Kahdessa tunnissa lähetyskentälle

Sleyn nuorisotyö löysi yhteydet naapurimaa Viroon yli kymmenen vuotta sitten. Nuoret Suomesta ovat saaneet tätä kautta tilaisuuden tutustua ja nähdä erilaista seurakuntaelämää kuin mihin itse ovat tottuneet: tärkeintä ei ole puitteet vaan yhdessä jaettu sanoma.

Helsingistä parin tunnin lauttamatkan päässä sijaitsee toinen Sleyn lähimmistä lähetyskentistä. Naapurimaa Viro on pinta-alaltaan huomattavasti Suomea pienempi, ja väkilukukin on vain viidennes Suomen väkiluvusta. Lähialueena Viro on kuitenkin oivallinen kohde lähetystyöhön tutustumiseen. 

Sleyn nuorisotyö on nähnyt kentän läheisyydessä tilaisuuden nuorten lähetyskasvatukselle. Sen kautta suomalaisilla nuorilla on ollut mahdollisuus tutustua ja nähdä toisenlaista seurakuntaelämää maassa, jossa resurssit ovat huomattavasti kotimaata pienemmät. 

Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen kertoo Viron olleen nuorten lähetyskasvatuksen pääkohde jo yli kymmenen vuotta.

– Teimme aikoinaan ensimmäisen reissun Viroon The Road -yhtyeen kanssa. Seuraavana vuonna matkaan lähti mukaan Tampereen Kertsin nuortenilloista porukkaa pikkubussillinen. Siitä se sitten lähti, ja tähän sakka on ollut vuosittain jonkinlainen yhteys Viroon, Heinonen kertoo. 

Nuorisotyön matkat Viroon ovat olleet viikonlopun kestäviä, ja usein matkan kohteena on ollut jokin evankelioimistyyppinen tapahtuma, johon nuoret ovat osallistuneet. Mukana on ollut toisinaan myös bändi, jonka kanssa on kierretty eri paikoissa. Viime kerrat matkan kohteena on ollut Tartto-niminen kaupunki Etelä-Virossa.

– Viimeiset kolme vuotta olemme olleet Tarton kaupungissa ja osallistuneet siellä Pauluksen seurakunnan kirkkopäiville syyskuun lopulla. Matkassa on ollut Helsingin ja Tampereen Kertseiltä nuorteniltaporukkaa. Reissuun on mahtunut kaksi pikkubussillista, eli noin 15 henkeä. Mukana on ollut myös Kotiinpalaajat-yhtye ja viimeisimpänä Park 7, Heinonen selittää.

Heinonen kertoo, että paikallisia nuoria ei ole ollut välttämättä paljoa suomalaisia enempää, minkä takia nuorten kesken onkin syntynyt hyvä yhteys. 

– Matka on muistuttanut enemmän yhteistä leiriä, ja tiedän, että nuoret ovat pitäneet toisiinsa yhteyttä. Suomalaiset nuoret ovat saaneet tutustua paikalliseen seurakuntaelämään ja ihmisiin. Ilmapiiri on ollut ihan omanlaisensa. On esimerkiksi nukuttu kirkon lattialla, jota ei yleensä Suomessa pääse kokemaan, Heinonen avaa.

Erilaista seurakuntaelämää

Heinonen kuvaa, että matkat Viroon ovat olleet nuorille merkityksellisiä ja myös silmiä avaavia. Hän on päässyt itse vain kerran mukaan, mutta kokee saaneensa reissusta paljon.

– Mitä olen nuorten kanssa jutellut ja itsekin kokenut, niin kyllä ne ovat olleet ihan parhaita reissuja. Ei tarvitse matkustaa kuin muutama tunti meren yli ja näkee hyvin toisenlaiset kuviot ja olosuhteet kuin Suomessa. Se on ollut hyvin puhuttelevaa. Samalla tavalla olen kokenut joskus vierailuilla itänaapurissa Inkerin kirkossa, Heinonen pohtii. 

Nuorisotyöntekijälle Viron nuorisotyön tarve näyttäytyy ilmeisenä. Mahdollisuudet nuorisotyön tekemiseen ovat aivan erilaiset kuin Suomessa.

– Virossa nuorisotyölle olisi tarvetta hyvin paljon. Meidän tilanteemme Suomessa on kuitenkin niin hyvä verrattuna Viroon. Meillä on hyvät olosuhteet ja resurssit. Kun menee Viroon, näkee, että kristillisyyttä on vähän, seurakunnat toimivat vapaaehtoispohjalta, eikä resursseja tekemiseen ole paljon, Heinonen huomauttaa. 

Heinonen kertoo, että Viron tilanne on puhutellut paljon myös matkassa olleita nuoria.

– Nuoret ovat oppineet paitsi arvostamaan omaa tilannettaan Suomessa mutta samalla ymmärtämään, mikä seurakuntaelämässä on oleellista. Oleellista ei välttämättä olekaan biljardipöytä tai mahtavat puitteet vaan sisältö, joka seurakunnasta saadaan. Myös toiset ihmiset ovat tärkeitä, Heinonen luettelee.

Heinonen kertoo puhuttelevasta ensivierailusta Pauluksen kirkkopäiville, jossa seurakuntaelämän erilaisuus ja puitteiden vaatimattomuus tulivat selvästi näkyviin.  

– Nuoret olivat myöhään liikenteessä ja saapuivat paikan päälle vasta ihan illalla. Siellä he menivät ensimmäisenä kirkon parvelle nukkumaan. Nuoret olivat ihmeissään, että ”ai nukumme täällä kirkossa”. Se, että ei ollut mitään ihmeellistä, oli hyvin puhuttelevaa. Kokemus oli niin erilainen verrattuna mihinkään muihin leireihin, että kaikki olivat hyvin vaikuttuneita, Heinonen muistelee. 

Toinen silmiinpistävä kokemus Viron seurakuntakulttuurista oli seuraavana aamuna, jolloin nuoret osallistuivat talkoisiin ortodoksikirkolla. 

– Lähellä oli pieni ortodoksikirkko, ja seurakunta oli siirtymässä talviteloille, koska oli syyskuun loppu. He olivat sopineet, että luterilainen Pauluksen seurakunta tulee auttamaan heitä talkoissa. Niin mekin sitten veimme penkkejä ja tuoleja varastoon. Nuoret olivat ihan innoissaan, vaikka tuskin Suomessa olisi ollut ihan niin jännittävää. Erikoista oli vielä, että paikallinen ortodoksipappi oli oikealta ammatiltaan disko-DJ ja toimi sivutyönään palkkiotoimisena ortodoksipappina. Se kertoo myös kulttuurista, että vähän toisenlaista kuin meillä, Heinonen pohtii.

Jatkossakin Viroon

Vaikka matkat Viroon ovat olleet lyhyitä, Heinonen kokee niiden vaikuttaneen nuorten ajatuksiin lähetystyöstä. Myös jotkut lähetystyöntekijät ovat tulleet nuorille tutuiksi.

– Matkojen seurauksena lähetystyöntekijöiden arki on tullut nuorille aiempaa tutummaksi. Tiedän myös useamman, joka on alkanut miettiä, voisiko lähteä itse lähetystyöhön. Joillain on syntynyt unelmia juuri Viroon lähdöstä. Siinä mielessä matkat ovat olleet merkittäviä. Toinen iso asia on verkostoituminen, kun virolaisiin nuoriin ja seurakuntiin on saatu yhteys, Heinonen avaa. 

Heinonen kertoo, että tämän vuoden syyskuun matkaa Viroon ei ole vielä suunniteltu, sillä koronatilanne on tehnyt reissun järjestymisestä epävarmaa.

– Voi olla, että emme tänä vuonna pääse Viroon. Virosta on kuitenkin tullut Sleyn nuorisotyölle keskeinen paikka, siinä missä aikaisemmin kiersimme The Road -yhtyeen kanssa Keniassa. 

Viroon keväällä lähteneiden lähettien Salome ja Olli Oleniuksen on tarkoitus aloittaa nuorisotyön tekeminen Etelä-Virossa. Heinonen toivoo, että tämän myötä myös suomalaisilla nuorilla on entistä enemmän mahdollisuuksia pitää yhteyttä nuoriin Virossa.

– Itsellä on toiveena, kun Oleniukset aloittavat Virossa nuorisotyön, että yhteistyö tiivistyy vielä enemmän, Heinonen sanoo.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 14/20.