Kaikella on määräaikansa

Parhaillaan Tokion alueella odottelemme kirsikankukinnan alkamista, joka ennusteen mukaan olisi pitänyt alkaa. Ihmisten katseet suuntautuvatkin puiden oksille kirsikankukkien näkemisen toivossa. Nyt kukkaloistoa monet varmasti odottavat enemmän kuin moneen vuoteen, sillä korona-aikana ilon kokemukset ovat tervetulleita. Kukinta-aika on kuitenkin lyhyt, hennot kukat putoilevat nopeasti, joten täytyy heti kukinnan alettua lähteä liikkeelle iloitsemaan niistä. Kukat tuovatkin hetkellistä iloa kauneudellaan.

Kirsikankukinnan kautta alan usein miettiä ajan kulkua. Vuosi on mennyt nopeasti. Nyt jälleen elämme kevätaikaa ja saamme nauttia uudesta elämästä. Aika on mennyt eteenpäin.  Mieleeni nousee Sananlaskujen sanat ” Kaikella on määräaikansa.” Kaikki elämässämme on Luojamme käsissä ja Hänen antamassa aikataulussaan. Näin on kevään tulo, mutta myös uskon syntyminen.

Pidämme Sanaa esillä aina siinä toivossa, että Sana putoaa hyvään maahan ja kun sitä ravitaan se alkaa kasvaa synnyttäen uskon. Haluaisimme nähdä kevään lailla uutta kasvua. Todellisuudessa hyvin vähän pääsemme sitä näkemään. Aikataulu ja uskon syntyminen on Jumalan käsissä.

Mihin ihmisen sielu menee?

Eräs seurakuntalainen rouva H. kertoi omasta uskon tiestään. Jo lapsena hän mietti kuolemaa ja sitä mihin ihmisen sielu menee kuoleman hetkellä. Häviääkö sielu samalla tavalla kuin ruumis? Häviääkö se kuin tuhka tuuleen? Onko olemassa iankaikkisuus, vai häviävätkö ruumis ja sielu kuolemassa johonkin tyhjyyteen? Jos on olemassa iankaikkisuus, silloin ihmisen ruumiillinen elämä on lyhyt, mutta sielun elämä iankaikkisuudessa on loppumaton. Kuoleman miettiminen toi rouva H:lle paljon pelkoa ja näin lapsuusvuodet kuluivat. Hän suoritti yläasteen ja lukion kristillisessä koulussa ja siellä sai oppia tuntemaan Jeesusta, mutta kaste ei vielä ollut ajankohtainen.

Nuoruudessa saatu opetus ei kuitenkaan unohtunut. Rouva H. alkoi myöhemmin käydä kirkossa ja hänet kastettiin, kun aikaa oli kulunut jo puoli vuosisataa. Silloin hän sai opetusta ja syntyi usko, että Jeesus on kuollut syntiemme tähden ristillä ja kolmantena päivänä herännyt kuolleista. Näin hänellekin vahvistui toivo iankaikkisesta elämästä.

Miksi kasteen vastaanottaminen siirtyi näin monen vuoden päähän? Johtuiko se hänelle sopivasta aikataulusta? ”Näin ei ollut, vaan Jeesus johdatti elämääni tällä tavoin. Kun jälkeenpäin katson elämääni, ymmärrän, että tarvitsin ajan ennen kastetta. Sinä aikana Jumala kuitenkin johdatti minua ja myöhemmin sain oppia tuntemaan Raamattua paljon syvemmin.” hän selvittää.

Rouva H:n kertomus elämästään ja tiestään kasteelle, on opettanut työssä luottamaan Jumalan johdatukseen ja aikatauluun jokaisen ihmisen kohdalla.

”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.” Saarn. 3:1