Jeesus auttaa hädässä

Evankeliumi

Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” (Matt. 14: 22-33.)

Epistola

Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Hän on meidät pelastanut
ja kutsunut pyhällä kutsullaan,
ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti,
jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen
ja joka nyt on tullut julki,
kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt.
Hän on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden
lähettämällä maailmaan evankeliumin. (2. Tim. 1: 7-10.)

Vanhan testamentin lukukappale

Herra puhui myrskyn keskeltä Jobille:
– Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?
Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset?
Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
Kuka sulki meren portit,
kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,
myrskypilvillä sen kapaloin.
Minä laadin sille lait ja rajat
ja asetin portit ja salvat sen tielle,
sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs!
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.”
Oletko käynyt meren lähteillä,
oletko tutkinut syvyyden pohjan?
Nousivatko eteesi tuonelan portit,
saitko nähdä kuoleman varjon ovet?
Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?
Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki! (Job 38: 1-4, 8-11, 16-18.)

Lähdemme liikkeelle evankeliumimme ensimmäisestä lauseesta: ”Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle”. Opetuslapset olivat matkalla Herransa lähettäminä, ja heillä oli selvä määränpää: vastaranta. Tämä matka kasvaa kuvaksi koko elämänmatkastamme. Jumala on luodessaan sinut ja minut laskenut meidät elämän meren rannalle ja lähettänyt meidät elämänmatkalle. Pyhässä kasteessa hän on lahjoittanut meille armon ja uskon passin, joka oikeuttaa pääsyn vastarannalle – eli taivaaseen -, ja sanassaan hän on ilmoittanut meille koordinaatit, joiden avulla osaamme navigoida sinne.

Elämänmatkaamme emme kuitenkaan synnin tähden saa aina tehdä leppeässä myötätuulessa. Välillä meidän on ponnisteltava opetuslasten tavoin aallokossa vastatuuleen. Minkälaisissa aallokoissa ja vastatuulissa sinä joudut – tai olet joutunut – elämässäsi ponnistelemaan? Ehkä matkallesi on mahtunut vaikeiden ja särkyneiden ihmissuhteiden aallokoita tai taloudellisen ahdingon vastatuulta. Moni meistä joutuu sairauksien myrskyyn tai epäoikeudenmukaisen ja haavoittavan kohtelun tuulten riepottelemaksi. Toisten matkaa vaikeuttavat muut vaikeudet tai rakkaiden ja läheisten ympärillä hurjasti vellova elämänmeri. Koronavirus on vienyt koko yhteiskuntamme myrskyn silmään.

Kristittynä rukoilet tietysti Jumalan apua ja johdatusta aallokoiden lyödessä ja vastatuulen puhaltaessa. Minusta tuntuu, että niin tekivät opetuslapsetkin tuolla venematkallaan, vaikkei tekstimme siitä puhukaan. Mutta entä sitten, kun Jumala vastaa, tulee myrskysi keskelle ja lähteekin viemään elämääsi uuteen suuntaan odottamattomalla, hämmentävällä, suorastaan pelottavalla tavalla? Näinhän kävi opetuslapsille; he säikähtivät, suorastaan kauhistuivat, kun Jeesus tuli heitä kohti vetten päällä. Ja entä sitten, kun olet Pietarin tavoin lähtenyt hapuillen kulkemaan Herraasi kohti, suuntaan, jonne hän sinua ohjaa, ja tuntuukin siltä, että alat vajota, että elämältäsi menee kokonaan pohja? Vaikeat tai särkyneet ihmissuhteet eivät eheydy vaan menevät vielä pahemmin solmuun. Taloudellinen tilanne ei helpotu vaan vaikeutuu entisestään. Sairaus ei parane vaan pahenee. Sinua väärin kohdelleet ihmiset eivät pyydä anteeksi vaan jatkavat entistä röyhkeämmin epäoikeudenmukaista käytöstään. Elämän katastrofit eivät vahvista vaan särkevät sinut. Jumala tulee myrskysi keskelle ja lähtee viemään elämääsi uuteen suuntaan – mutta suorastaan kauhistuttavalta tuntuvalla tavalla. Ja lopulta olet siinä pisteessä, että koet elämäsi perustan pettävän kuin järven pinnan Pietarin jalkojen alta. Jonkun kohdalla koronapandemia on merkinnyt juuri tätä.

Entä sitten? Mitä silloin jää, kun elämältä tuntuu menevän pohja? Ei mitään muuta kuin tuo Pietarin rukous: ”Herra, pelasta minut!” Näinhän hän vajotessaan huusi. Herra, pelasta minut! Pietari ei voinut auttaa itseään. Omassa varassaan hän olisi hukkunut – tuohon aikaanhan hyvin harva osasi uida. Pietarilla ei ollut mitään muuta toivoa kuin Jeesus.

Ja mitä tapahtui? ”Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’ Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.” Jeesus nosti Pietarin, vei hänet turvaan ja tyynnytti tuulen.

Mutta miksi vasta sitten, kun Pietari oli vajoamaisillaan? Miksi Herramme antoi Pietarin joutua äärimmäiseen hätään, ennen kuin auttoi häntä? Tiivistän sen näin: Pietari vietiin todelliseen hätään ja riisuttiin kaikista oman voiman kuvitelmista, jotta hän turvaisi yksin Jeesukseen ja ymmärtäisi, että Herramme on kaikkivaltias Jumala ja tuo avun. Tuon tapahtuman seurauksenahan Pietari ja kaikki mukana olleet ymmärsivät, että Jeesuksella on valta, polvistuivat ja tunnustivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” Tästä on kysymys sinunkin elämässäsi silloin, kun Jumala tulee myrskysi keskelle ja lähtee viemään elämääsi uuteen suuntaan jopa pelottavalla tavalla. Toimimalla näin hän haluaa riisua sinut hengellisen omavaraisuuden kuvitelmasta. Siksi hän vie sinut pisteeseen, jossa et voi auttaa itseäsi, jossa sinusta tuntuu siltä, että kaikki on mennyt – ja osoittaa sitten voimansa ja auttaa. Sinunkin yösi jälkeen koittaa aamu, jolloin Vapahtajasi tulee sinun luoksesi ja sanoo: ”Pysy rauhallisena, minä tässä olen. Älä pelkää.” Jumala ikään kuin puhdistaa meitä viemällä meidät pimeään yöhön, joka päättyy hänen kirkkautensa auringon nousuun.

Uskon pimeää yötä kuvaa myös Jobin kirja, josta päivän Vanhan testamentin katkelma on otettu. Job menetti kaiken. Hänet vietiin täydelliseen pimeyteen, jotta hän ymmärtäisi oman pienuutensa, nöyrtyisi Jumalan edessä ja turvaisi yksin häneen. Job nöyrtyi, ja kirjan lopussa kerrotaan, kuinka Jumala tuo avun omasta viisaudestaan ja voimastaan riisutulle Jobille.

Vanhan testamentin lukukappaleessamme Jumala muistuttaa myrskyyn joutunutta Jobia majesteettiudestaan. Jumala on luonut kaiken, eikä hän tarvitse keneltäkään neuvoa. Hän asettaa myrskyn rajat – koronamyrskynkin. Pimeän yön jälkeen koittaa aamu. Jeesus auttaa hädässä. Koronapandemian aiheuttamassakin hädässä. Turvaa hellittämättömästi häneen silloinkin, kun hän näyttää vievän sinut pimeyteen, jossa ei näy pienintäkään valon sädettä. Tuon yön kautta Vapahtajamme kiinnittää sinua yhä lujemmin itseensä ja vie sinua kohti vastarantaa, taivaan kotia. Yö voi olla pitkä ja raskas, mutta se päättyy – viimeistään silloin, kun saavut vastarannalle. Koronapandemiankin aiheuttama yö. Senkin on jotenkin käännyttävä palvelemaan Jumalan hyvää tahtoa. Jeesus auttaa hädässä ja pelastaa – lopullisesti.

Tästä pelastuksesta ja sen perusteista puhuu Pyhä Paavali päivän 2. Timoteuskirjeen 1. luvusta otetussa epistolatekstissämme. Synnin tähden me emme luonnostamme, ilman Jumalan armoa, pyhää kastetta ja uskoa, ole matkalla taivaan kotirantaan vaan haaksirikkoutumaan kadotuksen myrskyyn. Se on lopulta sinunkin suurin hätäsi. Mutta sinulla on Jeesus! Hän ei tullut auttamaan meitä vain ajallisessa hädässämme. Hän tuli pelastamaan meidät kuoleman ja kadotustuomion vallasta.

Tämän Jumalan ihmeellisen pelastussuunnitelman Paavali kiteytti epistolassamme näin: ”Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin.” (2. Tim. 1: 8-10.)

Jeesus on astunut sinunkin sijassasi Jumalan tuomion alle ja kärsinyt rangaistuksen sinun synneistäsi. Hän vuodatti verensä ja antoi henkensä ristillä sinun sijaiskärsijänäsi. Tämän Jeesuksen sovintotyön tähden Jumala antoi sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi. Kaikki sinun syntisi, häpeälliset, jatkuvasti sinua kiusaavat synnitkin, joihin lankeat uudestaan ja uudestaan. Jeesuksen sovintotyö riittää, mitään muuta ei tarvita! Siihen Paavali viittaa kirjoittaessaan epistolatekstissämme Jumalan pelastaneen meidät oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti eikä tekojemme perusteella. Jeesuksen tähden saat uskoa olevasi armahdettu ja kun uskot, luottaa olevasi ennen aikojen alkua Jumalan päätöksen mukaisesti taivaaseen valittu!

Tätä sanomaa Kirkko on lähetetty viemään kaikille ihmisille. Sen kautta Jumala kutsuu jokaista yhteyteensä, osalliseksi hänen anteeksiantamuksestaan, ja lupaa: jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu! Saat siis tässä ja nyt huutaa sydämessäsi Pietarin tavoin: ”Herra, pelasta minut!”, ja olla varma siitä, että Jeesus tyynnyttää tuomion tuulet ja vastaa: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Sen sinettinä sinulla on pyhä kaste, jossa Jumala kutsui sinut omakseen pyhällä kutsullaan. Vastarannalla odotetaan.