Jumalan ihmeellinen armo

Anna ja Taisto Sokan lähettikirje 2/2024

28.3.2024

Terveisiä Ugandasta! Alkuvuosi on ollut aktiivista aikaa kirkon työssä. Kovat helteet ja vähäiset sateet ovat kuitenkin vaikuttaneet ihmisten jaksamiseen ja viljelyksiin. Pohjois-Ugandassa ja Etelä-Sudanissa on tällä hetkellä poikkeuksellisen kuumaa jakso, ja ihmisiä on kehotettu pysymään sisätiloissa kuumimpaan aikaan. Viime päivinä on kuitenkin saatu nauttia kauan odotetusta sateesta, ja moni on toiveikkaana mennyt pelloille istuttamaan.

Palabekin seurakunnassa muutoksia

Olemme jatkaneet palvelemista Palabekin seurakunnassa. Seurakuntalaisemme ovat uskollisesti osallistuneet jumalanpalveluksen jälkeisiin aktiviteetteihin, evankelistakoulutukseen ja naisten raamattupiiriin. Järjestimme helmikuussa myös seurakunnan hallintoon ja talouteen liittyvän koulutuksen. Palaute oli hyvää, ja koulutukselle toivottiin jatkoa.

On ollut hienoa nähdä ihmisten sitoutuvan seurakuntaan yhä enemmän. Moni heistä on ensimmäisen polven kristittyjä, joista osa on saattanut käydä aiemmin muissa kirkoissa. Aikaisempi kokemus kirkosta ja kristinuskosta on silti vähäistä. Opetamme, että seurakunta on perhe, jossa kaikki ovat samalla viivalla ja jokaisella on oma paikkansa. Jumala ei katso ihmisen ikää, asemaa tai ansiota, vaan kaikki ovat tervetulleita palvelemaan niillä lahjoilla, mitä heillä on. Tämä on monelle hierarkisesta yhteisöstä tulevalle uusi ajatus, jossa on totuttu, että vanhin ja arvostetuin hoitaa arvokkaana pidetyt tehtävät, ja vähäisemmät asiat jätetään muille.

Yksi iso rukousaiheemme on tällä hetkellä Palabekin nuori evankelista John, joka on vastannut seurakunnasta vanhemman evankelista Markin opiskellessa Matongon teologisessa seminaarissa. Emme onnistuneet löytämään hänelle sopivaa koulua läheltä Palabekin seurakuntaa, jossa hän voisi käydä lukion viimeiset luokat, jotka valmistavat jatko-opintoihin. Olemme kiitollisia, että John pääsi hyvään sisäoppilaitokseen, vaikka joutuu nyt jättämään vastuunsa evankelistana. Hän on johtanut nuoresta iästään huolimatta seurakuntaa vakaasti ja rauhallisesti. Ihmisillä on suuri luotto häneen, ja on vaikea löytää seuraajaa, kuka voisi ottaa vastuun seurakunnasta, kun John ei ole paikalla.

Koulutuksia Etelä-Sudanin rajalla

Maaliskuussa pidimme koulutusviikon Länsi-Niilin seurakunnissa evankelistoille ja naisille. Koulutukset pidettiin Bidibidin ja Morobin pakolaisleireillä. Saimme kohdata näitä veljiä ja sisaria, jotka elävät haastavissa olosuhteissa. Alueet ovat kuivia, ja kuumuus on tukahduttavaa. Jokaisella pakolaisperheelle on annettu vain pieni lohko maata, johon he voivat rakentaa yhden huoneen savimajan. Viljelyksille ei ole tilaa.

Tällä hetkellä YK:n ruoka-apu on 3 kiloa maissia kuukaudeksi ja lisäksi vähän papuja. Naiset keräävät polttopuita ja polttavat puuhiiltä saadakseen rahaa ruokaan. Moni harkitsee lähtemistä takaisin Etelä-Sudaniin, ja jotkut ovat jo palanneet. Elämä Etelä-Sudanissa on kuitenkin hyvin turvatonta, sillä valtio ei juurikaan puutu paikallisiin yhteenottoihin. Tilanteen epätoivoisuudesta kertoo se, että ihmiset joutuvat valitsemaan nälän ja väkivallan välillä.

Evankelistojen kanssa opiskelimme erityisesti vastuunkantamista seurakunnan johtajana ja palvelijana. Käsittelimme erityisesti Jumalan taloudenhoidon teemaa. Monille oli uutta, että Jumalan taloudenhoito alkaa omasta elämästä ja lähetyskäskystä, eikä se ole pelkästään kirkon talouskoulutusta.

Naistenkoulutuksessa kävimme läpi pääsiäisen tapahtumia aina Jeesuksen tiestä ristille, ylösnousemukseen ja Taivaaseen astumiseen. Osalle naisista kertomukset olivat uusia, ja jotkut olivat tulleet koulutukseen naapurien houkuttelemana. Kun puhuimme siitä, miten Jeesus kuoli ristillä, että saisimme ikuisen elämän, eräs naisista totesi: ”Meidän pitää taputtaa Jumalalle, kun hän on tehnyt näin suuren teon meidän puolestamme!”

Toinen tahtoi, että laulamme kiitoslaulun, kun olemme saaneet oppia kaikesta ihmeellisestä, mitä Jumala on meille tehnyt. Moni yhtyi Jeesuksen viimeiseen käskyyn opetuslapsilleen: mennään ja kerrotaan tämä muillekin!

Pääsiäisen lahja

Voimme oppia paljon siitä asenteesta, miten pakolaisnaiset pysähtyivät Jeesuksen ristintyön äärelle ihmettelemään ja laulamaan kiitosta Herralle. Helposti otamme Jumalan suurimman ihmeteon itsestäänselvyytenä, jota vain toistamme joka pääsiäinen. Se, että Jeesus kuoli ristillä, jotta me voisimme elää, on Jumalan suurin rakkauden osoitus. Hän luopui omasta pojastaan, kaikkein kalleimmastaan, jotta meidän syntimme pestäisiin puhtaaksi eikä niitä enää muistettaisi.

Tämä kallis lahja on ojennettu meille ilmaiseksi. Se on niin riemullinen uutinen, että emme voi olla sitä jakamatta. Tästä syystä teemme lähetystyötä, että voimme kertoa Jumalan suuresta rakkaudesta heille, jotka eivät ole viestiä vielä kuulleet, ja vahvistaa niitä kristittyjä, jotka epäilevin mielin tulevat seurakuntaan kysyen, kuuluuko tämä pelastus minullekin? Jumalan sana vakuuttaa, että se kuuluu jokaiselle, joka sen tahtoo ottaa vastaan.

Rukousaiheita

-Apua nälänhätään
-Rauhaa Etelä-Sudaniin ja Sudaniin
-Uudet kastetut ja konfirmoidut
-Evankelista John ja uusi evankelista Palabekiin
-Kiitetään koulutuksista!