Kenen edessä kumarramme

Sain joululahjasi kirjan Mulkerot – patsaille korotettujen suurmiesten elämänkertoja. Kirjassa kerrotaan historian suurmiesten nurjempi totuus. Pietari Suuren, Che Guevaran tai keisari Augustinuksen julmuudet kerrotaan ahdistavankin tarkkaan. Myös uskonpuhdistajamme Martti Luther on päässyt mulkeroiden listalle ihmisiä tapattaneiden miesten joukkoon. Luther todetaan ikäväksi ihmiseksi, joka vihasi kaikkia, ja varsinkin juutalaisia. Olen toki kuullut aikaisemmin, että Lutherista tuli vanhempana sairauksien ja tiettyjen pettymysten keskellä vihainen mies. Tämän piirteen hän myönsi itsekin. Erityisen pettynyt hän oli juutalaisiin, mutta silti liittäminen tuohon mulkeroiden joukkoon tuntuu epäreilulta.

Millainen mulkero minä olen

Kirjaa lukiessa mietin, millainen mulkero itse olen. Olen tyytyväinen, kun minusta mainitaan pitkä urani Sleyn nuorisotyössä ja Maata Näkyvissä -festareiden johtajana. Kerron mielelläni tarinoita vaimostani Maaritista ja tapaamisestamme Kauhajoen evankeliumijuhlilla 1991. Minulla on aina aikaa kertoa neljästä tyttärestäni. Näytän mielelläni kuvia myös koirastani Brunosta. Kerron, että harrastan penkkiurheilua, lukemista ja elokuvien katselua. Olen kristitty suomalainen mies. Minua alkaa pian ahdistaa, jos ihmiset tietäisivät, millainen perusluonteeni on kotona. Olen äksy ja hermostunut ja saatan korottaa ääneni perheeni edessä todella nopeasti. Olen lyhytjännitteinen ja epäkäytännöllinen. Minun on vaikea hyväksyä, että olen kodin perinteisissä miesten töissä aivan surkea. En esimerkiksi pysty rakentamaan ja kokoamaan mitään. Työssäkin olen tehnyt pahoja virheitä, esimerkiksi rippikoululeireillä. Olen siis melkoinen mulkero.

En haluaisi selitellä, mutta mulkerona olemiseen on tietty syy. Edeltäjäni Sleyn nuorisotyössä, Teuvo V. Riikonen käytti lyhennettä SKP – synti, kuolema ja perkele. Tämä kolmikko kulkee mukanamme. Olemme keskeneräisiä, heikkoja ja syntisiä, turha meitä on nostaa jalustalle. Olen sitä mieltä, että Luther on ansainnut patsaansa Wittenbergin torille, samoin kuin Veikko Hakulinen Valkeakosken sillan puistoon. Kun ihmiset saavat aikaan jotain suurta, heidät on oikeus ja kohtuus muistaa jälkeenpäin. Mutta mulkeroita he ovat.

Älä nosta ketään jalustalle, mutta kuuntele tarkalla korvalla

Hengellisissä piireissä on tapana nostaa uskonnolliset johtajat jalustalle ja ihan liian usein nämä pönötyksen alustat halkeavat ja uskonsankarit kaatuvat ikävin seurauksin. Älä siis turhaan kumarra ketään mulkeroa, äläkä nosta ketään jalustalle. Kokonaan toinen asia on, että tiettyjä ihmisiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Korona-aikana kuuntelemme, millaisia koronarajoituksia ja ennustuksia asiantuntijat osaisivat sanoa. On kokonaan toinen asia, miten ohjeita aina noudatetaan. Koronan lisäksi muut asiantuntijat alkavat olla harvassa. Ennen asiantuntijoina ja auktoriteettina pidettiin myös kirkkoa. Nyt mulkeruuden ja tasapäistämisen nimissä on asiantuntijoiden kunnioitus hävinnyt toimintakulttuuristamme ja myös kirkostamme. Enää ei ole asiantuntijoita, on vain mielipiteitä, jotka on hyvä ampua alas ainakin silloin, kun ne tuntuvat ahdistavilta ja omaan arvomaailmaan sopimattomilta.

Yhden edessä joudumme kumartamaan

Asiantuntijoiden ja auktoriteettien häviäminen kirkon sisällä tuottaa yhden suuren ongelman. Kirkolla on valttikorttina sellainen auktoriteetti, joka ei ole mielipide. Kirkolla on myös kohde, jota jokainen joutuu kumartamaan maahan asti. Pyhän Sydämen kappelin loppiaissaarnassa Jari Rankinen saarnasi, kuinka meillä on yksi, jota pitää kumartaa. Tämän tiesivät tietäjät, jotka kumarsivat lahjoja tuodessaan Jeesus-lapsen edessä maahan asti. Sama asenne tulisi olla meillä.

Kirkon sanoma Jeesuksesta viestittää meille sen ilosanoman, että yksi eli puhtaan elämän kärsien ja kuollen meidän mulkeroiden edessä. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Evankeliumin totuus löytyy Jumalan sanan lupauksista. Se ei perustu mielipiteeseen eikä yleiseen arvioon, vaan on Pyhän Hengen antama totuus, joka on kirjoitettu ylös. Jumalan Sanan totuuden edessä meidän on turha selitellä. Jumalan sanan totuus vaatii meitä ymmärtämään, rakastamaan ja kunnioittamaan toinen toistamme sekä ottamaan tosissaan sen, mitä Jumalan Sana sanoo. Laitetaan pois turhat selitykset ja kumarretaan ilolla maahan asti Hänen edessänsä, joka oli täynnä armoa ja totuutta.