Kasvattaja kahdessa maassa

Petra Gröhn päätti lähteä miehensä kanssa lähetystyöhön Keniaan. Mukana ovat myös perheen pienet lapset, joista nuorin on vasta tuloillaan. Keniassa kohdatut asiat ovat saaneet Petran katsomaan eri tavalla kotimaataan Suomea.

Lähetystyöntekijä ei ole lähetyskentällä niin kuin missä tahansa työpaikassa, vaan lähetystyöhön lähteminen vaikuttaa koko perheeseen. Petran pojat eivät vielä kunnolla ymmärrä, mitä lähetystyö on, vaikka vanhemmat asiaa ovatkin yrittäneet selittää.
– Se on heille sama kuin sanottaisiin, että ollaan missä tahansa töissä. Jotenkin he silti näkevät sen aika hienona asiana, Petra miettii. 

Lähetystyöhön lähteminen on aiheuttanut sen, että Gröhnin perhe on paljon intensiivisemmin yhdessä. Pimeän tultua ei voi lähteä ulos eikä lähetyskentällä ole samalla tavalla ystäviä kuin Suomessa.
– Kyllä se perheen dynamiikkaan vaikuttaa. Iltaisin olemme vain kotona ja pelailemme yhdessä pelejä, Petra sanoo. 

Silloin, kun aviomies Jiska on ollut vierailemassa lähetyskentän seurakunnissa, Petra on ollut paljon itsekseen poikien kanssa. Se on ollut Petralle vaikea muutos entiseen.
– Olin tottunut siihen, että melkein päivittäin on jokin harrastus, missä näen toisia vanhempia ja lapsia. Kaipasin Keniassa sitä vertaistukea, jota sain muiden äitien kanssa arjen jakamisesta, Petra huokaa.

Petran mukaan uusi työ- ja asumistilanne on vaikuttanut myös parisuhteeseen. Yhteistä aikaa ei juurikaan ole.
– Pitää ottaa kaikki irti niistä muutamasta tunnista, joita on. Siinä huomaa, miten ihan eri tavalla keskittyy toiseen, eikä puuhaa omiaan, Petra painottaa.

Petra kertoo, että toisen kanssa asioiden jakaminen on Keniassa korostunut eri tavalla.
– On paljon prosessoitavaa siinä, mitä päivän aikana on tapahtunut. Toinen on kuitenkin se lähin tuki, joka on kokenut ne samat asiat ja ymmärtää niitä vaikeuksia ja iloja, Petra kuvaa.

– Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että heille koti on siellä, missä vanhemmatkin ovat, Petra Gröhn pohtii.

Paras aika lähteä

Pienten lasten kanssa lähetystyöhön lähteminen ei ole itsestään selvä asia. Kuitenkin vanhemmat Petra ja Jiska ajattelivat, että nyt on heidän perheelleen paras aika lähteä.
– Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että heille koti on siellä, missä vanhemmatkin ovat. He eivät hirveästi vaadi elämältä ja aika pienet asiat riittävät pitämään tyytyväisenä, Petra kertoo ajatuksistaan ennen lähtöä. 

Petra arvelee, että Keniassa kasvaminen tulee vaikuttamaan hänen lapsiinsa. Monet ympärillä olevat asiat ovat herättäneet pojissa kysymyksiä.
– Poikani Elias on paljon prosessoinut sitä, miksi joillain hänen näkemillään lapsilla ei ole ollut leluja. Kyllä siinä pienestä pitäen oppii ajattelemaan, että kaikille ei ole mennyt ihan tasan kaikki lahjat. Toisilla on mahdollisuus tehdä asioita, mistä toiset vain uneksivat, Petra pohtii. 

Petra ei ole perheensä kanssa säilynyt Keniassa ollessaan sattumuksilta, mutta hän on silti koko ajan kokenut vahvaa luottamusta ja rauhaa.
– Siellä on tuntunut tosi vahvana ihmisten rukoileminen meidän puolestamme ja lähetyskäskyn lupaus ”minä olen teidän kanssanne”.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 16/19.