Jumala pitää huolen

Sokkien lähettikirje 2
30.3.2025

Terveisiä Ugandasta! Gulussa on alkanut jo viiletä, vaikka toisinaan saadaankin vielä kunnon hellepäiviä. Sadekausi on siis jo aivan ovella, josta merkkinä ovat rajut tuulenpuuskat ja hetkelliset saderintamat. Vielä ei kuitenkaan uskalla istuttaa mitään, sillä lupaavalta näyttävää sadejaksoa seuraa helposti uusi kuivempi jakso, jolloin pienet taimenalut kuihtuvat. Olemme tämän omalla takapihan “pellolla” useampaan kertaan todenneet, ehkä tulevalla sadekaudella vihdoin opimme riittävää kärsivällisyyttä odottaa oikeaa hetkeä.

Koulutusta Länsi-Niilin seurakunnissa

Maaliskuussa pidimme pitkästä aikaa koulutusviikon Länsi-Niilin pakolaisseurakunnissa. Taisto piti evankelistoille koulutusta liturgiasta, seurakunnan johtamisesta sekä Raamatun tulkinnasta lain ja evankeliumin näkökulmasta. Koulutuksessa oli mukana sekä kokeneita evankelistoja että uusia evankelistan työstä kiinnostuneita. Jotkut osallistujat oivalsivat lain ja evankeliumin  merkityksen ensimmäistä kertaa, mikä kosketti heitä syvästi. Osa nimittäin tulee kirkkotaustasta, jossa on opetettu hyvien tekojen merkitystä osana pelastusta, eikä niin että Jeesuksen tähden saamme syntimme anteeksi ja pelastus on ilmainen lahja. Lain tehtävänä taas on näyttää, että olemme syntisiä ja tarvitsemme ilosanomaa Jeesuksesta. Tätä opetusta haluamme luterilaisessa kirkossa painottaa.

Samaan aikaan Anna piti naisille koulutusta Jeesuksen teoista ja lähimmäisen kohtaamisesta. Aihetta toivottiin, sillä moni kokee jäävänsä yksin omien ongelmiensa keskelle. Toisaalta on myös kokemus, että on vaikeaa huomata lähimmäisen tarpeita, kun itsellä on liikaa murheita tai odotetaan vähintään vastapalvelusta. Näissä tilanteissa kristittyjen tulisi erottua muista, sillä meidän tulee huolehtia toisista silloinkin, kun se ei hyödytä itseä emmekä tiedä, saammeko mitään takaisin. Voiman auttaa toisiamme saamme Raamatun sanasta ja uskosta Jeesukseen.

Olimme joutuneet siirtämään kyseistä koulutusta useaan otteeseen aikataulumuutosten takia, ja edellisestä vierailusta oli vierähtänyt vuosi. Oli puhuttelevaa nähdä, kuinka Jumala oli tällä välin tehnyt työtään seurakunnissa. Osallistujia oli enemmän, he olivat innokkaita oppimaan ja paikalla oli myös ensikertalaisia.

Eräs nainen kertoi, että oli saapunut koulutukseen naapurinsa mukana, mutta oli epäillyt saavansa siitä mitään. Hän oli aiemmassa kirkossaan joutunut pettymään siihen, että ehtoolliselle kutsuttiin vain synnittömiä ja seurakunnassa vertailtiin toisten virheitä ja saavutuksia. Nyt hän koki, että Jumala oli lähettänyt hänet koulutukseen kuulemaan pelastuksen sanaa Raamatusta. Hän iloitsi siitä, että Jumala ei katso ihmisten tekojen määrää vaan antaa anteeksi sille, joka pyytää.

Seurakuntakoulutusta Palabekissa

Palabekissa järjestettiin maaliskuun lopussa seurakuntaelämään liittyvä koulutus, jossa aiheina olivat kristityn vastuu ja työetiikka. Tämä aihe on tärkeä, että osaamme toimia seurakunnassa rakentavalla ja vastuullisella tavalla. Opetusaihetta on kovasti toivottu, sillä ihmiset kokevat, että heillä ei ole tarpeeksi välineitä seurakunnan johtamiseen ja rakentamiseen haastavissa olosuhteissa. Kokemus on, että seurakuntaan tullaan vain paikalle ja johtajat päättävät, mitä seurakunnassa tapahtuu ja miten varoja käytetään, eikä niin että seurakunnan rakentuminen on kaikkien vastuulla. Haluamme opetta, että jokaisella on oma paikkansa seurakunnassa ja palvelutehtäviä on erilaisia, eikä niillä ole arvojärjestystä.

Vaikeudet pakolaisasutusalueilla kasvavat

Tämänhetkinen maailmantilanne näkyy isosti työssämme pakolaisasutusalueilla. Ruoka-avun on kerrottu loppuvan tämän vuoden aikana, sillä siihen ei ole enää riittävää rahoitusta. Tälläkin hetkellä apu on laskettu vain kahteen kiloa maissia, joka on 10 kertaa vähemmän kuin ruoka-apu alun perin oli, jolloin sillä oli tarkoitus pärjätä kokonainen kuukausi. Myös saippuan ja kuukautissuojien jakaminen on lopetettu, mikä vaikeuttaa erityisesti tyttöjen koulunkäyntiä. Samoin pakolaiskoulujen lukukausimaksut ovat nousseet, eivätkä monet perheet pysty vastaamaan kohonneisiin kustannuksiin. Useampi perheenäiti Länsi-Niililtä kertoi näistä syistä valmistelleensa paluuta Etelä-Sudaniin, mutta viimeaikaiset levottomuudet rajan toisella puolella estivät suunnitelmat. Vain muutama uskalsi lopulta lähteä.

Herra johtaa vaikeuksissa

Meidän muutaman ihmisen voimin tähän valtavaan resurssien vajeeseen on mahdotonta vastata, ja tilanne näyttää monella tapaa epätoivoiselta. Kun olemme voivotelleet tilannetta kirkkomme työntekijöille ja murehtineet, miten he nyt pärjäävät, olemme saaneet jälleen nöyrtyä oppijan paikalle. Kaikesta huolimatta he ovat vakuuttuneita, että kyllä Jumala pitää huolen. Hän on hyvä ja on tähänkin asti auttanut. Jos hän pitää huolen linnuista, miksei meistäkin?

Kaikki on todella Jumalan kädessä, ja hän suo kasvun silloinkin, kun meidän ihmisten silmiin maa näyttää liian kuivalta. Saamme luottaa siihen, että meillä on ihmeitätekevä ja hyvä Taivaan Isä. Raamattu vakuuttaa meille, että vaikeuksissa Jumala ei jätä meitä yksin vaan johtaa meidät eteenpäin.

“Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” (Jes. 43:19).

Terveisin
Anna ja Taisto Sokka