Jumala tulee lähelle heikkona

Jumalaa ja kristinuskoa tekisi välillä mieli markkinoida. Olisi huikeaa esitellä, miten mahtava kaikkivoipa Jumala meillä on, ja näyttää onnellisten ja upeiden tyyppien seurakuntaa. Kyllähän jokainen fiksu ihminen uskoisi Jeesukseen, jos saisi nähdä vähän ihmeitä ja taivaan kirkkautta. Suomeen pitäisi rakentaa äkkiä lisää kirkkoja, jos sisäpuolella kaikilla olisi valkoiset hampaat, tasapainoinen mielenrauha ja hyvä palkka. Monet Martti Lutherin keskustelukumppanit ajattelivat, että Jumala käy kutakuinkin ihmisen järkeen. Ihminen tunnistaa Jumalan suuruuden ja ymmärtää luonnostaan suurin piirtein, mikä on hyvää. Lutherin mukaan tämä ei ole Raamatun teologiaa vaan siinä hukkuu Kristuksen risti. Luther halusi olla Paavalin jalanjäljissä ristin teologi. Risti on kristinuskon tunnus katukuvassa ja logoissa, ja Lutherin mukaan rististä tunnistaa myös sen, mistä Jumalan voima löytyy ja miten Jumala toimii. Ilman Kristusta hämärtyy kaikki.

Risti kertoo, että Jumalan suuruus on piilossa Jumalan kärsimyksessä. Markkinointi alkaa tuntua mahdottomalta. Mitä järkeä on kuunnella sanomaa kidutetusta ihmisestä, joka onkin maailman Luoja, joka lupaa seuraajilleen vainoa ja joka lähettää viestinviejiksi yksinkertaisia ja pelkureita? Paavali kirjoittaakin, että puhe rististä on hulluutta ihmisen viisaudelle ja ymmärrykselle. Tarvitaan Jumalan oma sana ja Jumalan antama usko, joka näkee elävän Jumalan Jeesuksessa ja rakastavan Jumalan kärsimyksen maailmassa.

Lutherille oli selvää, missä on oikea Jumalan tunteminen ja oikea teologia: heikossa ja kärsivässä ihminen Kristuksessa. Ristin teologia osoittaa, mistä Jumalan tunnistaa. Jumala roikkuu ristillä ja häntä pilkataan: ”Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” (Matt. 27:42) Risti oli hulluutta jo ristiinnaulitsemisen hetkellä ohikulkeville ihmisille.

Silloinkin kun Jumala ilmoittaa itsensä ja lähestyy ihmistä, hän piilottaa voimansa. Raamattu kertoo, että Jeesus luopui Jumalan oikeuksista tullessaan maan päälle. Jumalan voima oli ihmisiltä kätkettynä, kun Jeesus söi kalaa, teki raksahommia, itki peloissaan ja väsyi. Jumalan valtavan armon ja rakkauden saivat nähdä ja kokea ne, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja uskoivat, että hän voi pelastaa ja parantaa. Jumalaa eivät löytäneet ne, joille Jeesus ei riittänyt.

Tänäänkin Jumala tulee lähelle niin heikkona, että sitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Vain usko kuulee Jumalan puhetta Raamatussa, joka näyttää kokoelmalta ikivanhoja lauluja, tarinoita ja kirjeitä. Vain uskolle tilkka viiniä, leipäpala tai kastevesi on arvokkain aarre. Jumala käyttää tavallisia aineita, kun hän antaa armon ja taivaan, kaiken.

Jumala lupaa olla kärsiviä erityisen lähellä. Lutherin logiikka on ihana: Jumala on korkein, ja siksi hänen yläpuolellaan tai sivuillaan ei ole ketään tai mitään, mitä hän voisi katsoa. Jumala katsoo siis alas ja alimmas katsookin: heitä, joita sattuu kaikkein eniten ja joilla on vähiten omia voimia nousta ylös.