Jumalanpalvelusyhteisöjä ja henkilöseurakuntia

Kirkolliskokouksen täysistunto jatkoi torstaiaamuna tulevaisuusvaliokuntansa mietinnön käsittelemistä. Nyt käsiteltiin kahtakymmentä pontta, jotka laitettiin tai laitettiin valmisteluun.

Moni esitys eteni nuijankopautuksella, mutta harvalle oli ylläys, että jumalanpalvelusyhteisöt ja henkilöseurakunnat puhuttivat. Asialla on kirkolliskokouksessa historiansa. Vielä kymmenisen vuotta sitten koko asia torjuttiin nopeasti ja jopa harhaoppisena. Sen jälkeen se on saanut taakseen koko ajan enemmän tukea. Nyt valiokunta esitti jumalanpalvelusyhteisöjen tukemista, mutta täysistunnossa esitettiin  myös pitemmälle meneviä askelia ja vaadittiin selvitystä henkilöseurakuntien perustamista. Toiset taas eivät olleet valmiita edes valiokunnan esittämään tilan antamiseen. Sali oli siis jakautunut kolmeen osaan:  Jotkut halusivat jarruttaa tilan antamista jumalanpalvelusyhteisöille, toiset antaa niille tilaa ja kolmannet halusivat selvittää henkilöseurakuntien perustamisen.

Kolmen mielipiteen kannatus mitattiin kahdessa äänestyksessä. Jarruttava mielipide hävisi ensimmäisen äänestyksen 41-60 (7 tyhjää). Sen jälkeen vastakkain olivat vastakkain vain jumalanpalvelusyhteisöä tukeva ja pitemmälle menevä esitys, joka vaati henkilöseurakuntien selvittämistä. Pidemmälle menevä esitys hävisi äänin 41-60 (1 tyhjä). Tulokseksi jäi siis keskitietä kulkeva jumalanpalvelusyhteisöä tukeva esitys.

Seuraavaksi keskusteltiin siitä, saako seurakuntalainen valita oman seurakuntansa yhtymän sisällä.  Valiokunta esitti tätä oikeutta vain kesken kauden yhtymän sisällä muuttavalle luottamushenkilölle. Istunnossa samaa oikeutta vaadittiin kaikille seurakuntayhtymän sisällä muuttaville. Jotkut taaas esittivät koko ponnen hylkäämistä.  Käytännössä nyt puhuttiin samasta asiasta kuin edellä, eli onko luterilaisella kristityllä oikeus valita itse seurakuntansa.  Täysistunto otti yllättävän vahvasti (73-33) kantaa sen puolesta, että oikeus säilyttää jäsenyys seurakunnassa koskee kaikkia seurakuntalaisia.

Nyt puhuttiin vain valmisteluun lähettämisestä ja kaikki päätökset vaativat vain taakseen yksinkertaisen enemmistön. Kenenkään ei pidä innostua liikaa, koska kaikki lopulliset päätökset tehdään kolmen neljänosan määräenemmistöllä eikä sitä tässä kirkolliskokouksessa niiden taakse ilmeisesti saada. Kyse onkin suunnasta: Mikä kymmenen vuotta sitten torjuttiin ehdottomasti, saa nyt taakseen huomattavasti tukea. Jumalanpalvelusyhteisöjen kehittäminen saa taakseen jo yksinkertaisen enemmistön. Virta vie vääjäämättä kohti vapaita jumalanpalvelusyhteisöjä ja henkilöseurakuntia. Kirkko ei selviä kriisistään ilman että seurakuntalaisilla on vapaus valita oma seurakuntansa. Nyt otettiin tärkeitä askelia siihen suuntaan, mutta tie on pitkä.

Muutamat pienemmät asiat puhuttivat puuduttavan pitkään, kunnes päästiin taas isoon aiheeseen, kirkon keskushallinon supistamiseen. Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen totesi, että heidän pienellä seurakunnallaan on pari nimikkolähettiä kirkkohallituksessa ja tuomiokapitulissa ja nyt lisäksi tietohallinnossa. Salissa ehdotettiin keskusrahastomaksun laskemista yhdellä prosenttiyksiköllä. Se merkitsisi kymmenien henkilöiden vähentämistä kirkkohallituksesta, jossa nyt on työssä 240 henkeä (koko kirkossa n. 20 000). Seurakuntien hallinnossa mukana olevat totesivat vähentävänsä omia kulujaan tiukasti ja vaativat samaa keskushallinnolta. Leikkausesitys voitti murskaavasti, äänin 100-7.  Asia menee valmisteluun ja siirtymäaikoja tarvitaan, mutta nyt kirkon keskushallinnon rakennukseen iski tyly leikkuri.

Isoja asioita on listalla, mutta lounastauko katkaisi käsittelyn. Pysymme linjoilla – nyt ei todellakaan ole tarvinnut pyyhkiä unihiekkaa silmistä!