Kanadan siirtolaistyö antoi herätyksen ajan

Kanadan Thunder Bayssa toimii suomenkielisiä siirtolaisia palvelemaan perustettu Sleyn sisarjärjestö FELM. Jumala antoi järjestön kautta herätyksen ajan, mutta nyt ikääntyvän siirtolaispolven myötä samanlaista tarvetta suomenkieliselle toiminnalle ei enää ole. FELM:n työ on kuitenkin kantanut hyvää hedelmää.

Kanadassa, Yhdysvaltojen rajaa halkovan Suuriin järviin kuuluvan Yläjärven (Lake Superior) rannalla, sijaitsee noin sadantuhannen asukkaan satamakaupunki nimeltään Thunder Bay. Suomalaisille Thunder Bay on merkittävä paikka, sillä arviolta kymmenellä prosentilla Thunder Bayn asukkaista on suomalaiset juuret.

Kaupungissa toimii myös Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen sisarjärjestö FELM (Finnish Evangelical Lutheran Mission), joka perustettiin vuonna 1996 palvelemaan suomensukuisia siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään. Kanadan työ sai alkunsa, kun evankelisten siirtolaisten perustamien Bethelin ja Lappen seurakuntien sekä Itsenäisen seurakunnan aktiivit näkivät tarpeelliseksi oman järjestön perustamisen suomalaisten tavoittamiseksi. FELM-järjestön ensimmäiseksi pastoriksi kutsuttiin Sleyn kotimaantyön johtajanakin toiminut Markku Niemelä. 

– Bethelin suomenkielinen toiminta oli vähentynyt, sillä seurakuntaan oli tullut Jorma Tuomiston eläköidyttyä pastoriksi Paul Laine, joka osasi hyvin vähän suomea. Silloin suomea puhuvat seurakuntalaiset ottivat yhteyttä Suomeen, ja päädyimme vaimoni Kaijan kanssa ottamaan kutsun vastaan, Niemelä kertoo.

Ensimmäisen vuoden Niemelä toimi Bethelin seurakunnan suomenkielisenä pastorina, kunnes päätös oman järjestön perustamisesta tehtiin 8.10.1996. 

– Minulla oli näky siitä, että toiminnallisia aktiviteetteja täytyi olla enemmän kuin viikoittainen jumalanpalvelus. Aloitimme seuratoiminnan, laajensimme vanhusten palvelutalojen viikkohartauksia sekä sairaalavierailuja suomea puhuvien Bethelin ja Lappen seurakuntiin kuuluvien luona. 

Herätyksen aikoja

FELM:n kautta vahvistui voimakas suomenkielinen toiminta. Niemelä kuvailee FELM:n työn alkuvaiheita aidoksi herätyksen ajaksi.

– Ihmisillä oli vahva sanan nälkä, tarve kuulla, oppia ja laittaa usko myös käytännössä toimimaan. He miettivät: mitä minä voin tehdä, mikä on minun paikkani? Ja kyllähän tehtäviä aina löytyy.

Bethelin lisäksi suomenkielinen työ elpyi toisessakin evankelisten siirtolaisten perustamassa seurakunnassa, Lappen luterilaisessa kirkossa, joka sijaitsi maaseudulla, noin 20 km päässä kaupungista. Siellä erityisesti kotiseuratoiminta kasvoi. Yksi tärkeä alkanut työmuoto oli myös Raamattu tutuksi -luennot.

– Se oli ollut Suomessa Evankeliumiyhdistyksen kotimaantyön muoto vuodesta 1981 alkaen. Olin ollut siinä mukana ja aloin pitämään luentoja myös Bethelissä ja Itsenäisessä seurakunnassa. Perusideana oli käydä yksi Raamatun luku kerrallaan, ja lopuksi oli aikaa kysymyksille, Niemelä kuvaa.

Raamattuluennoista tuli hyvin suosittuja, ja illoissa kävi säännöllisesti noin 70 ihmistä. Myös toisesta luterilaisesta kirkkokunnasta pyydettiin, että luentoja alettaisiin pitää sielläkin. 

– Ajattelin, että mikäs siinä, sitähän varten minut oli sinne kutsuttu. Myös siellä väkimäärä kasvoi, ja parhaimmillaan kuuntelijoita oli noin 80. He olivat niin uskollisia, että aina syys- ja kevätkauden päätyttyä annoimme heille todistukset luennoille osallistumisesta.

Uutena työmuotona vuonna 1997 aloitettiin maallikkokoulut, joiden tarkoituksena oli valmistaa ihmisiä erilaisiin vastuisiin seurakunnissa. Lisäksi vapaaehtoisia tarvittiin vierailemaan palvelutaloissa.

– He kävivät vanhainkodeissa tervehtimässä ihmisiä ja laulamassa Siionin kannelta. He myös auttoivat vanhuksia mukaan seuroihin, sillä monet olivat pyörätuolissa tai käyttivät rollaattoria, Niemelä selittää. Vuoden 1997 alussa alettiin pitää kerran kuukaudessa evankeliumijuhla Thunder Bayn luterilaisissa kirkoissa. Niihin kokoontui jopa 150 ihmistä laulamaan Siionin kannelta ja kuulemaan raamattuopetusta ja julistusta.

FELM:n kautta lähti myös liikkeelle merkittävä lähetystyö, kun kesäkodissa alettiin käydä läpi Katekismusta. Mukaan tuli ihmisiä, joita ei ollut kastettu lapsena ja jotka halusivat kuulla luterilaista opetusta. 

– Alueella oli ollut 30-luvulla voimakas vasemmistohenki, ja monia vasemmistoon kuuluneita suomalaisia siirtolaisia tuli Kanadaan, ja heitä ei ollut kastettu. Toiminnan kautta heihin rakentui yhteys. Niin kuin aito lähetystyön tavoite on, kohtasimme heitä evankeliumilla, Katekismuksella, ja sitten tuli heidän kasteensa toimittaminen. Lisäksi FELM tuki ulkolähetystyötä Inkerin kirkossa ja Sudanissa.

– Erityisesti mieleeni on painunut, kuinka eräs raavas mies tuli oikein pyytämään, että pastori vielä enemmän opettaisi tätä luterilaista uskoa ja Vapahtajan tuntemista. Kun hänet kastettiin, hänen lapsuudenkodissaan pidettiin konfirmaatio, jossa oli paikalla hänen äitinsä, siskonsa ja vaimonsa. Se hetki viritti kiitosmielen ja toi kyyneleet silmiin, kuinka evankeliumi kosketti koko hänen kotiväkeään, Niemelä muistelee. 

Ikääntyvä polvi

Vuosien kuluessa FELM:n työ on kutistunut. Tähän on yksi ilmeinen syy: sukupolvi, joka on puhunut suomea ensimmäisenä ja jopa ainoana kielenään, on jo pitkälti siirtynyt tästä ajasta taivaan kotiin. Samanlaista tarvetta puhtaasti suomenkieliselle jumalanpalveluselämälle ei enää ole. 

– 70-luvun alun jälkeen Kanadaan ei ole enää mennyt siirtolaisia. Kun ikää tulee joka vuosi lisää, tämä tarkoittaa silloin sitä, että seuroihin ja jumalanpalveluksiin tulevien määrä luonnollisesti vähenee. 

Viime vuosina FELM:n työhön ei ole ollut enää mahdollisuutta saada kokoaikaista pappia. Vuosina 2014–2019 FELM:n yhteisöä palveli eläkepappi Jorma Tuomisto, mutta hän joutui viime kesänä vetäytymään tehtävästä kuntonsa vuoksi. 

– On tehty päätös, että me, jotka olemme toimineet Evankeliumiyhdistyksestä Kanadan työssä, olemme jatkaneet eräänlaisina kausipappeina. Kevät-talveksi menee yksi, sitten kesällä, sitten syksyllä ja joulun aikaan, Niemelä kertoo. 

FELM:n toiminnan aloittamisesta tulee kuluneeksi 25 vuotta. Alkupuolen voimakkaasta herätyksestä on vauhti ja väki vähentynyt. Edelleen kuitenkin palvellaan suomalaisia siirtolaistaustaisia suomenkielisillä jumalanpalveluksilla, seuroilla, Siionin kanteleen lauluilla sekä lepokotien hartauksilla. 

– FELM on Jumalan antama työväline, joka alkoi ja jonka päätös tulee jossain vaiheessa lähivuosina. Siellä on sellainen sanonta ystävillä, että kun Jumala on antanut tämän FELM:n lähetysjärjestön lahjaksi suomalaiseen työhön, ei sitä uskalla itse lopettaa. Jumala näyttää sitten kun ei enää tarvitse järjestöä, Niemelä pohtii.

Vaikka jumalanpalvelukset ja seuratoiminta ovat pienentyneet, yksi FELM:n järjestämistä työmuodoista tavoittaa kuitenkin yhä laajan joukon ihmisiä. Kyseessä on Thunder Bayn evankeliumijuhla, joka alkoi jo 1982, ennen järjestön perustamista. Viime vuonna Niemelä oli siellä Tuomo Jukkolan kanssa vierailemassa. 

– Kävijämäärä on huippuvuosista laskenut, mutta viikonvaihteen aikana tavoitimme Jumalan sanalla silti noin 300 ihmistä. Ikääntymisen tuoma muutos näkyy siinä, että maallikkosaarnaajia on varsinaisesti enää yksi, Aarne Mäkinen. Toinen, Paavo Haavisto, täyttää ensi heinäkuussa 100 vuotta, ja hän piti vielä yhden puheen viime kesän evankeliumijuhlassa.

Vaikka siirtolaistyön tarve Kanadassa alkaakin olla ohi, on Evankeliumiyhdistyksen ja FELM:n yhteistyö kantanut kuitenkin paljon hedelmää.

– Muun muassa Lappen kirkosta lähtöisin oleva Sleyn kansainvälinen kuoro julistaa tilaisuuksissa yhä autuuden evankeliumia niin suomen kuin englannin kielellä. FELM arvosti suuresti sitä, että Evankeliumiyhdistys antoi Kanadaan pappeja Suomesta. Yhteistyö on ollut toimivaa ja samanhenkistä: evankelisen uskon sydänäänten innoittamaa työtä, Niemelä kiteyttää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 3/20.