Juhlat pidettiin, mutta eläkkeelle lähtö unohtui

Pekka Vaismaa koki 90-luvun kännykkäbuumin aallonharjan. Firma kuitenkin myytiin, ja tilalle jäi tyhjä olo. Siihen löytyi täyte kasvavasta nuoresta kristillisestä radiokanavasta – Deistä. Sama tie vetää edelleen.

Pekka Vaismaalla on muutamia ihmeellisiä kykyjä. Hän saa kenet tahansa hymyilemään, hänen kontaktiverkostonsa ovat käsittämättömän laajat, ja hän muistaa ulkoa sanoin kuvaamattoman määrän puhelinnumeroita. Ei sinänsä ihme, että näillä taidoillaan hän nousi nuorena pohjalaisena matkapuhelinkauppiaana 90-luvun kännykkäbuumin aallonharjalle.
– Meillä oli tällainen matkapuhelinketju, Setele, jossa olin alusta saakka mukana. Tele pyysi meitä laajentumaan Pohjanmaalta Helsingin markkinoille, ja laadinkin markkinatutkimuksen, jonka pohjana oli sadan yrityksen tiedot, Vaismaa kertoo 90-luvun alun tunnelmia.
Markkinatutkimus näytti vihreää valoa, ja Setele laajensi aluettaan pääkaupunkiseudulle. Menestys vei miehen pian mukanaan. Yhdeksänkymmentäluvun lopulla Setele myi vuodessa satatuhatta liittymää ja puhelinta.
– Isien usko jäi taka-alalle ja työ vei miestä. Maailma sumentui. Kerran olimme Levillä Telen maksamalla reissulla. Syötyämme Kammissa illallisen, toi Radiolinja paikalle sangoilla vodkaa! Se oli ihan överiä. Vaikka liittymiä ja puhelimia edelleen myydään, ja se on kovaa liiketoimintaa, niin kyllä se tuli myöhemmin samalla tavalla alas kuin monien tuntema Nokiakin, Vaismaa pohtii.

Paikalliset hullut

Vuonna 1998 Pekka Vaismaa yhdessä yrityksen muiden omistajien kanssa myi Setelen Mäkitorpalle. Yrittäjän elämä vaihtui palkansaajan työhön, joka ei huippuvuosien jälkeen tuntunut enää riittävän hyvältä. Muutenkin etääntyminen seurakuntapiireistä alkoi vaivata Vaismaata.
– Olin ruvennut Helsingissä kulkiessani kuuntelemaan autossa Deitä. Kun selvisi, että olin jäämässä Helsinkiin, halusin löytää ensimmäiseksi itselleni kesäpaikan noin viidenkymmenen kilometrin etäisyydellä Helsingistä alueelta, jossa kuuluisi Radio Dei. Laitoin kädet ristiin lauantaina ja seuraavan aamun Helsingin sanomissa oli ilmoitus, jonka perään soitin heti maanantaina.
Kesäpaikaksi löytyi vanha mylly, jonka miljöö oli hänen mukaansa niin hieno, että saavuttuaan paikan pihaan hän huusi omistajalle ottavansa sen. Osasyynä saattoi olla myös Pekan kanssa samaan aikaa paikalle saapuneen naisen voittaminen tarjouskilvassa.
– Sitten kävelin kannettavan radion kanssa terassille ja löysin yhden paikan terassilta, jossa kuului Radio Dei. Siinä yhdessä paikassa minä sitten istuin iltakaudet, kuuntelin Deitä ja tein parannusta siitä, että olin antanut elämäni toisiin käsiin.
Matkapuhelinliiketoiminnassa saadulla tarmolla ja hengellisen paluumatkan tuomalla voimalla Vaismaa käveli vajaata vuotta myöhemmin Radio Dein toimituksen ovesta sisään päätoimittajaa tapaamaan. Hänellä oli mielessään yksi kysymys – miten kanavan saisi kuulumaan myös Pohjanmaalla.
– Kun matkapuhelinbisneksessä kaikki oli onnistunut, niin ajattelin, että minä poika hommaan Radio Dein Pohjanmaalle, mutta ei se mennytkään niin. Taajuudelle hakijoita oli yhdeksän, vahvimpana Harry Harkimon Urheiluradio. Sitten mentiinkin polvilleen ja kiersin seurakuntien tilaisuuksia ja kehotin ihmisiä yhteiseen rukoukseen asian puolesta. Ihme tapahtui ja Radio Dei sai tuon yhden avoimen taajuuden, Vaismaa muistelee.
Samoihin aikoihin Mäkitorppa maksoi Vaismaalle puolenvuoden palkan käteen ja irtisanoi hänet. Uudelle työnantajalle Vaismaa saneli työsopimuksen ehdoiksi sen, että hän saisi ajaa työnsä ohessa nousevan Radio Dein asiaa.
– Niin se sitten meni, että päivät avasin Soneran leiriin kuuluneita matkapuhelinliikkeitä ja illat pidin seurakunnissa tilaisuuksia. Radio Dei laajeni, kun jokaiselta uudelta paikkakunnalta löytyi yksi samanlainen hullu, joka minä olin ollut Radio Deitä Pohjanmaalle viedessäni.
Vaismaa on nähnyt Dein nousun läheltä. Edistettyään Radio Dein asiaa aikansa talkoopohjalta, kiinnitettiin hänet vuonna 2003 Radio Dein myyntipäälliköksi huolehtimaan Dein yhteistyökumppaneista.

Vaikka kännykkäbisnes on jäänyt Vaismaalla jo vuosia sitten taakse, tulee tämä monelle suomalaiselle 90-luvulta tuttu poseeraus häneltä silti edelleen selkäytimestä. Näin katsottiin 90-luvulla tulevaisuuteen.

Yllätys kaikille!

Jokin aika sitten Vaismaa tuumasi, että olisi aika jättää työt nuoremmille tekijöille ja siirtyä ansaituille eläkepäiville. Eläkkeelle jäädessään hän päätti järjestää juhlat hyvän musiikin parissa.
– Pari vuotta sitten Törnävän kirkossa kuulin seinäjokelaista Pop Up Gospel -kuoroa. Päätin, että kun täytän 2020 tammikuussa 66 vuotta, jään eläkkeelle, tilaan kuoron ja pidän juhlat.
Vaismaa järjesti Pop Up Gospel -kuoron konsertin Helsingin Luther-kirkolla, piti juhlat ja kutsui ihmisiä mukaan, mutta vastoin odotuksia – hän ei jäänyt eläkkeelle. Muuta syytä hän ei suostu paljastamaan ratkaisulleen kuin sen, että ”on tätä terveyttä annettu”.
Uutta eläkkeellejäämispäivää Pekka Vaismaa ei ole enää kalenteriinsa laittanut, mutta suunnitelmat alkavat selkiintyä. Jo kännykkäkaupan ajoilta tutun liikekumppanin kanssa hän aikoo tehdä tulevaisuudessa vielä hyvää.
– En ole koskaan ollut lähetysihminen siinä merkityksessä, että lähtisin jonnekin kauas, mutta haluan kyllä jatkossakin huudella katoilta antenneilla evankeliumia. Tahdon palvella eläkkeellä, järjestää konsertteja ja tukea toisia.

Lue koko teksti Sanansaattajasta 4/20.