Kaikki Jumalalle rakkaat lapset

Sleyn lähetyksen aloittamista kehitysprojekteista yksi menestystarina löytyy Keniasta. Kisumun kehitysvammaiskoulussa on tarjottu mahdollisuus oman tason mukaiseen koulutukseen ja muistutettu Jumalan rakkaudesta. 

Kenian lähetystyön historiassa yksi esimerkki projektista, joka on saanut jatkaa elämäänsä lähettien poistuttua sen piiristä, on Kisumuun perustettu kehitysrajoitteisille lapsille ja nuorille tarkoitettu sisäoppilaitos. Projekti lähti aikoinaan käyntiin Sleyn tukemana ja lähetystyöntekijä Salme Rinta-Komsin johdolla vuonna 1985.  

– Keniassa oli jo useampia tällaisia kouluja, muun muassa saksalaisen lähetyksen ylläpitämä Nairobissa. Kisumuun perustettu koulu oli kuitenkin edelläkävijä Länsi–Keniassa, ja se on ollut yksi parhaista tämänkaltaisista kouluista, kertoo viimeinen koulussa töissä ollut lähetti Tuula Leppänen.  

Kun lähetystyöntekijä nimetään kentälle tiettyä projektia varten, perimmäisenä päämääränä on, että projekti voisi jossain vaiheessa siirtyä täysin paikallisten käsiin. Anna-Liisa Markkulan ollessa Keniassa lähettinä hän toimi enää vain projektin yhteyshenkilönä eikä varsinaisesti osallistunut koulussa tehtävään työhön. Vaikka koulu on nykyään täysin kenialaisten vastuulle, Sley on jatkanut kouluprojektin taloudellista tukemista. 

– Taloudellinen tuki on ensiarvoisen tärkeä. Välillä koulussa on eletty todella kädestä suuhun. Muistan kerran, kuinka ollessamme vierailulla koulussa ostimme oppilaiden tekemiä helmikaulakoruja 3000 shillingillä, joka vastaa 30 euroa. Heti, kun maksoin korut, joku lähti viemään rahoja pankkiin, jotta sähkölasku saatiin maksettua, Markkula muistelee.  

Parantunut asema 

Kehitysrajoitteisten asema Keniassa on ollut aikanaan hyvin heikko. Markkulan mukaan vammaisuuden on ajateltu johtuvan pahoista voimista.  

– Tällaisia lapsia oli tapana piilottaa huoneen perälle, pois silmistä. Ajatus oli usein, että vamman tai sairauden on aiheuttanut paha henki tai joku on noitunut lapsen, Markkula selittää.  

Kehitysvammaiskoulujen myötä erilaisten rajoitteiden kanssa elävien lasten tilanne on parantunut. Kehitysrajoitteisen aseman parantaminen yhteiskunnassa onkin koulujen päätavoite. 

– Enää tilanne ei ole samanlainen. Oli käänteen tekevää, kun samankaltaisessa tilanteessa olevat lapset kerättiin yhteen paikkaan, ja vanhemmat näkivät, että muillakin on tällaisia ongelmia. Heille opetettiin, että kaikki lapset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita Luojan luomina ja Jeesuksen lunastamina, Markkula kuvaa. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta 19/20.