”Jeesus katkaisee koston kierteen”

Ammattilaisnyrkkeilijä Niklas Räsänen ja professori Antti Laato pohtivat Pyhän Sydämen kappelilla Raamatun väkivaltaisia tekstejä. 

Pyhän Sydämen kappelin ”Vaikeiden kysymysten ja ihmeellisten vastausten illan” avasi 5.8. trubaduuri Jukka Leppilampi. Hän kertoi tutustuneensa Räsäseen rukouspiirissä.

– Kerran pidimme jopa Niklaksen kanssa rukoushetken juuri ennen hänen otteluaan.

– Rukoilen aina ennen matsia, Räsänen jatkoi.

Nyrkkeily ja rukous eivät kuulosta kovin harmoniselta kombinaatiolta. Iltaa juontanut Markku Koivisto kysyikin Räsäseltä, miltä tuntuu mennä rukouksen jälkeen kehään iskemään vastustaja kanveesiin.

– Ottelussa kaksi ihmistä kohtaa toisensa ongelmineen ja lahjoineen. Kymmenen erän jälkeen on syntynyt huikea ihmissuhde. Eikä nyrkkeily sinänsä ole väkivaltaa vaan vastustajan uuvuttamista älyllisesti ja taidollisesti.

– Sitä paitsi nyrkkeily voi opettaa monia väkivallattomuuteen kehän ulkopuolisessa elämässä, Räsänen jatkoi.

”En pidä nyrkkeilyä syntinä”

Jeesuksen opetus ”toisen posken kääntämisestä” herätti kysymyksen, voiko kristitty harrastaa nyrkkeilyä – lajia jossa nyt kuitenkin hakataan toista ihmistä nyrkeillä.

– Nyrkkeily on hurjaa, mutta en voi pitää sitä syntinä, Antti Laato sanoi.

– Tuomari pitää huolta siitä, että ottelu ei muutu hallitsemattomaksi.

Mutta eikö evankeliumi ole suorastaan antiväkivaltainen, Koivisto tivasi.

– Jeesuksen opetukset väkivallattomuudesta koskevat sitä, miten toimia, kun meille henkilökohtaisesti tehdään pahaa. Pahalle ei saa maksaa takaisin pahalla, vaan kristityn on ajateltava, että koston kierteen tulee katketa hänen kohdalleen, Laato selitti.

– Mutta jos pahaa tehdään lähimmäisellemme, pitää auttaa. Siksi esivaltakaan ei kanna miekkaa turhaan.

Väkivaltainen
Vanha testamentti

Vanhan testamentin kirjoituksiin sisältyy järkyttävä määrä väkivaltaa. Kuitenkin koko Raamattu on Jumalan sana. Kansat taistelevat toisiaan vastaan. Jumala antaa kansoille voittoja ja tappioita. Miten tämä käy yksiin evankeliumin kanssa? Vanha opetus on, että Vanhaa testamenttia on tarkasteltava Uudesta testamentista käsin.

– Kun luemme Vanhan testamentin väkivallasta, on muistettava, että opettajamme on Jeesus, Laato painotti.

Muinaisessa Israelissa ei ollut poliisia. Heimokulttuurissa yhteisön heikoimpien puolustajia olivat suvun miehet.

– Heidän piti osoittaa iskuvoimansa. Mutta Vanhassa testamentissa yhteiskunta alkaa järjestäytyä. Syntyy silmä silmästä -periaate, joka estää silmittömän kostamisen. Jos minä irrotan Niklas Räsäseltä hampaan, hän saa tehdä minulle samoin, mutta ei enempää, Laato havainnollisti.

Jumala pisti lopulta itse pisteen väkivallalle, kun hän Pojassaan sovitti maailman synnin. Uhraaminen sai päättyä.

– Jeesus pani pahan kiertokululle stopin, Laato totesi.

”Ei teologikaan voi
kaikkea selittää”

Mutta koston kierre ei päättynyt. Luonnonkatastrofit ja sodat saavat kyselemään, missä on Jumala. Miksi hän ei puutu epäoikeudenmukaisuuteen?

– Jostain syystä Jumala ei tahdo vastata kaikkeen. Pahuus maailmassa on rajua, mutta Jumala ei koskaan ole voimaton, vaan hän sallii tietyt asiat.

Vaikka Jumala itse hukutti ihmiskunnan vedenpaisumukseen, ja muutenkin kansat ovat kokeneet hurjia tuomioita, ”Jumalan varsinainen olemus” ei kuitenkaan Laaton mukaan ole näiden tapahtumien mukainen. Jumalan pyhyys on tuhovoima synnille, mutta lopulta se on pikemminkin hiljainen tuulen humina, jossa profeetta Elia sai 1. Kuninkaiden kirjan mukaan Kaikkivaltiaan kohdata.

– Jumalan rakkaus on tuhoa väkevämpi.

– Mutta Raamatun vaikeimpia tekstejä Jumalan rangaistusteoista ei teologikaan voi tyhjäksi selittää, Laato myönsi.

– Emme esimerkiksi voi tietää, miksi Jobin piti kärsiä niin paljon.

Vanhan testamentin rehelliset kertomukset ihmisen pahuudesta ja synnistä sekä Jumalan pyhyydestä luovat joka tapauksessa pohjan kristinuskon ytimelle.

– Ilman sitä taustaa pelastussanomalla ei olisi merkitystä, Laato korosti.

Teksti on julkaistu viikon 37 Sanansaattaja-lehdessä.