Keksijä ja maailmanparantaja

Tero Joronen suree sitä, että tehoyhteiskunta tappaa ihmisistä luovuuden. Näytelmien kirjoittamista, musiikkia, avioliittotyötä ja sisustamista harrastava teollisuusprofessori ja keksijä on sitä mieltä, että aikuisillekin tekisi hyvää välillä sotkea kuravellillä.

Tero Joronen, 51, on teollisuusprofessori Tampereen yliopiston tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa. Hän työskentelee samanaikaisesti myös Valmetilla energiatuotekehityksessä.

Joronen sai ympäristöherätyksen 1980-puolivälissä. Hän oli silloin lukion toisella luokalla ja kuunteli Imatran työväenopistolla Osmo Soininvaaran luentoa. Soininvaara oli juuri julkaissut kirjan Ratkaiseva aika, jossa hän puhui rikkipäästöjen vähentämisestä. Joronen muistuttaa, että rikkipäästöt, pöly ja typen oksidit, on nyt saatu kuriin. Seuraava ratkaistava ongelma liittyy hiilidioksidiin. IPCC eli hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli painottaa raportissaan, että ilmaston lämpeneminen on rajoitettava puoleentoista asteeseen. Raporttia lukiessaan Joronen ajatteli, että peli on hävitty.

– Paljon hyvää on tapahtunut, mutta maailmassa käytettävästä energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla vieläkin yli kahdeksankymmentä prosenttia.

Näiden lukujen äärellä tulee toivoton olo. Ilmastonmuutoksen torjumisessa ei auta kasvissyönti, lentämisen välttäminen eikä jätteiden lajittelu. Samaan aikaan kun Joronen käynnistää Tampereen Koivistonkylässä hybridiautonsa, Amerikassa ja Kiinassa pitkät hiilirekat ajavat valtaviin hiilivoimaloihin. Joronen toteaa silti olevansa ehdottoman toiveikas sen suhteen, että ratkaisut löydetään. Aikaa ei vain ole paljon.

Teollisuusprofessori Joronen on myös keksijä, joka sai viime vuonna Tampereen yliopiston innovaatiopalveluiden Vuoden keksijä -palkinnon. Hänen keksintönsä liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan: esimerkiksi lämpöpumppuihin ja energian talteenottoon sekä varastointiin. Joronen on lisäksi ollut kehittämässä muun muassa menetelmiä, joissa biopoltossa syntyvä savukaasun hiilidioksidi otetaan talteen jäähdyttämällä ja hajotetaan edelleen sähkön avulla 750 asteen lämpötilassa olevassa sulassa suolassa.

Tero Joroselle keksiminen on myös harrastus. Hänelle tuottaa suurta iloa ratkaista jokin arkinen pulma tai oivaltaa, miten jokin asia voidaan suorittaa tehokkaammin.

Miten suhtaudut ongelmiin, joita et pysty ratkaisemaan?

Joronen turhautuu helposti, kun vaikkapa ihmissuhteissa tulee vastaan vaikeasti ratkaistavia pulmia. Eikä hän halua olla tekemisissä yhteiskunnallisten ongelmien kanssa. Ne ovat hänestä liian monimutkaisia, eikä niihin ole selviä ratkaisuja.

On myös eräs asia, jota Joronen ei lähesty tiedon ulottuvuudesta käsin. Hän tuli uskoon opiskeluaikanaan, ja usko on hänelle nimenomaan uskon asia.

– Ajattelen uskoa oman arvoni ja Jumalan lapseuden kautta. Minulle usko on ennen kaikkea kokemuksellista. Kristilliseksi opiksi minulle riittää pienoisevankeliumi. Opilliset kysymykset eivät kiinnosta minua, Joronen sanoo.

– Olen kristitty, koska en voi muuta. Sen jälkeen kun löysin uskon, minulla on ollut rauha. Olemassaolo sai syvemmän merkityksen. Todellinen vapaus on Jumalan lapseutta, mutta en pysty sitä tarkemmin selittämään.

Lue koko juttu Sanansaattajasta  10/21.