan, ja monen kanssa pääsimme juttelemaan Viron lähetyksestä.

Lauantaina pääsin kokeilemaan minulle uutta asiaa, kun juonsin yhden päälavan tilaisuuden. Meitä oli pyydetty myös lähetyspuolelta kattavasti juontamaan, ja ehkä kuulemme myöhemmin palautetta mitä yleisö tykkäsi nopealla sykkeellä vaihtuvista juontajista.

Pienen panoksen sain antaa myös esirukouspalvelussa. Kyllä meillä on monenlaisia taakkoja, ja on aina hyvä muistaa, etteivät monetkaan asiat näy päällepäin ja jokaiselle meille jotain vaikeuksia annetaan, joillekin jopa inhimillisesti katsoen ylenpalttisesti. Mutta meille on annettu myös jotain ihmeellistä avuksi, ja yhteinen rukous on yksi osa sitä erityistä tukea, apua ja ihmettä, miten Jumala meitä auttaa ja hoitaa.

Ehdin palveluvuoroni aikana rukoilla muutamien ihmisten ja heidän tuomiensa asioiden puolesta, ja ehdottomasti mieleen jäävin tapa lähestyä esirukouspistettä oli eräällä lähimmäisellä: ”Nyt Vimpari rukkoillaan!” Ja niinhän me teimme. Kiitos myös sinulle ja teille, kun rukoilette tämänkin kirjeen rukousaiheiden puolesta. Se on aivan keskeistä tässä yhteisessä työssä, että yhteisiä ihmisiä, asioita, haasteita, vaikeuksia ja myös ihanaa kiitosta saamme eri puolilla olla viemässä yhteisesti Herralle.

Evankeliumijuhlaviikonlopun ehdoton kohokohta minulle oli sunnuntain lähetysjuhlan matkaan siunaaminen. Oulun piispa Jukka Keskitalo toimitti matkaan siunaamisen, jossa Paula ja Lauri Heikkilä siunattiin ensimmäiselle, Oleniusten perhe toiselle, minut neljännelle ja Maikki Ochieng kahdeksannelle työkaudelle lähetystyöhön.Tätä tehtävää pääsimmekin heti seuraavalla viikolla toteuttamaan käytännössä Oleniusten perheen kanssa, kun yhteinen leirikesämme alkoi Võrun rovastikunnan lasten- ja nuortenleirillä. Salome vastasi koko leiristä, ja hyvä vapaaehtoisten porukka rovastikunnasta oli apuna toteuttamassa leiriä. Ollin kanssa vastasimme nuorten ohjelmasta edellisvuosien tapaan.

Tämä kolmipäiväinen leiri aloitti kolmen leirin sarjan, joka jatkui osaltamme Valgan rovastikunnan vastaavalle leirille. Soontagalla leirin johtajana toimii Kristiina Lõhmus, ja tuttuun tapaan teimme siellä nuorille osaksi omaa ohjelmaa.

Leiriputken lopetti valtakunnallinen nuortenleiri JäPe, joka pidettiin tänä vuonna Pilistveressä. Seurakunnalla on siellä hyvät tilat pitää myös leirejä, ja useat suomalaiset seurakunnatkin hyödyntävät tätä mahdollisuutta rippileireillään.

Toista vuotta peräkkäin osallistujamäärä jäi pieneksi, koko porukka tiimeineen mukaan lukien meitä oli kuutisenkymmentä. Tämä kuvaa myös Viron kirkon nuorisotyön tilannetta hyvin, on hyvin vähän enää seurakuntia, joissa on aktiivista nuorisotyötä. Tähän ovat johtaneet monet tekijät, eikä tilanteeseen ole nopeaa ratkaisua. Kokonaistilanne tarvitsee lujasti esirukousta ja myös käytännön ratkaisuita ennemmin tai myöhemmin.

Mutta saimme hyviä yhteisiä tilanteita, hetkiä, hauskuutta ja monenlaista meinikiä nelipäiväisen nuortenleirin aikana. Jospa moni nuorista löytäisi tiensä niin nuorten kuin opiskelijoidenkin kristilliseen toimintaan, ja totta kai myös kirkkoon. Monilla ei ole vielä yhteyttä seurakuntaan, vaan side on muodostunut kavereiden ja leirien kautta.

Loppuun vielä rukousvastaus! Saimme positiivisen vastauksen toiseen tukihakemukseemme, eli IFES tukee taloudellisesti vähintään vuoden ajan uuden pääsihteerin palkkausta opiskelijatyöhön. Tämä on iso kiitollisuuden aihe, ja rukoillaan, että kaikki tuki tulisi käytettyä hyvin ja että EEÜÜ järjestönä kasvaisi taloudelliseen itsenäisyyteen.

Vastaan niin Tarton opiskelijatyöstä kuin pääsihteerin tehtävistä vielä syyskuun loppuun, Eleri aloittaa syyskuun alusta ja saan siirtää vastuukuviot hänelle syyskuun aikana. Pääsen tässä pääsihteerikauteni loppuvaiheessa vielä erityiselle työreissulle, kun maailmanlaajuinen opiskelijatyön kattojärjestö IFES kokoontuu yhteiseen maailmankonferenssiin Jakartaan elokuun alkupuolella kymmeneksi päiväksi. Jätän myös tämän teille rukousaiheeksi, lähes 160:sta eri maasta kokoontuu opiskelijoita, opiskelijatyöntekijöitä, pääsihteereitä ja eri alueiden työntekijöitä kokoustamaan, viettämään aikaa Raamattuopetusten äärellä, rukoilemaan. Saan toimia yhden pienryhmän vetäjänä, ja onkin erittäin mielenkiintoinen nähdä ja kokea tuo suuri tapahtuma. IFESin tuki mahdollistaa osallistumiseni.

Loppukesän terveiset ja edellisessä kirjeessä luvattu talouspäivitys tulevat seuraavassa kirjeessä elo-syyskuussa, jos Jumala suo. Hyviä kesähetkiä Sinulle!

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28

Kiitos- ja rukousaiheita
• Kiitos kesän leireistä, uusista ja vanhoista tutuista ja ystävistä ja jaetuista hetkistä.
• Rukoillaan, että Paavalin seurakuntaan löytyisi uusi nuorisotyöntekijä, ja että syksyn Paavalin nuortenpäivät pystyttäisiin järjestämään.
• Rukoillaan opiskelijatyön uuden vaiheen puolesta. Kiitos IFESin monipuolisesta tuesta, jonka turvin Eleri voi aloittaa pääsihteerin työt. Rukoillaan hyvää opiskelijatyön syksyn aloitusta!
• Kiitos hyvin menneestä leikkauksesta ja kaikesta hyvästä hoidosta ja toipumisesta.
• Kiitos johdatuksesta, jokapäiväisestä leivästä, tarvittavista voimista ja levosta. Rukoillaan myös tarvittavaa terveyttä.
• Rukoilemme rauhaa Ukrainaan, ja Jumalan apua kaikkeen tarvittavaan.