Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä

Vakava sairastuminen viime talvena sai Olli Häkämiehen oivaltamaan, että yrittäjän stressintäyteinen polku oli kuljettu loppuun.


Helmikuinen sunnuntaipäivä Espoossa. Valokuvaaja ja perheenisä Olli Häkämies, 53, on kaksin kotona 8-vuotiaan Luukas-poikansa kanssa. Vaimo Anna-Leena Häkämies on perheen kuopuksen kanssa äitien ja poikien leirillä Karkun Evankelisella Opistolla. Aamulla Ollin on ollut työlästä saada itseään hereille, vaikka hän on nukkunut pitkään. Olli huomaa, että hänen on vaikea saada housuja jalkaansa, mutta ajattelee, että hitaus johtuu aamupäivään venyneistä yöunista.  

Kahvin keittäminen onnistuu, mutta kun Olli koettaa laittaa piirrettyjä pyörimään Luukakselle, hän muistaa kyllä tietokoneen salasanan, mutta ei osaa kirjoittaa sitä ruutuun. Kun moni tavallinen asia on osoittautunut vaivalloiseksi, Olli laittaa vaimolleen viestin ja toteaa: “Tänään ei suju mikään.”  

”Et sääkään kyllä ihan hyvältä näytä”  

Kun Olli viimein soittaa vaimolleen, tämä kehottaa puolisoa kirjoittamaan nimensä ja osoitteensa paperille.  

– Sain tehtyä sen suurella vaivalla. Teksti oli kuitenkin kuin jonkun teinipojan kynästä, hän muistaa. 

 Anna-Leena kertoo tilanteesta leirillä mukana olevalle lääkäriystävälleen. Tämä soittaa Häkämiesten naapurissa neljänsadan metrin päässä asuvalle puolisolleen. Aaro on sairaanhoitaja ja työskennellyt ambulanssissa. Naapuri lähtee katsomaan Ollia.  

– Kaveri tuli ovelle ja sanoi varsinaissuomalaisen karusti: ’Et sääkään kyllä ihan hyvältä näytä’, Olli naurahtaa.  

– Aaro teki muutaman testin, ja päädyttiin tilaamaan ambulanssi. En huomannut edes laittaa kenkiä jalkaan, kun minut jo kannettiin ovesta ulos, hän kertoo.  

– Matkalla ja vielä ensiavussakin mietin ainoastaan sitä, miten saisin järjestettyä seuraavalle viikolle sovitulle kuvauskeikalle jonkun tilalleni. En vain pystynyt lähettämään vaimolle yhteyshenkilön tietoja. Puhelimen käyttö ei onnistunut millään.  

Vastentahtoisesti yrittäjäksi  

Olli joutui jäämään sairaalaan useaksi päiväksi. Pysähdyksen aikana yrittäjänä elantonsa hankkiva mies mietti paljon muun muassa suhdettaan työhönsä. Olli opiskeli alunperin konetekniikkaa Tampereella, mutta päätti sitten hakea opiskelemaan valokuvausta.  

– Jouduin uhraamaan hyvän harrastuksen ammatiksi, hän hymähtää.  

Vuonna 1992 Olli sai opiskelupaikan Taideteollisesta korkeakoulusta. Sadoista hakijoista jäljelle jäi vain kaksitoista. Tämän mahdollisuuden saaminen tuntui Ollista suurelta Jumalan johdatukselta ja unelmien täyttymykseltä. Tosin hän ymmärsi jo opiskeluaikana, että kuukausipalkkaista työtä valokuvaajana hän tuskin tulisi saamaan. Yksityisyrittäjyys ei houkutellut, mutta se näytti olevan ainoa mahdollisuus.  

Ollin helmikuisen päivän diagnoosina oli todennäköisesti stressistä johtuva aivoinfarkti. Jälkeenpäin Olli näkee Jumalan hyvän johdatuksen sairastumisen vaiheissa. Tukos aivoissa ei ollut niin paha, ettei Olli olisi kyennyt soittamaan vaimolleen. Asiantunteva naapuri sattui myös olemaan kotona ja hoitoon päästiin nopeasti. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta 15/20.