Juhlaa ja telttamajoitusta

Oleniusten lähettikirje 4/2024

8.9.2024

Syyskuu on alkanut ja kesä Virossa jatkuu vain kun päivälämpötilat näyttävät vieläkin hellelukemia. Takana on pitkä kesä ja tapansa mukaan se oli työmme kannalta rikas ja täynnä hienoja mahdollisuuksia. Tässä kirjeessä palaamme muistelemaan mitä kaikkea kesällä tapahtuikaan Monet saivat tänä kesänä kuulla ilosanoman kuoleman voittaneesta Jeesuksesta, joka kutsuu meitä
seuraamaan itseään.

Hengelliset laulujuhlat Viljantissa

Kesäkalenterimme sisälsi monia tuttuja kuvioita, mutta kesän aloitti jokin aivan erityinen. Kesäkuun lopussa järjestettiin Viljantissa hengelliset laulujuhlat. Laulujuhlien yhteydessä järjestettiin myös Kirkkopäivät monipuolisen ohjelman kera, jota saimme olla mukana järjestämässä.

Hengelliset laulujuhlat ovat viiden vuoden välein järjestettävä virolainen perinne, joka piti järjestää edellisen kerran kesällä 2020, mutta korona lykkäsi tapahtumaa peräti neljä vuotta
eteenpäin. Erilaiset laulu- ja tanssijuhlat ovatkin hyvin tunnusomainen osa virolaista kulttuuria. Jos pieni Viron kansa ei muuten aina välttämättä olisikaan kovin yhteinen, tuovat laulujuhlat hämmästyttävän suuria ihmismassoja yhteen laulamaan ja juhlimaan. Perusperiaate on, että erilaiset kuorot kokoontuvat yhteen laulamaan vanhoja ja uusia lauluja yhtenä jättisuurena kuorona ja suuri yleisö kuuntelee kenties joskus lauluun yhtyen.

Salome pyydettiin mukaan kirkkopäivien lastenohjelmatoimikuntaan, jonka kanssa kokoonnuttiin säännöllisesti vuoden verran lastenohjelmaa ideoimaan. Viljantin laululavan viereinen kirkon piha täytettiin peleillä, askarteluilla ja leikeillä. Lisäksi siellä järjestettiin muun muassa kristillistä nukketeatteria ja perhejumalanpalvelus.

Perhejumalanpalvelukseen pyysimme paikallista näyttelijää esittämään paimenta, joka oli hukannut yhden sadasta lampaastaan. Saarnan aikana koko kirkkoväki sitten etsi lammasta penkkien väleistä määkilmällä tätä kutsuen. Salomen piilottama pehmoeläin taisi olla vähän liiankin hyvässä piilossa, mutta löytyi lopulta ja pääsi näin 99 lajitoverinsa seuraan alttarille.

Kirkossa oli koko viikonlopun ajan myös Salomen toteuttamat rukousalttarit, joissa saivat niin isot kuin pienetkin rukoilla tekemisen kautta. Äärimmäisen lämmin helteinen viikonloppu oli täynnä aherrusta ja viileässä kirkossa oli mukava kohdata perheitä.

Iso osa Kirkkopäivien ohjelmaa toteutettiin Viron kirkon lähetyskeskuksen järjestämässä lähetysteltassa. Olli oli kutsuttu järjestämään lähetysteltan ensimmäinen ohjelmaosio, jossa raamattutunnin lisäksi esiintyi Põlvan bändikerhomme bändi. Raamattutunnin aiheeksi Olli oli valinnut evankelioivan ja kaikille sopivan ”Miksi uskon Jumalaan?”. Siinä Olli esitteli kolme henkilökohtaista syytään uskoa Jumalaan ja haastoi kuulioita pohtimaan voisivatko nämä olla hyviä syitä heillekin uskoa.

Kirkkopäivien jännittävimpiä hetkiä oli (ainakin meidän nuorillemme) esiintymisemme lähetysteltassa. Esitimme yhteensä neljä laulua, joista kaksi olivat omia käännöksiämme. Osa nuoristamme ei ollut aikaisemmin koskaan esittäneet musiikkia missään… ja ihan hyvin meni! Tärkeimpänä tästä jäi positiivinen kokemus nuorillemme. Harmi etteivät kaikki päässeet paikalle, vaan osa joutui jättäytymään pois aivan viime metreillä. Musiikilla on kyllä tärkeä rooli myös lähetystyössä!

Viikonlopun Viljantissa kruunasivat varsinaiset laulujuhlat, jotka alkoivat perinteisellä kuorojen kulkueella kaupungin läpi laululavalle. Monet kuorot olivat pukeutuneet kansallispukuihin tai muuten vain omalle alueelleen tai kuorolleen ominaiseen puvustukseen, joka teki kulkueesta erittäin mielenkiintoisen. Torvet soivat ja tervehdyshuudot kajahtivat kun sadat kuorolaiset marssivat läpi helteisen Viljantin. On vaikuttavaa miten paljon tälläkin pienellä kansalla ja kieliryhmällä on omaa hengellistä musiikkiperinnettään ja lisää syntyy koko ajan. Monia uusiakin lauluja laulujuhlilla kuultiin ja usein juuri lauluntekijät olivat johtamassa valtavaa kuoroa ensiesitykseen.

Kyllä kannattaa noin viiden vuoden päästä seurata missä seuraavat laulujuhlat pidetään ja matkata sinne. Siinäpä mukavaa ohjelmaa vironmatkalle. Suosittelemme!

Leirien kesä

Laulujuhlien jälkeen alkoikin aktiivinen leirikesä, joka kesti koko heinäkuun.

Eteläisimmän Viron alueen eli Valgan rovastikunnan lasten- ja nuortenleirillä oli taas tuttu ja turvallinen meininki. Soontagan metsien keskellä lähdeperäisen lammen rannalla odotti jälleen upeat puitteet leirille. Paikka on virolaisittain erittäin syrjäinen, mutta joka kesä sinne vain kokoontuu iso määrä lapsia ja nuoria hyvän sanoman äärelle. Monien vanhempien uskollinen työ tuottaa hedelmää, kun samat lapset tulevat uudelleen ja uudelleen leirille, jossa heidän on hyvä olla. Tälläkin kertaa järjestimme yhteistyössä lähetystyöntekijä Kirsi Vimparin kanssa nuorille oman ohjelman, jossa he saivat pohdiskella oman elämän kysymyksiä ja kuulla siitä mitä Jumalalla heidän varalleen voisi olla.

Toinen iso rupeama oli kun järjestimme Võrun rovastikunnan lasten- ja nuortenleirin tänä vuonna Urvasten kirkossa ja pastoraatissa. Majoitus oli teltoissa luonnon keskellä ja kaunis järvi oli kävelymatkan päässä ja kesäsäät olivat kauniit. Lapset ja nuoret kuulivat Jeesuksesta, joka kutsui opetuslapsia seuraamaan itseään. Lapsia oli jälleen runsaasti, tänä vuonna oli ensimmmäistä kertaa osallistumassa myös läheisen lastenkodin lapsia. Heistä muutama aiheutti paljon päänvaivaa järjestäjille, mutta vaaratilanteista selvittiin Jumalan varjeluksella. Rukoilemme,
että saimme antaa heidän elämään sellaisia eväitä, mitä rankan elämän aikana ei ole muualta saanut. Oli koskettavaa nähdä rakkauden kaipuu, jota jokaisella lapsella on.

Tällä kertaa Ollilla oli isompi rooli myös Jäpen eli kirkon valtakunnallisen nuortenleirin järjestämisessä. Olli kutsuttiin pitämään leirin raamattuopetukset nuoren teologi Kadre Arikaisen kanssa ja yhdessä kerroimmekin nuorille Jumalasta hänen Raamatussa esiintyvien nimiensä kautta. Nuoret saivat kuulla Jumalasta joka on mm. Iänkaikkinen, Kaikkivaltias, Paimen ja Pyhä. Paljon hyviä kohtaamisia oli nuorten kanssa ja mainittakoot vielä erikseen Ollin pitämä seminaari apologiasta, eli uskon puolustamisesta. Seminaari taisi olla koko leirin suosituin ja monet nuoret silminnähden innostuivat aiheesta. Ilon aihe oli myös ne nuoret, jotka kertoivat uskonasioiden olevan heille uusi juttu, josta huolimatta he olivat erittäin aktiivisesti mukana. Nyt saamme rukoilla, että uskonsiemen saisi itää ja nämä nuoret löytäisivät oman paikkansa myös seurakunnasta.

Pyhäkoulunopettajien kesäpäivät olivat heinäkuun viimeisen viikon leiri, jonka järjestämiseen Salome pyydettiin mukaan. Saman viikon alussa vaikutti vielä siltä, että osallistujia on vain muutama, mutta lopulta pyhäkoulunopettajia perheineen tulikin osallistumaan runsain määrin. Salome piti hartauden ja työpajan erilaisista rukoustavoista, joita lasten kanssa voi tehdä. Vapaaehtoisten pyhäkoulunopettajien hengellisen elämän hoitaminen onkin ollut sydämellä viiime vuosina. He tekevät työtä uskollisesti, mutta kovin yksin, joten vuosittaiset kokoontumiset starttipäivien lisäksi voivat olla henkireikiä.

Uutta kohti

Kesä alkaa olla takanapäin ja syyskauden työkuviot ovat jo alkaneet. Tänä syksynä suunnitelmissa on vielä tärkeitä ja merkittäviä asioita tekemämme lähetystyön kannalta.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on, että vuodenvaihteessa perheemme palaa Suomeen ja kevään 2025 aikana käymme vierailuilla työtämme tukevissa seurakunnissa. Toiveissa ja alustavissa suunnitelmissakin on, että tänne Viroon lähetettäisiin uusi lähettiyksikkö tekemään tätä tärkeää työtä. Tarve sille todella on ja vaikka paljon on saatu aikaan, on vielä työ kesken. Luotamme siihen, että Taivaan Isä johtaa meidät tulevaan, mitä se sitten tuokin tullessaan. Näin Hän on tehnyt tähänkin asti. Kiitos kun olette olleet mukana tukemassa tekemäämme työtä!

Rukousaiheita:

– Viron lapsiperheet
– Uskonkasvua kesällä kohdatuille nuorille
– Viron lapsille vakaita kotioloja
– Viron kansan hengellinen herääminen