Joka aamu armottomuus

Kuulin hiljattain hyvin nuoresta ihmisestä täällä Japanissa, joka oli kuollut työuupumukseen. Nämä uutiset ovat Japanissa aivan liian tavallisia mutta aina yhtä järkyttäviä. Niin monet heräävät joka aamu armottomuuden todellisuuteen, jossa vain omilla suorituksilla on merkitystä. Väliä on vain tuloksilla ja saavutuksilla, vaikka ihminen suoritustaakkojen alla kärsisi. Kuitenkin kristinuskon sanoma on toinen. Meille suomalaisille tuttu virsi, Joka aamu on armo uus saattaa olla jo liiankin tuttu, sen kuullessa täytyy ihan pysähtyä sen sanoman kohdalle. Jeesuksen omana saamme herätä joka aamu armon todellisuuteen. Jeesus lupaa antaa oman voimansa ja auttaa tiellä, mitä ikinä se tuokaan tullessaan.

”Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.” (Val. 3:21-26)

Jumalan oman ei tarvitse koskaan vajota pimeään, jossa armon valo ei enää loista. Jeesus osoitti maan päällä ollessaan, että hänellä on valta avata sokeiden silmät ja saada kuurot kuulemaan. Hänen kanssaan armo on joka aamu uusi ja toivo on aina todellisuutta olosuhteista riippumatta. Rukoillaan että tuo armon valo saisi levitä jokaiseen pimeimpäänkin paikkaan tässä maailmassa.