Jeesus on lasten puolella

Jeesus puhuu kovempia sanoja kuin kukaan Vanhan testamentin profeetoista, kun hän puolustaa lapsia ja  erinomaisuutensa korkeuksista pudonneita.

Kun Jeesus puhuu kaikkein terävimmin, hänen äänessään kuuluu kaikkein suurin huoli ja rakkaus. Samalla tavalla äiti tai isä huutavat, kun lapsi on juoksemaisillaan auton alle. Jeesus sanoo: Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Tämä Jeesuksen ankara puhe on erikoisella tavalla jäänyt mieleeni siellä, missä se on pidettykin: Kapernaumissa.

Kapernaumi sijaitsi Gennesaretin luoteisrannalla. Sen raamatunaikaista asutusta on kaivettu esiin. Vierailijan nähtävänä on muinaisia esineitä, myös suuri, raskas, kellertävästä kivestä pyöreäksi hakattu jauhinkivi. Aasi jaksaa pyörittää sitä, mutta ihminen ei. On ihmisiä, joiden kannalta olisi parempi, että tuollainen myllynkivi sidottaisiin kaulaan ja ihminen heitettäisiin meren syvyyteen. Gennesaretin järvi näkyi tuolle paikalle. Se on enimmillään melkein viisikymmentä metriä syvä. Aasinkivi kaulassa ei kukaan kävele sieltä ylös. Miksi Jeesus puhuu näin kovin sanoin? Ketä hän tarkoittaa?

Heikko on erityisessä suojeluksessa

Lapset ja uskossaan heikot ovat Jeesukselle hyvin tärkeitä. Jeesus närkästyi opetuslapsilleen ja nuhteli ihmisiä, kun nämä yrittivät estellä vanhempia tuomasta lapsiaan Jeesuksen luo. Tämä teksti luetaan joka kerran kun lasta kastetaan. Se muistuttaa meille vanhemmille ja omasta mielestämme pärjääville, että Jeesus välittää aivan erityisesti lapsista.

Jeesus sisällyttää tuohon sanaan muitakin. Myös aikuinen voi olla vähäinen. Jo profeetta ennustaa Messiaasta: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tällainen on Jeesus. Siksi hän puhuu niin kovaa. Hän ei voi kestää sitä, että joku johtaa kadotukseen sen, jonka hän on kalliisti lunastanut. Siinä joukossa ovat pienet kastetut lapset. Jeesukseen sattuu myös se, jos joku musertaa toisen heikon uskon. Siksi se, joka etsii häntä aralla mielellä, on hänen erityissuojeluksessaan.

Luulen, että jokainen omantunnon ihminen joutuu kyselemään niin kuin opetuslapset kyselivät viimeisellä aterialla: Herra, en kai se ole minä? Kenelle minä olen ehkä ollut uskon esteenä? Onko uskovaksi tiedetyn ihmisen tylyys ollut karkottamassa jonkun kauemmas Jeesuksen luota?

Kaksi tietä

Jumalan valtakunnassa heikko otetaan hoiviin Jeesuksen nimessä. Silloin Jeesus itse tekee hoitavaa työtään jonkun opetuslapsensa välityksellä. Mutta siihen työhön voivat osallistua vain ne, jotka on pudotettu oman suuruutensa ja erinomaisuutensa kuvitelmista. Niin Jeesus päivän evankeliumissa tekee. Koko keskustelu saa nimittäin alkunsa tästä opetuslasten kysymyksestä: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”

Tällainen on Jumalan valtakunnan kasvatusohjelma.  Monille sairastuminen on merkinnyt nöyrtymisen koulua. Omien mahdollisuuksien täydellinen loppuminen pakottaa tajuamaan, ettemme pärjää yksin. Silloin avautuu kaksi tietä. Jumalan hyvyys ja armon suuruus voivat kirkastua käsittämättömällä tavalla. Herää kiitollisuus siitä matkasaatosta, jossa saa itsekin vaeltaa. Joskus juostaan, usein kävellään, mutta on niitäkin hetkiä, kun horjutaan, kontataan ja ryömitään. Tai sitten meitä kannetaan.

Jeesus on kiinnostunut sinusta

Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään.

Miksi lempeä Jeesus puhuu kiivaammin kuin kukaan Vanhan testamentin profeetta?

Jeesus ei ole kiinnostunut vain omakseen kastetuista lapsista tai uskon alkutaipaleella olevista kääntyneistä. Hän on kiinnostunut sinusta ja minusta. On kysyttävä, mikä on elämäni tärkeysjärjestys. Ei Jeesus tarkoita, että jollekulle pitäisi sitoa aasinkivi kaulaan. Hän ei tahdo, että jumalanpalveluksen jälkeen lähdetään hakemaan kirvestä tai kaivetaan silmiä päästä. Mutta ymmärrämme, mitä hän näillä puheilla tarkoittaa. Vain yksi voi olla tärkein.

Muutakin kuin sanoja

Tästäkin syystä uskon, että Jumalan valtakunnan kasvatusohjelma tarkoittaa muutakin kuin sanoja. ”Autuaita vain vaivaiset on”, sanoo Siionin kanteleen laulu 295. Kukaan meistä ei kulje taivaan tietä perille ilman, että Herra Jumala johdattaa oikealla ja vasemmalla kädellään. Hänen vasemman käden työnsä on lain työ, vastoinkäymisten, kurituksen ja vanhan, pahan tahtomme kuolettamisen työ. Hänen oikean käden työnsä on hänen ominta työtään. Se on evankeliumin työtä: lohdutuksen, armahduksen, rajattoman laupeuden ja syntien anteeksiantamisen työtä. Lina Sandell osaa laulaa tästäkin kauniisti: ”Surt och sött i livets skål, just så mycket som jag tål.” Eli hapanta ja makeaa elämän maljassa, tarkalleen sen verran kuin kestän. Opettele siksi luottamaan Jumalaan kaikissa elämänvaiheissa. Ota hyvät ja ihanat päivät hänen lahjanaan ja kiitä niistä. Ota myös raskaat päivät hänen kädestään. Jätä silloin itsesi uskollisen Jumalan haltuun ja muista, että hän voi kääntää kaiken taas hyväksi.

Kotiin rauhattomasta
maailmasta

Oletko pannut merkille, miten vanhat ja parhaat enkeliaiheiset laulut ja virret päättyvät? Enkelit saattelevat sielun taivaaseen.

Puhuimme hiljattain parin ystävän kanssa hengellisistä lauluista. Vanhat ja paremmat laulut vievät aina laulajansa Jeesuksen luo ja lopuksi taivaaseen. Uudet uskonnolliset laulut puhuvat Jumalan tai enkeleiden huolenpidosta niin kuin elämä täällä olisi ikuista ja lopullista. Ei, tämä on kuohuva ja rauhaton maailma. Meidän on määrä päästä parempaan. Luther muistuttaa terveellisesti: ”Minä haluaisin mieluummin vierelleni yhden enkelin kuin kaksikymmentäneljä turkkilaista keisaria kaikessa vallassaan ja voimassaan; vaikka heillä olisi satatuhatta kivääriä, ne eivät olisi mitään yhden ainoan enkelin rinnalla.”

Teksti on lyhennetty Kokkolan Armon kappelissa 1.10. 2017 pidetystä saarnasta. Saarnatekstinä Matt. 18:1-10. Julkaistu Sanansaattajassa 44/17.