Kellosepän aarre 

Ilpo Harjutsalo on kelloseppä, josta piti tulla pappi. Kelloalan vaikuttaja ja arvokellojen keräilijä kantaa ranteessaan kaunista ranskalaistyylistä kelloa ja laukussaan Johann Gerhardin Pyhiä tutkistelmuksia. 

Ilpo Harjutsalo kuvaa itseään ”eräänlaiseksi kellokulttuurin lähettilääksi”. Vuosia hän piti Kellohai-nimistä blogia. Nyt hänellä on samanniminen Instagram-profiili. Työkseen hän myy arvokelloja helsinkiläisessä kelloliikkeessä.

Kirkkohistoriaa ja kristillistä oppia paljon tutkineena Ilpo tietää, että erityisesti reformoidussa kristillisyydessä ja siitä vaikutteita saaneessa pietismissä kauniista tavaroista nauttimista ja niiden hankkimista on katsottu karsaasti. Tähän liittyy myös kiintoisa historiallinen yksityiskohta.

– Kun katoliset vainosivat 1500-luvun Ranskassa protestantteja, niin kutsuttuja hugenotteja, heitä siirtyi Sveitsiin Geneven alueelle. Moni hugenoteista oli koruseppä, mutta reformoitujen vaikuttajien, Jean Calvininja Ulrich Zwinglin, mielestä korut olivat turhuutta.

Kelloja sen sijaan sopi valmistaa, sillä niiden avulla voitiin tehostaa työntekoa. Sveitsiin paenneet korusepät ryhtyivätkin kellosepiksi.

 Luterilainen lähestymistapa poikkeaa reformoidusta.

– Kaikessa luodussa todellisuudessa, ihmisen töissäkin, näkyy myös Luojan kädenjälki. Kauneus kertoo myös jotakin elämän liikkeelle laittajasta! Ilpo toteaa.

Hän suhtautuu kelloihinsa luomisen todellisuuteen liittyvinä lahjoina. Kauniit, hyvin tehdyt kellot ovat Jumalan lahjaa ja niistä voi iloita. Mutta ne ovat hänellä vain lainassa.

– Emme vie täältä mitään mukanamme. Kristityn todellinen aarre on Jumalan armo ja Jeesuksen veri, joka on vuotanut koko maailman puolesta, sinun ja minun.

Pietismi ja skismat

Ilpo Harjutsalolla on useita satoja niteitä käsittävä kokoelma hartauskirjoja 1500-luvulta 1800-luvun puoliväliin.

Tärkein hartauskirja Ilpolle on 1600-luvun puhdasoppisuuden ajan teologi Johann Gerhardin teos Meditationes Sacrae, jota hän lukee 1600-luvun suomennoksena nimellä Pyhät tutkistelemukset.  Heikki Koskenniemi on suomentanut Gerhardin klassikkokirjan nimellä Uskon pyhä salaisuus.

Ilpoa kiehtoo sen tutkiminen, miksi pietismin läpitunkemissa hengellisissä yhteisöissä on niin usein syntynyt hajaannusta ja skismoja. Hänellä on myös omakohtainen kokemus siitä, miten hengellisessä yhteisössä voi saada syviä haavoja. Ilpo oli 1990-luvulla parin vuoden ajan mukana vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta joutui puhutteluun teologisten näkemystensä vuoksi ja erotettiin liikkeestä.

– Kesti pitkään, että luottamukseni palautui ihmisiin ja yhteisöihin hengellisinä toimijoina. Olin masentunut. Se oli iso murros, joka koetteli hengellisen kantokyvyn rajoja. Uusi elämänvaihe, kelloseppyys, oli omiaan nostamaan pois taakkoja, joita tuohon vaiheeseen liittyi.

Ruusukin on kello

– Kello symboloi meille ajan rajallisuutta, Ilpo Harjutsalo toteaa.

Kristillinen aikakäsitys on lineaarinen. Ajalla on alku ja loppu.

– Aika syntyi luomisessa. Kun Jumala puhui, alkoi maailman liike. Kristitty elää ajan ja ikuisuuden risteyksessä. Hän elää ajassa, mutta on myös osallinen ikuisuudesta ja kytketty siihen aivan erityisellä tavalla. Tämä tulee minulle luterilaisena kaikkein vahvimmin esiin inkarnaation teologiassa.

Jumala tuli lihaksi, kun Jeesus syntyi maailmaan.

– Jumalan läsnäolo ja sovituksen salaisuus todellistuvat sanassa ja sakramenteissa ja tuovat taivastodellisuuden keskuuteemme.

Ilpo rohkaisee ihmisiä näkemään kelloja muuallakin kuin mekaanisissa tai digitaalisissa laitteissa.

– Ajan kuluminen näkyy vaikkapa siinä, miten ruusunnuppu aukeaa kukaksi ja sitten lakastuu. Ihminenkin on ajan kuvastin! Meissä näkyy ajan patina niin kuin vintagekelloissakin, joita kelloharrastajat arvostavat. Olisi hyvä, että suhtautuisimme itseemmekin armollisesti. Meille tulee silmäpusseja, ei sille mitään voi, Ilpo naurahtaa.

– Kellot ovat opettaneet minua arvostamaan ensimmäisen uskonkappaleen sisältöä. Aika on osa luotua todellisuutta ja muutoksen alainen asia. Elämme liikkeen ja muutoksen alaisina ajan virrassa nuorina ja vanhenevina, patinoituvina. Olemme matkalla, pitkällä exoduksella Jumalan luo.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 13/2024.