Jumalan lapseksi syntynyt

Iida Hovin pitkäaikainen haave täyttyi viime juhannuksena, kun perheeseen syntyi pieni lapsi. Hän ehti olla naimisissa 11 vuotta ennen kuin unelma äitiydestä sai toteutua. Tänä aikana Iida kävi läpi pitkän prosessin siitä, kenen käsissä hänen elämänsä on.

Lahtelainen Iida Hovi on aina halunnut olla äiti. Hän ehti kuitenkin odottaa aviomiehensä Miikan kanssa 11 vuotta ennen kuin perheeseen syntyi lapsi viime juhannuksena. Nyt viiden kuukauden ikäinen Hulda-tyttö hymyilee iloisesti äitinsä sylissä ja aina välillä ilmoittaa, että hänelläkin olisi sanottavaa.

– Huldan syntymäpäivä on tasan kuusi kuukautta ennen joulua niin kuin Johannes Kastajalla. Minusta onkin tuntunut, että olen Johannes Kastajan äidin Elisabetin osassa, sillä odotin pitkään, että saisin lapsen. Toisaalta olen samaistunut tähän rooliin myös siinä ilossa, mitä Elisabet sai kokea odotuksen täytyttyä, Iida kertoo.

Iida muistaa, kuinka äidiksi tuleminen oli hänelle tärkeää jo lapsuudessa. Ala-asteella hän kirjoitti kavereidensa ystävänkirjoihin hartain toiveeni kohtaan: tulla äidiksi.

– Se on ollut sellainen pienen tytön unelma. Unelmat ovat kauniita ja on hieno matka odottaa niiden täyttymistä. Toisaalta, jos tuntuu siltä, että kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut, siitä odotuksesta voi tulla tuskainen, ja se voi alkaa liikaa määrittää omia ajatuksia. 

Raskaaksi tuleminen merkitsi Iidalle todella paljon. Prosessi takana on kuitenkin ollut pitkä.

– Tuntuu, että kävin odotusajan läpi 11 avioliittovuoden aikana ennen Huldan syntymää. Varsinainen raskausaika oli siihen sitten vain loppusilaus, Iida hymähtää. 

Vaikka äitinä olo on ollut Iidan suurimpana haaveena lapsesta saakka, hän on kuitenkin viimeisten vuosien aikana saanut oppia, ettei äitiys ole tärkein määrittävä asia hänen elämässään.

– Olen saanut ymmärtää, että tärkein identiteettini on se, että olen kristitty. Olen myös halunnut keskittyä siihen, että olen paitsi äiti myös edelleenkin vaimo. En halua unohtaa sitä, että olen mieheni kanssa ensimmäinen yksikkö perheessä, jonka jälkeen vasta olemme vanhempia.

Äidin roolissa

Iidalla oli pitkään ajatus, että perheen perustaminen on hänen elämänsä päämäärä. Hän oli miettinyt jo valmiiksi, kuinka elämä menisi: ensin naimisiin, sitten saadaan lapsia ja jäädään kotiin heitä hoitamaan.

– Elin vahvasti oman haaveeni ja unelmani toteuttamisen ympärillä. Puolison löytämiseen, perheen perustamiseen ja lasten saantiin kohdistui ihan kohtuuttomia odotuksia. Eivät muut sitä painetta luoneet, vaan se oli ihan oma ajatukseni siitä, kuinka toivoin elämäni menevän, Iida kertoo.

Nykyään Iida ajattelee, että perheen perustaminen ei ole elämän tarkoitus. Sen sijaan elämä voi olla täyttä, vaikka ei olisikaan lapsia tai aviossa.

– Perheen perustaminen on luonnollinen ja ihana asia, ja Raamatussa Jumala meitä siihen myös kehottaa. On kuitenkin väärin kohdistaa lapseen sellaiset odotukset, että lapsen tehtävä on tehdä minut tai joku muu onnelliseksi. Olen saanut oppia, että lapsia ei itse oteta, vaan Jumala heidät antaa. Olen vain saanut olla nöyrällä ja kiitollisella mielellä, että Jumala on minulle lapsen suonut.

Lapsen syntymän myötä yksi Iidan pitkäaikaisimmista haaveista sai täyttymyksensä. Hän on kuitenkin kiitollinen siitä, että oli saanut sitä ennen oivaltaa elämän olevan arvokasta sellaisenaan.

– Ennen kuin Hulda meille tuli, olin saanut ymmärtää, että elämä on täyttä jo nyt näin. Ei lapsi itsessään tuo onnea, vaan onneni on olla lähellä Herraa. Suurin onni on olla Jumalan lapsena, Iida painottaa.

– Ei lapsi itsessään tuo onnea, vaan onneni on olla lähellä Herraa. Suurin onni on olla Jumalan lapsena, Iida Hovi sanoo.

Jeesuksen tahdissa  

Hulda-vauva täyttää jouluaattona tasan puoli vuotta. Iidaa puhuttelee tänä jouluna Jeesuksen syntymä erityisellä tavalla. 

– Vaikka ihmisen syntymä on kaunis, se on samalla myös hyvin karu tilanne. Niin kuin meidän pieni tyttömme, on herrojen Herra ja kuninkaiden kuningas syntynyt täysin avuttomana pienenä vauvana kaikenlaisten ihmiseritteiden keskelle. Tämä kertoo minulle siitä, että Jumala ei vain sano olevansa nöyrä, vaan hän todella on sitä. Hän todella alensi itsensä syntyessään ihmiseksi.

Iida näkee, että Vapahtajan syntymässä on ihmisille erityinen viesti: Jumala todella ymmärtää, mitä tarkoittaa olla ihminen.

– Jumala ymmärtää, millaista on olla tällainen pieni Hulda vauva ja millaista on olla hänen äitinsä. Jumala ei ole vain seurannut sivusta, miltä se ihmiselämä näyttää, vaan Jumala on todella elänyt koko ihmiselämän lävitse, Iida painottaa.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 25/19.