”Jumalan armosta kaikki on hyvin”

Myanmarissa tapahtunut vallanvaihto keskeytti Helene ja Joona Toivasen suunnitelmat. Levottomuudet yltyivät, ja Sleyn lähetystyöntekijöiden oli lähdettävä hätälennolla naapurimaa Thaimaahan. Kaikkien vaikeuksien keskellä Toivaset ovat saaneet kokea, että Jumala on kantanut eteenpäin.

Viime syksynä Myanmarissa valmistauduttiin vaaleihin. Pääkaupunki Yangonissa asuneet lähetystyöntekijät Helene ja Joona Toivanen eivät osanneet tuolloin odottaa, millaiseen tilanteeseen maa ajautuisi. Marraskuussa pidettyjen vaalien voittaja oli valtaa pitänyt Kansallinen Demokratia -puolue. Helmikuun ensimmäisenä päivänä tiedotusvälineet ilmoittivat yllättäen muutoksista: valta siirretään Myanmarin asevoimille eli Tatmadawille ja komentaja Min Aung Hlainginille. Valtiokansleri Aung San Suu Kyin ja muut johtajat pidätetään. Vaaleja pidettiin vilpillisinä.  

Alkoivat laajamittaiset mielenosoitukset uutta valtaa vastaan. Ihmisiä kerääntyi kaduille suurin joukoin vaatimaan pidätettyjen johtajien vapauttamista.  

– Ensimmäisen kuukauden ajan mielenilmaukset olivat rauhallisia. Kadut olivat täynnä ihmisiä. Mukana oli vanhoja ja nuoria, ja edustettuina olivat kaikki ammattiryhmät. Eri tahot pitivät vuorotellen omia mielenosituksiaan. Lääkärit, opettajat ja insinöörit olivat pukeutuneet yhteneviin pukuihin. Kansallinen yhtenäisyys, jonka silloin näki, oli todella vaikuttava, Toivaset muistelevat.  

Vähitellen tilanne kiristyi ja armeija alkoi hajottaa mielenosoituksia voimakeinoin.  

– Armeija alkoi käyttää yhä kovempia otteita. Ihmisiä ammuttiin kumiluodeilla aivan läheltä, ja useita menehtyi. Myös oikeita luoteja käytettiin. Meidän asuinalueellamme oli onneksi rauhallista, mutta sitten yhteiskunta näytti menettävän toimintakykynsä. Mietimme jatkuvasti, pitäisikö jäädä vai lähteä. Olimme stressaantuneita omasta tilanteestamme, mutta samalla meillä oli iso huoli paikallisista, Toivaset kertovat.  

Virkamiehet lopettivat työnsä. Virastot, pankit ja monet kaupat suljettiin. Myös käteisen saanti pankkiautomaateista muuttui vaikeaksi. 

– Yhteiskunta ajautui sekasortoon. Uutta valtaa vastustanut liike kehotti ihmisiä mielenosoituksiin ja lopettamaan yhteiskunnan toimintaan osallistumisen. Vastauksena vallanpitäjät katkaisivat internetyhteyden, jotta mielenosoitusten järjestäminen vaikeutuisi. Moni lähti maaseudulle levottomuuksia pakoon.  

Helene ja Joona Toivanen kertovat, että paikalliset olivat ulkomaalaisia kohtaan hyvin suojelevia. 

– Jos esimerkiksi ajoimme pyörällä ja jossain oli armeija tulossa hajottamaan mielenosoitusta, paikalliset huusivat heti meidät nähdessään: ”Poistukaa äkkiä!” 

Hätälennolla Thaimaahan 

Myanmarin tilanne ei näyttänyt rauhoittuvan, ja Suomen suurlähetystö kehotti maassa olevia kansalaisia poistumaan välittömästi. Toivaset alkoivat valmistella lähtöä. He olivat Sleyn lähetysosaston kanssa tehneet päätöksen siirtymisestä naapurimaa Thaimaahan, jossa he voisivat odotella tilanteen selkenemistä. Pääsy sinne ei kuitenkaan tapahtunut helposti. Koronapandemian takia normaali lentoliikenne oli ollut jo vuoden ajan tauolla. Hätälentoja järjestettiin pari kertaa viikossa, mutta paikat varattiin nopeasti. 

– Normaalisti Thaimaahan ei myöskään tarvitse turistiviisumia, mutta koronan vuoksi se oli pakollinen. Toimitimme varmaan parikymmentä erilaista asiakirjaa suurlähetystöön. Asiaa ei helpottanut, että informaatio oli ristiriitaista. Otimme myös koiramme mukaan, mikä vaati lisätöitä. Kissa piti jättää Myanmariin, Helene ja Joona Toivanen kertovat. 

Yangonin kodin tavarat pakattiin pahvilaatikoihin odottamaan paluupäivää.  

– Meillä oli onneksi ymmärtäväinen taloyhtiö. He lupasivat säilyttää tavaramme pientä maksua vastaan.  

Toivaset saapuivat Thaimaahan Bangkokiin huhtikuussa. Siellä heitä odotti koronatilanteen takia kymmenen päivän karanteeni hotellissa. 

– Kun saavuimme Bangkokiin, tunsimme isoa helpotusta, mutta samalla meillä oli syvä suru. Teimmekö varmasti oikean päätöksen? Olisimmeko jotenkin voineet auttaa paikallisia? Olemmeko nyt hylänneet kutsumme? Helene miettii. 

– Toisaalta paikalliset ystävät Myanmarissa kehottivat meitä lähtemään nopeasti turvaan. Myöhemmin olemme saaneet varmuuden, että päätös oli oikea, kun tilanne on huonontunut entisestään, hän jatkaa.  

– Tapasimme hiljattain yhden myanmarilaisen, joka on asunut Thaimaassa jo useamman vuoden. Kun hän kuuli, että osaamme burmaa ja olemme hiljattain tulleet Myanmarista, hän liikuttui kyyneliin asti. Hänelle merkitsi paljon, että olimme olleet Myanmarissa sellaisena aikana. Tämä oli minulle muistutus siitä, että Myanmarissa olomme ei ole ollut turhaa. Haluamme jatkaa työtä heti, kun mahdollista, Joona pohtii. 

Jumala kantaa 

Tällä hetkellä Toivaset asuvat Bangkokissa, josta he ovat hankkineet valmiiksi kalustetun asunnon. Haastatteluhetkellä Myanmarista lähdöstä on kulunut kaksi kuukautta. Toipuminen on vienyt aikaa. 

– Meitä on auttanut, kun olemme täällä tavanneet muita, jotka ovat tulleet Yangonista. Heidän kanssaan olemme voineet jakaa kokemuksia. Monet ovat samassa tilanteessa ja pohtivat, miltä tulevaisuus näyttää ja voiko Myanmariin vielä palata, Toivaset kertovat. 

– Vaikka on ollut paljon stressiä, meidän ei ole tarvinnut pelätä oman henkemme puolesta. Meillä on ollut koko ajan rauha siinä, että Jumala kantaa ja johdattaa. Meidän ei itse tarvitse tietää, mikä seuraava askel on. 

Internetyhteydet on jälleen palautettu, ja Toivaset ovat olleet viikoittain yhteyksissä kirkon jäseniin Myanmarissa. He ovat pitäneet yhteyttä myös Myanmarin teologiseen instituuttiin, jossa he ovat olleet koulutustyössä.  

– Kirkon jäsenet ovat pysyneet turvassa ja terveinä. He vastaavat aina, että ”Jumalan armosta kaikki on hyvin”. Teologisen instituutin oppilaat ikävöivät kouluun kovasti. He ovat joutuneet olemaan ensin koronan ja nyt vallan vaihtumisen takia pois koulusta jo vuoden ajan. Monet ovat peltotöissä omilla vanhemmillaan, Helene kuvaa. 

– Voi vain kuvitella, miltä heistä nyt tuntuu. Kaikki tulevaisuuden toiveet ovat murentuneet, kun maa on ajautunut sekasortoon. Heitä käy todella paljon sääliksi, Joona huokaa. 

– Rukoilemme, että tilanteeseen tulisi rauha ja maata päästäisiin rakentamaan pian uudelleen.  

Vaikka Myanmarin tilanne näyttää tällä hetkeltä hyvin vaikealta, Thaimaassa ollessaan Toivaset ovat saaneet kuitenkin kokea toivon pilkahduksia.  

– Yksi Indonesian luterilaisista kirkoista on lähestynyt Sleytä, ja kartoitamme tällä hetkellä mahdollisuuksia yhteistyöhön. Samalla odotamme, koska Myanmariin voisi palata, Joona kertoo. 

– Odotamme myös kesällä paluuta Suomeen ja kotimaahani Viroon, sillä olemme olleet kaksi vuotta poissa. Meille antaa paljon rohkaisua ja iloa tavata työmme tukijoita. Välillä on tuntunut kovin yksinäiseltä, kun olemme olleet kahdestaan kaukana kaikista. Koronan takia emme ole myöskään päässeet kirkkoon, ja moni asia, jonka varaan elämä normaalisti rakentuu, on ollut poissa, Helene miettii. 

– Vaikeuksista huolimatta olemme kuitenkin todella kiitollisia Jumalalle kaikesta. Kokemukset ovat osa meitä. Vaikka asiat eivät menneet niin kuin alun perin suunnittelimme, emme koe, että mikään olisi mennyt hukkaan. Olemme saaneet vaikuttaa Myanmarin työhön omalla paikallamme, Helene ja Joona Toivanen toteavat.  

Julkaistu Sanansaattajassa  13/21.