Käänteinen elefanttimarssi

Meidän kirkkomme letkasta putoaa vuosittain joukko norsuja pois. Matka ei ole ollut hauska niin.

Tämän vuosituhannen aikana kirkkoon kuuluvien määrä on pudonnut dramaattisesti 25 %. Kirkon kattavan tilastosivuston (kirkontilastot.fi) mukaan kirkkoon kuuluu tällä hetkellä vain 65 % suomalaisista. Kehitys ei ole muuttumassa. Tilastosivujen mukaan viiden vuoden kuluttua suomalaisista kirkkoon kuuluu alle 60 % ja vuonna 2040 noin 50 %.

Kyse ei ole vain kirkosta eroamisesta, vaan syvenevästä kierteestä. Kun vuosituhannen alussa kastettiin 50 000, on määrä nyt puolet tuosta 25 000. Kastamattomista lapsista vain pieni osa liittyy myöhemmin kirkkoon. Seuraa vähemmän konfirmoituja, vähemmän kirkollisesti avioliittoon vihittyjä – ja vähemmän kastettuja.

Kyse ei ole vain kirkkoon kuuluvien määrästä. Kirkon tilastojen mukaan ehtoolliselle osallistuneita vuosina 2017–2019 oli vuoden mukaan noin 1,7–1,8 miljoonaa. Viime vuonna Herran aterialle osallistui 1,22 miljoonaa osallistujaa. Tässä vaiheessa kuluvaa vuotta ehtoollisvieraiden määrä on 1,14 miljoonaa. Koronapandemia sekä jumalanpalveluksen siirtyminen hengellisen elämän keskiöstä näkyy numeroissa.

Sleyn työnäky on tuoda evankeliumi jokaiselle. Messuihin osallistuu tällä hetkellä monessa messuyhteisössä enemmän väkeä kuin ennen pandemiaa. Emme ole tehneet asioita toisin kuin ennen. Näin on vain tapahtunut. ”Armo kuuluu kaikille” on ollut juhlavuotemme tunnuslause. Pelkästään Sleyn, Kansanlähetyksen ja SRO:n vuosittaiset ehtoollisvieraat laskemalla päästään noin 125 000 vuosittaiseen osallistujaan. Pelkästään näiden kolmen järjestön ehtoollisjumalanpalveluksissa kokoontuu noin kymmenen prosenttia siitä määrästä, jonka kirkko messuihin tavoittaa.

Viime sunnuntaina aamupäivällä Pyhän Sydämen kappelille kokoontunut 195 osallistujaa ja iltapäivällä Luther-kirkolle kokoontuneet 194 osallistujaa kertovat, että pyhä ehtoollinen ja jumalanpalvelukseen kokoontuva seurakunta on evankelisessa liikkeessä todellisesti hengellisen elämän keskus.

Kirkkokritiikistä huolimatta tunnemme vastuumme ystävistämme seurakunnissa, nuorisotyössä ja lähetystyössä. Kirkon tarjoamat toimintamahdollisuudet ovat tarjonneet ympäristön, jossa tämä liike on voinut toimia koko olemassaolonsa ajan. Toivomme, että elefanttimarssimme tässä letkassa voi jatkua myös tulevaisuudessa eikä sitä leikata edestämme poikki.