Kahdeksan vuotta maailman keskipisteessä 

Juutalaisuuden ja kristinuskon suhteen tutkiminen on merkinnyt Sanna Erelälle tarpomista mielenkiintoisessa maastossa. Vuosia sitten alkaneen pohdinnan tuloksena myös teologin ikkunasta näkyvä maisema muuttui. 

Lähtemiset ja paluut. Ne tulivat Sanna Erelälle tutuksi jo lapsena. Yhdeksänvuotiaasta kuusitoistavuotiaaksi hän asui Keniassa. Rohkeus astua uuteen ja seikkailumieli ovat hänelle lapsuuden perheen perua. Silti päätyä naimattomana työskentelemään maailman ääriin oli hänestä pahinta, mitä saattoi kuvitella. Erelä valmistui Sibelius-Akatemiasta ja teki kanttorin työtä Lappeenrannassa noin viidentoista vuoden ajan.  

Sanna Erelä oli alkoi teologiaa, koska hän ei halunnut olla kanttorina loppuelämäänsä. Hän oli jo aiemmin kiinnostunut juutalaisuudesta, ja se tuli Erelää vastaan myös lopputyötä tehdessä, kun hän keräsi  siihen aineistoa Sambiassa. Erelä haastatteli kongolaista teologian opiskelijaa. Tämä kuului kansanryhmään, joka uskoo olevansa Afrikan juutalaisia. Pohtiessaan juutalaista identiteettiä Erelä päätyi netissä Jerusalemissa toimivan Caspari-keskuksen sivuille ja kiinnostui sen työnäystä. Israelissa on noin 15 000 messiaanista juutalaista. He ovat syntyperältään juutalaisia ihmisiä, jotka uskovat, että Jeesus on juutalaisten odottama Messias. Caspari-keskuksen tehtävänä on tukea messiaanista liikettä. Keskuksen yhteistyökumppaneina on suomalaisia lähetysjärjestöjä, muun muassa Kylväjä. Myös Sley tukee Caspari-keskusta. 

Erelä työskentelee Caspari-keskuksessa kansainvälisen työn projektikoordinaattorina. Hän osallistuu myös paikallistyöhön esimerkiksi auttamalla niin kutsutuissa sapattikouluseminaareissa. Niissä koulutetaan vapaaehtoisia, jotka työskentelevät messiaanisissa seurakunnissa lapsityöntekijöinä. Erelä organisoi Casparissa pidettäviä kansainvälisiä kursseja ja opettaa niillä, tekee mediatyötä ja kirjoittaa artikkeleita. Kuluvan talven ajan hän on keskuksen teologisen julkaisun, Mishkanin, toimittaja.   

Avioliittotarjous bussipysäkillä 

Sanna Erelän mukaan ihmisten suhtautuminen Israeliin on usein poleemista. Joko Israel nostetaan jalustalle ja sitä ihannoidaan tai sitten sitä vihataan.  

– Sen sijaan olisi hyvä huomata, että juutalaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja tekevät virheitä. Samaan aikaan voidaan kuitenkin hyväksyä se, että he ovat Jumalan kansa. Israelin valtio toisaalta on ihan maallinen valtio, ja sen politiikkaa voi myös arvostella.  

Erelän työpaikka on Jerusalemin keskustassa, ja hän asuu sieltä katsoen viisi kilometriä Betlehemin suuntaan. Millaista on arki Israelissa perheettömänä – tilanteessa, johon hän ei missään tapauksessa nuorena halunnut?  

– Ajoittain yksinäisyys on ollut raskasta. Perinteinen juutalaisuus ja arabikulttuuri ovat hyvin perhekeskeisiä, ja olen saanut kuulla paljon kummasteluja siitä, ettei minulla ole lapsia. Ihmiset esittävät kysymyksiä hyvin suorasukaisesti. Joitakin avioliittotarjouksiakin Erelä on saanut, yhden jopa bussipysäkillä.  

– Naimattomuus on tosiaan tuonut omat haasteensa, mutta samaan aikaan elämäni ei ole ollut lainkaan nuoruuden kauhukuvien mukaista.  

Kesäkuussa Sanna Erelän työ Caspari-keskuksessa päättyy ja hän palaa Suomeen, Kylväjän juutalaistyön työaluevastaavaksi.  Israelista lähteminen tuntuu haikealta, vaikka Erelästä on hyvä tulla tässä vaiheessa Suomeen.   

– Kutsumus on kantanut. Jerusalemissa olen maailman keskipisteessä ja siellä, missä Jumalan suunnitelmaan kuuluvat asiat ovat tapahtuneet ja tapahtuvat. Tämä tuo elämään sellaista dynaamisuutta, josta on vaikea luopua, Erelä miettii.    

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 3/2023.