Johdanto 1. kirjeeseen korinttilaisille

Johdanto

Paavalin lähetystyö Euroopassa ei alkanut vaikeuksitta. Apostolien tekojen 16. luku kertoo, miten Paavali ja Silas heitettiin vankilaan. Tessalonikasta ja Bereasta Paavalin oli paettava henki kurkussa (Apt 17). Ateenassa, sivistyksen kehdossa, evankeliumille vain naurettiin. Nämä kokemukset tuoreessa muistissa Paavali kulki Ateenasta edelleen Korinttion, paheelliseen satamakaupunkiin. Ei ihme, että hän joutuu kirjoittamaan korinttilaisille näin: “Ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa” (1Kor 2:3). Sydän vapisten Korinttion saapunut Paavali saa toimia Herran välikappaleena kenenkään estämättä puolentoista vuoden ajan. Tästä ajasta kertoo Apostolien tekojen 18. luku. Jumala ilmoittaa Paavalille, että hänellä oli vastoin kaikkia inhimillisiä laskelmia paljon kansaa Korintissa. Herra teki mitä lupasi ja sai monen sydämen kääntymään pois pakanuudesta Kristuksen puoleen. Pian juutalaiset tosin sulkivat Paavalilta synagogan, mutta Paavali ei epäröinyt jatkaa saarnaamista naapuritalossa asuvan pakanan Titius Justuksen luona (Apt 18:6-7). Kuilu juutalaisten ja muiden kansojen, pakanoiden, välillä oli syvempi kuin osaamme nykyään ymmärtää. Evankeliumi silloitti tämän kuilun. Valtaosa Korintin seurakunnasta oli entisiä pakanoita, mutta mukana oli myös joitakin juutalaisia.

Muista kaupungeista tuttuja vaikeuksia koettiin lopulta myös Korintissa. Vuonna 50 Akaian roomalaisten ylimmäksi hallintomieheksi prokonsuliksi tullut Lucius Junius Gallio sai käsiteltäväkseen kaupungin juutalaisten syytöksen Paavalia vastaan. Prokonsuli ei kuitenkaan suostunut ottamaan käsittelyyn oikeusjuttua, joka koski uskonasioita. Huolimatta vapauttavasta päätöksestä Paavali päätti pian jatkaa työtään muualla. Hän jätti jälkeensä vireän seurakunnan. Paavalin kirjeet tälle seurakunnalle ovat koko UT:n tärkeimpiä kirjoja. Korintin seurakunta oli Paavalille monin tavoin vaikea. Juuri siksi Paavali joutuu kirjoittamaan kaikkensa peliin pannen. Tämä on jättänyt jälkensä korinttilaiskirjeisiin ja tehnyt niistä herkullista luettavaa.

Korintti – syntinen kaupunki

Korintilla oli vanha ja kunniakas historia. Välittömästi kreikkalaisten opittua merenkulun kaupungin asema kapealla kannaksella kahden meren rannalla teki siitä erinomaisen satamakaupungin. Kreikan suuruuden aikana (480 – 330 eKr) Korintti oli kukoistava merenkululla elävä kauppakaupunki. Sitten Kreikassa ottivat vallan Filippoksen ja Aleksanteri Suuren johtamat makedonialaiset ja runsaat sata vuotta heidän jälkeensä roomalaiset. Tämä merkitsi kreikkalaisten kaupunkivaltioiden merkityksen laskua. Korintin johdolla ne kapinoivat roomalaisia vastaan. Vuonna 146 eKr roomalaiset hävittivät Korintin varoitukseksi kaikille muille kreikkalaisille. Sata vuotta myöhemmin Gaius Julius Caesar perusti kaupungin vuonna 46 uudelleen roomalaiseksi koloniaksi. Edullinen asema nosti kaupungin pian uuteen kukoistukseen. Jo vuodesta 29 eKr siitä tuli Akaian provinssin pääkaupunki ja prokonsulin hallintokaupunki.

Paavalin aikana kaupunki oli sitä mitä suuret satamakaupungit tänä päivänäkin ovat. Siellä eli kaikenlainen moraalinen hillittömyys ja siveettömyys. Kaupungissa oli runsaasti sekä rahamiehiä että köyhää kansaa. Lisäksi satamakaupunkeihin virtasivat kaikki uudet uskonnolliset aatteet. Tämä kaikki on lyönyt leimansa Korintin seurakuntaan ja näin myös Korinttilaiskirjeisiin.

Paavalin ja korinttilaisten kirjeenvaihto

Meille on säilynyt vain osa Paavalin ja Korintin seurakunnan kirjeenvaihdosta. Emme edes tiedä, minkä verran näitä kirjeitä on alkuaan lähetetty. 1Kor 1:11 ja 7:1 puhutaan kirjeistä, joita Paavali sai Korintista. 1Kor 5:9:ssa Paavali taas puhuu korinttilaisille heille lähettämästään kirjeestä. Ennen Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamista Paavali oli saanut tietoja, ettei Korintissa ollut kaikki hyvin. Hän oli lähettänyt seurakuntaan Timoteuksen (1Kor 4:17), mutta hänkään ei ollut saanut asioita järjestykseen. Siksi Paavali kirjoitti Ensimmäisen korinttilaiskirjeen. Ei kuitenkaan edes Paavalin kirje laukaissut tilannetta. Apostolin ainoa mahdollisuus oli lähteä itse paikalle. Tästä käynnistä hän puhuu jakeessa 2Kor 13:2. Paavalin toinen vierailu näyttää Korintissa olleen apostolille täydellinen epäonnistuminen. Sen jälkeen hänellä ei nimittäin ollut muuta mahdollisuutta kuin panna kaikki yhden kortin varaan ja lähettää hyvin ankara ja tulinen kirje (2Kor 2:4; 7:8). Tämä kirje särki korinttilaisten sydämet ja sai aikaan Jumalan mielen mukaisen murheen ja parannuksen. Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali voi kirjoittaa seurakunnalle rakastavasti ja sovittelevasti (2Kor 7:6-13). Koska 2Kor sisältää myös ankaria sanoja, monet tutkijat olettavat, että se on koottu useammasta Paavalin kirjeestä.

Emme ole täysin selvillä kirjeenvaihdon vaiheista emmekä kiistojen syistä. Joka tapauksessa Paavali on joutunut ahtaalle seurakunnassa vaikuttaneiden harhaoppisten kanssa ja hänen on täytynyt puolustaa apostolinvirkaansa. Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu Efesoksessa (1Kor 16:8) helluntain aikoihin eli keväällä. Muiden Paavalin elämän vaiheiden perusteella voimme olettaa vuoden olevan joko 54 tai 55. Korinttilaiskirjeiden lukija näkee, että Paavali on suurissa vaikeuksissa seurakunnan kanssa. Turhaan hän ei kuitenkaan vaivaa nähnyt. Vaikka korinttilaiset osoittivat vielä ensimmäisen vuosisadan lopullakin olevansa hankalia paimennettavia – tästä kertoo Apostolien isien kokoelmassa talletettu Klemensin kirje – Korintti oli myöhemmin oikean kristillisen uskon luja linnoitus.

Mestarillista seurakunnan hoitoa

Korintin seurakunta oli kummallinen yhdistelmä hengellisyyttä ja hillittömyyttä. Erilaisten armolahjojen rikkaus sai aikaan sen, että jokainen luuli olevansa parempi asiantuntija kuin Paavali. Toisaalta taas satamakaupungin tavat tahtoivat tunkeutua seurakuntaan niin, että harjoitettiin törkeitä julkisyntejä. On herkullista lukea, miten Paavali kirjoittaa tälle rakkaalle ongelmaseurakunnalleen. Paavali ei kirjoita maltillisen kohteliaasti kuten Roomalaiskirjeessä, jossa hän ottaa yhteyttä itselleen outoon seurakuntaan. Hän ei anna myöskään tilaa suuttumukselle kuten Galatalaiskirjeessä, jossa hän puolustaa evankeliumin ydintä. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali antaa hienotunteisesti tunnustusta korinttilaisille silloin kuin voi. Hän uskoo seurakunnan taipuvan ohjeisiinsa ja suostuu käyttämään korinttilaisten rakastamaa kielenkäyttöä. Vain silloin tällöin välähtää Galatalaiskirjeestä tutun Paavalin sanan säilä, eikä näissä kohdissa seurakunnalle jää hiukkaakaan liikkumavaraa toimia oman mielensä mukaan (1Kor 5; 1Kor 14).

Kirjeen jäsennys

1. 1:1-9 Tervehdys
2. 1:10-4:21 Korintin seurakunnan riidat
3. 5:1-6:20 Seurakunnan eettiset erehdykset
4. 7:1-40 Avioliitto
5. 8:1-11:1 Epäjumalille uhrattu liha
6. 11:2-14:40 Jumalanpalvelus
7. 15:1-58 Ylösnousemus
8. 16:1-24 Kirjeen päätös