Kaukomaiden kutsu kolahti

Ville Auvinen ajatteli 20 vuotta, ettei hänen paikkansa ole lähetyskentällä. Ei ainakaan Afrikassa. Yksi lause muutti miehen mielen. Ja vei hänet Afrikkaan.

Sleyn tuleva lähetysjohtajan sijainen Ville Auvinen aloitti Evankeliumiyhdistyksen palveluksessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1994. Hän toimi tuolloin yhdistyksen Varsinais-Suomen piiripappina. Auvinen oli vuosikausia varma, että hänen paikkansa ei ole ulkomailla vaan kotimaan työssä. Korkeintaan hän voisi lähteä vaimonsa kanssa Japaniin. Siellä olisi sentään moderni yhteiskunta. Mutta ei missään nimessä Afrikkaan. Se olisi vähän liikaa.
Luonnollisesti Auvinen päätyi nimenomaan Afrikkaan.
– Erään Jumalanpalveluksen jälkeen Kenian orpolapsityön veteraani Anna-Maija Vanhanen heitti minulle, lähtisinkö Keniaan papiksi. Tämä yksi kysymys ja vaimoni hyväksyntä saivat meidät lähtemään. Asiat vain kirkastuivat ja loksahtivat näin paikoilleen. Kenia tosin muuttui matkan varrella Sambiaksi, Auvinen kertoo.
Auviset työskentelivät Sambian-lähetteinä 2007–2010. Ville Auvisen mukaan kokemus oli kahtalainen.
– Se oli sekä hienoa, että rankkaa.
– Eräs mieleenpainuva muisto oli nuortentapahtumasta, jossa sain olla kastamassa kahdeksaa ihmistä. Itse asiassa kastettavia piti olla seitsemän, mutta yhtäkkiä heitä olikin kahdeksan. Kaikki kastettiin. Afrikassa ei olla niin byrokratiaan kangistuneita, Auvinen hymyilee.

Sudaniin ei voi mennä

Unelmakseen Auvinen listaa sen, että Sleyn lähettien määrä kasvaisi eikä supistuisi.
– Tällä hetkellä lähtijöitä on yksinkertaisesti enemmän kuin voimme lähettää. Olisi tärkeää, että lähetyksemme taloudellinen tuki säilyisi ennallaan, eikä sitä enää leikattaisi. Työtä on joka tapauksessa tehtävä aina Kristuksen paluuseen asti.
Evankeliumiyhdistyksellä on tällä hetkellä yhdeksän lähetyskenttää. Uusin niistä on Myanmar, jossa Sirkka-Liisa ja Pekka Huhtinen aloittavat työt tammikuun lopulla.
– Painopisteemme on tällä hetkellä nykyisten lähetyskenttiemme hoitamisessa eikä niinkään uusien hankkimisessa. Tavoitteemme on, että jokaisella lähetyskentällämme toimisi enemmän kuin yksi lähetystyöntekijä tai lähettiyksikkö.
– Myanmar on meille suuri panostus, kun kaksi lähettiä matkaa sinne pysyvästi. Heidän työllään voi onnistuessaan olla kauaskantoiset seuraukset.
– Mutta esimerkiksi Sudanin tilanne on tällä hetkellä niin paha, että sinne emme pääse ollenkaan, Auvinen lisää.
Evankeliumi ja aineellinen apu kuuluvat Auvisen mukaan lähetystyössä aina samaan pakettiin.
– Pääasia on julistaa evankeliumia, mutta Sambiassa ollessamme rahaa meni kyllä enemmän orpokotityöhön kuin sananjulistukseen. Näitä auttamisen muotoja ei pidä erottaa toisistaan. Ne kulkevat käsi kädessä, ja ne ovat saman rakkauden levittämistä.
– Tässä mielessä kirkon lähetystyö eroaa ratkaisevasti hyvää aineellista apua antavien Unicefin ja Punaisen Ristin toiminnasta.
Entä onko tulevalla vs. lähetysjohtajalla lähetti-esikuvia?
– Tähän on helppo vastata: Paavali. Jo hänellä oli lähetysstrategia. Lähetysseuran entinen Kiinan-lähetti Päivö Parviainen on maininnan arvoinen myös.
– Ylipäänsä arvostan suuresti heitä, jotka ovat tehneet koko elämäntyönsä lähetyskentillä. Se ei nimittäin ole helppoa elämää, eikä siitä kerry suuria aineellisia perintöjä jaettavaksi, Auvinen pohtii.

Muuttoliike sekoittaa
lähetyspakkaa

Ennen länsimaisten kirkkojen lähetystyön suunta oli selkeä: viedään evankeliumia kaukomaille. Nyt ”kaukomailta” muutetaan ennätysvauhdilla länsimaihin.
– Tänne on tullut kaukaisten maiden kirkoista lähettejä tuomaan meille evankeliumia uudelleen.
– Ja kun Suomeen saapuu turvapaikanhakijoita, heistä monet kastetaan. Jos he saavat sen jälkeen kielteisen turvapaikkapäätöksen, heistä saattaa tulla lähetystyöntekijöitä omassa kotimaassaan.
Sleykin on aloittanut Helsingin Luther-kirkossaan pastori Richard Ondichon johtaman tavoittavan maahanmuuttajatyön. Kaksi ihmistä on kastettu seurakunnan jäseneksi, ja messussa käy joka viikko noin 70 maahanmuuttajaa.
– Ehkä maahanmuuttoaalto on osa Jumalan suunnitelmaa, josta seuraa paljon hyvää. Mutta tämä on omaa spekulointiani. Asia on täysin Herran käsissä, Auvinen pohtii.
Muuttoliikkeen lisäksi moderni teknologia on muuttanut lähetystyön muotoja ratkaisevasti. Internet-lähetys tekee evankeliumin välittämisestä tehokasta ja globaalia.
– Lähetyksen alusta asti sanoman viemiseen on käytetty parhaita mahdollisia välineitä, Auvinen huomauttaa.
– Kun evankeliumi ensimmäisen kerran lähti liikkeelle, uusia juttuja olivat Rooman hyvä tieverkosto ja yhteinen kreikan kieli.
Uskonpuhdistuksen aarteet eivät puolestaan olisi levinneet ilman kirjapainotaidon keksimistä.
– Meidän aikanamme tämä erityinen väline on Internet, mutta se ei koskaan voi korvata aitoa seurakuntayhteyttä. Tavoittavassa työssä se kuitenkin auttaa, koska yhdellä klikkauksella tavoittaa miljoonia ihmisiä, Auvinen toteaa.

Ville Auvinen unelmoi siitä, että Sleyn lähettien määrä kasvaisi.