Kun Jumala pysyy vaiti

Martrin Scorsesen uudessa elokuvassa kysytään, mikä on kristillisen marttyyrikuoleman arvo. Elokuva on kuin kaunis ja harras ajatelma, painajainen jonka ympärillä kohisee toivo. 

Silence perustuu Japanin kuuluisimpiin kirjailijoihin luetun Sushako Endon (1923–1996) romaaniin, jonka Sley-kirjat on julkaissut suomeksi 1980. Tapahtumat sijoittuvat Japaniin, jonne jesuiittamunkit isä Rodrigues (Andrew Garfield) ja isä Garupen (Adam Driver) lähtevät etsimään entistä opettajaansa, isä Ferreiraa (Liam Neeson), jonka kerrotaan vainojen alla luopuneen uskostaan ja sulautuneen japanilaiseen yhteiskuntaan.

Eletään 1600-lukua. Aiemmalla vuosisadalla kristinusko oli levinnyt Japanissa, ja Japanin noin 20–25 miljoonan suuruisesta väestöstä yli puoli miljoonaa oli kristittyjä.

Japanin hallitsijat alkoivat kuitenkin kitkeä ”sopimatonta uskontoa” maasta. Kristinusko kiellettiin vuonna 1612. Lähetyssaarnaajia ja paikallisia kristittyjä teloitettiin tuhansittain. Kristityt menivät maan alle salaisiin seurakuntiin.

Sellaiseen seurakuntaan elokuvan jesuiittakaksikkokin ajautuu heti saavuttuaan matkansa määränpäähän, Japanin rannikolle. Rodrigues ja Garupen otetaan kristittyjen salaisessa kylässä vastaan kuin ruhtinaat, ja he alkavat johtaa yhteisön hiljaisia salajumalanpalveluksia.

Valtionjohdon sadistiset asiamiehet saapuvat muutaman rauhallisen päivän jälkeen kylään selvittämään, löytyykö paikalta kristittyjä. Kuulustelut suoritetaan yksinkertaisella metodilla: tallo maahan asettamamme Kristuksen kuva, ja pääset vapaaksi.

Kolme kylän jäsentä todetaan kristityiksi. Heidät sidotaan rantaan ristinmuotoisiin puihin ja vuorovesi hukuttaa heidät. Muut kyläläiset seuraavat voimattomina sivusta.

Mitä on heikko usko?

Läpi elokuvan kuulustelut, vangitsemiset ja teloitukset värittävät hiljaista maisemaa. Pahimpaan myllyyn joutuvat papit, koska johtajien uskosta luopuminen on ensisijaisen tärkeää.

Varsinainen päähenkilö on isä Rodrigues, jonka ajattelu on elokuvan punainen lanka.

”Mikä on heikkojen miesten paikka tällaisessa maailmassa”, Rodrigues kysyy. Hän alkaa aavistaa, että hänestä ei ole kestämään vainoa.

Rodrigues vangitaan kristittyjensä kanssa, ja hän joutuu moraalin tuolla puolen oleviin tilanteisiin. Mitä sinä tekisit, jos eteesi asetettaisiin Jeesuksen kuva, joka tulisi talloa? Jos et talloisi, neljä edessäsi seisovaa kristittyä ystävääsi kidutettaisiin kuoliaaksi. Mitä Jumala haluaisi tehtävän? Vanhan sanonnan mukaan marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta onko se tällainen siemen? Mikä on Jumalaan uskovaksi tunnustautumisen arvo, jos tunnustus on pakotettu?

Mutta Uudessa testamentissa julkiselle tunnustamiselle annetaan arvoa. Pietari katuu katkerasti, koska hän ei uskaltanut tunnustaa Jeesusta vaikka halusi. Jeesus liittää tunnustautumisen rakkauteen. ”Rakastatko sinä minua?”.

Scorsesen elokuvassa etsitään kolmatta tietä tunnustautumisen ja luopioksi tekevän kieltämisen välillä. Piiloutumista. Jonkinlaista Jumalan siunaamaa varauloskäyntiä. Mutta tällainen jää on hyvin heikko, eikä sen yli ehkä voi kävellä.

Silencen koskettavimpia hahmoja on juoppo Kichijiro (Yosuke Kubozuka). Kichijiro seuraa Rodriguesia kaikkialle ja pyytää tältä jatkuvasti henkilökohtaista rippiä. Kijchijiro oli aikanaan luopunut julkisesti uskostaan, kun hänen perheensä joutui valtion käsiin. Kaikki muut perheestä tunnustivat Jeesuksen, ja heidät teloitettiin Kichijiron silmien edessä. Kijchijiro näkee liekit unissaan joka yö.

Kestää kauan ennen kuin Kichijiron ylpeys pettää, ja hän tunnustaa meren rannalla syntinsä Rodriguesille. Se on elokuvan kaunein kohtaus, joka saa roskan menemään silmään. ”Isä, minä olen tehnyt syntiä”, Kijchijiro itkee Rodriguesin sylissä.

Kijchijiron lankeilu jatkuu aina, kun Rordigues on antanut hänelle synninpäästön. Hän myy Rodriguesin viranomaisille kuin Juudas, ja tulee ”sydän riekaleina” pyytämään jälleen anteeksiantoa, kaltereiden läpi huutaen. Rodrigues ei pysty sellistään edes katsomaan Kijchijiroa päin, mutta hän on edelleen isä. Hän tekee huolimattoman ristinmerkin synninpäästön merkiksi. Siinä on evankeliumi, kaiken lian keskellä.

Haikea toivo (sisältää juonipaljastuksia)

Kärsimys ja epätoivo kasvavat ja Jumala on niin hiljaa, että sen melkein kuulee. Mikä on se lämmin voima, joka tästä hiljaisuudesta ja näiden kidutettujen kristittyjen halusta säilyä Jumalan lapsina välittyy katsojalle asti? Vaitiolossakin on vastaus. Mutta se on salaisuus.

Lopulta Rodrigues ei kestä. Vankileirillä hänen ystäviensä kärsimys on liikaa. Kun heitä roikotetaan pää alaspäin kidutussäkeissä Rodrigues huutaa ”kieltäkää uskonne” ja itkee. Hän tallaa Kristuksen kuvan. Aivan niin kuin (lopulta löytynyt) isä Ferreira oli tehnyt aiemmin. Isä Ferreira oli ryhtynyt buddhalaiseksi ja kirjoittanut kristinuskoa romuttavan kirjan. Ryhtynyt veljeilemään kristittyjä vainoavan valtiovallan kanssa. Rodrigues sortuu, lankeaa loppuun asti, kieltää kaiken ja sulautuu japanilaiseen yhteiskuntaan. Ja kuin tyhjästä, loputtoman uskoton Kijchijiro tulee ripittäytymään jälleen: ”Kyllä sinä voit, sinä olet vielä isä”.

Elokuvan lopussa kaikki ei ole, miltä näyttää. Langenneiden pappien silmäkulmissa ja heidän palavissa arkuissaan näkyy haikea toivo, jota en tässä paljasta.

Vaitiolo-kirjan on kustantanut vuonna 1980 Sley-kirjat ja suomentanut Vappu Kataja.

KIRJA ELOKUVAN TAKANA

Japanilainen kirjailija Shusaku Endo kirjoitti vuonna 1966 kirjan Vaitiolo, johon Martin Scorsesen elokuva Silence perustuu. Endo kuuluu katoliseen kirkkoon. Sen lisäksi, että Vaitiolo kuvaa kristittyjen kärsimyksiä 1600-luvun Japanissa, sen nähtiin ilmestymisensä aikaan käsittelevän myös kirjailijan omia hengellisiä kysymyksiä. Vuonna 1962–1965 pidetyn Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen katolisessa kirkossa pohdittiin, mikä kirkon paikka ja tehtävä on modernissa yhteiskunnassa. Miten kristinusko vastaa kysymykseen siitä, miksi on niin paljon kärsimystä? Samaan aikaan Shusaku Endo toi Japanissa maan kristityn vähemmistön ja monien marttyyrien historian julkiseen keskusteluun Vaitiolo-romaanilla.

Vuonna 1570 Japanissa oli kaksikymmentä katolista lähetyssaarnaajaa.  Kristinuskon harjoittaminen kiellettiin 1600-luvun alussa. Japanissa pelättiin, että kristinuskon kautta voitaisiin edistää eurooppalaista siirtomaapolitiikkaa Japanissa. Seuranneissa vainoissa kymmenet tuhannet japanilaiset katoliset menettivät henkensä. Vaitiolo kuvaa todellisuutta, jossa kristinusko nähdään uhkana vallitsevalle kulttuurille. Siksi se halutaan kitkeä kokonaan pois, eikä tässä työssä kaihdeta äärimmäistä väkivaltaa.

Kristittyjen mielipiteet kirjasta kuten elokuvastakin ovat vaihdelleet. Se ei kuvaa kristittyjä yksinomaan sankareina eikä lähetystyötä voittokulkuna. Kristuksen kuva, jota kristityt pakotettiin kidutuksen ja kuoleman uhalla tallaamaan, on kulunut monista askelista. Lukija miettii, mitä uskosta luopuminen ja Kristuksen julkinen kieltäminen merkitsevät. Voiko Jeesuksen opetuslapseksi kelvata sen jälkeen, voiko saada anteeksi? Vaitiolon teemoja ovat epäilys, synti, ihmisen heikkous ja kärsimys, nöyryys sekä se, millainen Kristus on. Ja erityisesti se, miksi Jumala on hiljaa.

Kristinuskoa ei kaikista yrityksistä huolimatta saatu hävitettyä Japanista. Se meni maan alle, ja kristityt harjoittivat uskoaan salassa, kunnes siitä ei enää rangaistu.

LUE AIHEESTA LISÄÄ TÄMÄN VIIKON SANANSAATTAJASTA.