Katoava maa ja pysyvä maa

Tänään tuli kuluneeksi 80-vuotta talvisodan päättymisestä. Tuolloin 13.3.1940 Helsingin Sanomat kirjoitti rauhansopimuksesta, ”Murheellisin asiakirja, mitä tässä maassa on kirjoitettu”. Kirjoitettiin, että sodan jälkeisestä rauhasta eivät kaikki riemuinneet, vaan osa murehti sitä, että rauhansopimuksessa luvattiin luovuttaa maa-alueita ja kaupunkeja, joista oli onnistuttu pitämään kiinni.

Meille on annettu tämä maa ja maailma, mutta emme saa olla rakastuneita tähän maailmaan. Kristittyjen ensisijainen koti ja valtakunta on ylhäällä taivaassa, Jumalan luona. Me emme kuulu tähän maailmaan vaan taivaaseen. Ja tehtävämme täällä maan päällä on toimia sen hyväksi, että mahdollisimman moni ihminen voisi olla kerran kanssamme siellä. Olemme kahden maan kansalaisia.

Täällä yksi hirmuhallitsija tai pandemia muistuttaa, miten heikko ja haavoittuva on tämä maailma ja sen järjestelmät. Vaikka rahaa on miljardeja, kokonaiset valtiot voivat ajautua hetkessä suuriin ongelmiin jopa konkurssiin. Jumalan valtakuntaa eivät kosketa pörssiuutiset eivät suhdannevaihtelut, eivät poliittiset voimasuhteet tai sotilasmahdit, vaan Jumalan valtakunta on ikuinen ja muuttumaton.

Aina kun luet lehdestä ikäviä uutisia, niin muista että Jumalan valtakunnassa on vain hyviä uutisia. Tai kun sairaudet tai muu maailmassa pelottaa tai ahdistaa sinua muista, että olet maailman turvallisimman valtakunnan kansalainen. Vaikka kaikki täällä maailmassa tuhoutuisi, niin kuin se joskus tuhoutuukin, kotisi taivaassa ei järky koskaan.