Kenelle olet tilivelvollinen?

Hiljattain pidettiin kirkon järjestöjohtajien vuotuinen päivä. Arkkipiispan kutsuma joukko on laajentunut myös sellaisiin toimijoihin, jotka eivät ole herätysliikkeitä tai lähetysjärjestöjä. Päivässä puhuttiin kirkon ja järjestöjen suhteesta.

Järjestöedustajien keskusteluissa nousi toistuvasti huoli siitä, että tilaa saatuaan kirkollinen liberalismi (lat. liber, vapaa) osoittautuu vapautta rajoittavaksi, autoritääriseksi. Esimerkkeinä nostettiin esille tilanteet, joissa yhteistyö järjestön kanssa on loppunut kuin leikaten kirkkoherran tai luottamushenkilöiden vaihtumisen myötä. Tilaa on sen jälkeen jouduttu etsimään muualta.

Päivän lopussa puheenvuoron pyysi henkilö, joka oli ollut pitkälti seuraajan roolissa. ”Kirkkomme on demokraattinen. Seurakuntani neljästätoista luottamushenkilöistä kolmetoista on Tulkaa kaikki -liikkeen jäseniä. He ovat äänestäneet minut tehtävään ajamaan liikkeen ohjelmaa. Olen heille tilivelvollinen päätöksistä, jotka teemme seurakunnassa.”

Hyvä lukija, olit sitten evankelinen, viidesläinen tai ilman herätysliiketaustaa, kirkon jäsen tai eronnut kirkosta, liberaali, konservatiivi tai keskitien kulkija. Muista kaksi asiaa:

Ensinnäkin, kirkko ei ole vain inhimillinen yhteisö, kuten puolue tai urheiluseura. Kirkko on Jumalan asuinsija ihmisten keskellä, jossa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä lahjoitetaan evankeliumi Kristuksesta.

Vaikka kirkkomme asioista päättää sille määrätyt hallintoelimet, seurakunnat, kirkkohallitus tai kirkolliskokous, sen ylin auktoriteetti ja päätöksenteon avain on Jumalan ilmoitus Raamatussa. Kirkollamme on esimerkiksi Raamatusta nouseva selvä opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona.

Raamatun Jumala ei muuta mielipidettään tai kantaansa, vaikka kirkon jäsenistä, yhteiskunnasta tai papeista tietty määrä muuttaa ajatuksiaan. Maat ja yhteiskunnat heiluvat milloin mihinkin suuntaan, ajat ja aatteet muuttuvat, mutta kirkon sanoma on pysyvä.

Toiseksi, tulet tuntemaan, että monet elämän tai kirkollisten paineiden tuulet tulevat puhaltamaan ja silloin nähdään, mihin suuntaan vilja taipuu. Näissä tuulissa koetellaan meidän juuremme.

Voi käydä niin, että kortemme kuivuu ympäristöstä johtuvien vaatimusten paahteessa ja olosuhteiden rakeet repivät rikki tärkeimpiä asioita. Voi olla, että uskonelämän rankkasateet hukuttavat ilon tai vievät toimintakyvyn. Tai voi käydä niin, että elämän halla-ajat vahingoittavat niin, ettemme meinaa kestää. Meiltä tullaan vaatimaan ja odottamaan monenlaista taipumista sinne, minne tuuli kulloinkin puhaltaa. Ihminen voi joutua tilivelvolliseksi yhteiskunnallisten tai moraalisten sääntöjen perusteella. Lopullinen vastuu iankaikkisesta elämästä koskee kuitenkin ihmisen suhdetta Jumalaan.

Muista silti, mistä tulet ja minne olet matkalla. Olemme vastuussa Jumalalle, emme ihmisille.  Jumalan edessä kaikki ihmiset seisovat viimein yksin ilman valitsijoidensa tukea vastaten omista valinnoistaan ja teoistaan, kuten Paavali kirjoittaa: ”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään” (Room. 14:12).