Japanilainen kristitty: ”Kannoin kaunaa Kristukselle 30 vuotta!”

Olen aina kuunnellut mielenkiinnolla kun japanilaiset kristityt jakavat kokemuksiaan siitä miten heistä tuli kristittyjä. Monet heistä jakavat tarinaansa internetissä ja rohkaisevat näin maanmiehiään tutustumaan kristilliseen uskoon. Yksi näistä elämäntarinoista oli niin syvällinen ja koskettava, että käännän sen tähän teille suomeksi. Kirjoittaja aloitti näin: ”Kannoin kaunaa Kristukselle 30 vuotta. Silti hänestä tuli minulle Herrani.”

Taustaksi kerrottakoon, että Japaniin ovat rantautuneet kaikki yleisimmät kristillisyyden muodot ja myös kristillisestä uskosta erinneet uskonnolliset liikkeet. Tämä kertomus lähtee liikkeelle Jehovan todistajien maailmasta.

”Olin Jehovan todistaja 20 vuotta, varhaisesta nuoruudesta saakka vanhempieni vuoksi. Sen vuoksi minulla ei ollut kavereita eikä vapaata lapsen ja nuoren elämää. Kaverien kanssa vapaa-ajan viettäminen oli paha asia ja siitä toruttiin. Kokouksien ja sanoman levittämisen vuoksi lasten leikeille ei ollut aikaa. Kun huvitteleminen oli kielletty, ikätoverini lakkasivat kutsumasta minua mihinkään.

Kun minulta kysyttiin keistä näyttelijöistä pidin, en osannut sanoa, koska televisiostamme oli irrotettu antenni. Emme katselleet uutisiakaan. Oli paljon koulun tapahtumia, joihin en voinut osallistua. Opettajat sanoivat vanhemmilleni, että se on julmaa. Heillä oli vanhempieni kanssa isoja riitoja. Opettajat kysyivät minulta ”Onko tämä sinulle ok? Oletko kunnossa?” Se oli vaikeaa.

Koin, että Jehovan todistajien järjestö ei sallinut vapaata tahtoa. En oikeastaan edes tiennyt mikä se sellainen vapaa tahto on. Jos joku kysyi minulta tulevaisuuden haaveita, en tiennyt mitä vastata. Parempi, ettei kysytty mitään.

Ympärilläni tuntui olevan monia tavallisia, Raamatusta mitään tietämättömiä ihmisiä, jotka aidosti välittivät minusta. Jehovan todistajat kyllä puhuivat rakkaudesta ja Jeesuksesta, mutta käytännössä koin välinpitämättömyyttä heidän taholtaan. Mietin mitähän se Kristuksen rakkaus oikein on. Eivätkö tavalliset ihmiset tunnu ystävällisemmiltä?

Siihen aikaan eräs Jehovan todistajien jäsen alkoi puhua minulle, että onkohan tämä harhaoppia. Naapurustossani asui kristillisen kirkon pastori, joka auttoi minua ja onnistuin irtautumaan Jehovan todistajista. Tunsin oloni helpottuneeksi ja vapautuneeksi. Mutta samalla jouduin eroamaan 20 vuotta kestäneistä ystävyyssuhteista. Välirikon tuomaa surua en voi vieläkään unohtaa.

Olin myös hyvin katkera Jehovan todistajille. Siinä oli katkeruutta myös Jeesusta kohtaan. Minua oli pitkään pilkattu Kristuksen nimen vuoksi ja siksi päätin, että nyt saavat uskonnot ja sensellaiset riittää. Olin saanut elämäni takaisin omiin käsiini! Pian sen jälkeen menin naimisiin buddhalaisen miehen kanssa. Ystävyyteni naapurustossa olevan pastorin kanssa kuitenkin jatkui.

Syntymästäni saakka olen joutunut sairauteni vuoksi käymään usein sairaalassa, mutta koska sairaalahoidot eivät paljon auttaneet, lopetin pettyneenä siellä käymisen. Puhuin usein tästä pastorille ja hän auttoi kuuntelemalla. Kerran keskustellessamme pastori kysyi, enkö lausuisi kristillisen uskontunnustuksen? Koin, ettei siinä tilanteessa ollut oikein vaihtoehtoja, joten tulin lausuneeksi sen. Siitä lähtien tuntui siltä, että vaikka kuinka kovasti yritin paeta Jeesusta, hän tuli aina perässä. Sanoin Hänelle: – ”Jumala. Mieheni on innokas buddhalainen. Jätä minut rauhaan!” – Mutta ei Hän jättänyt.

Vain silloin kun sairauteni paheni, huusin Jeesusta avuksi ja Hän auttoi. Mutta kun tämä toistui yhä uudelleen, en oikein voinut enää sanoa, etteikö Jeesuksella olisi ollut mitään merkitystä elämässäni. Lopulta huusin: – ”Jumala. Näet, että yritän tosissani, joten miksi et ymmärrä minua? Jos olen tehnyt jotain väärin, niin näytä se minulle!”

Siitä hetkestä alkaen, Jumala paljasti minulle syntini siinä määrin että en pystynyt enää syömään. – ”Voi, en voi enää elää! Jumala, minun olisi parempi kuolla.” Näin ajateltuani avasin Raamatun ja sieltä osui silmiini sanat: ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” (Ps. 51:19) – Näin minä rakastuin Kristukseen ja minusta tuli Hänen omansa.

Mutta mieheni vastusti tätä uskoa voimakkaasti. Joka päivä, viikko viikon jälkeen elämäni oli sen vuoksi niin tuskallista, että en saata edes kirjoittaa siitä. Ajattelin, että Jumala on kauhea. Antaa minulle uskon ja jättää sitten tällaiseen tilanteeseen!

Jouduin taas sairaalaan. Sykkeeni oli oudon korkea, enkä pystynyt tekemään töitä puoleen vuoteen. Sydämen tuska vei minut sairaalaan, mutta yllättäen koinkin siellä Taivaan. Ymmärsin siellä ensimmäisen kerran, että Jumala on asettanut minut tälle paikalle. Ja mihin Jumala minut laittaakin, jos Hän on vaan siellä minun kanssani, siellä on Taivas. Siitä lähtien, silloin kun minua on vastustettu, katkeruus ei ole vallannut minua, vaan päin vastoin, olen kokenut silloin Jumalan olevan lähempänä.

Jossain vaiheessa mieheni alkoi hyväksyä minut, luottaa minuun ja arvostaa minua.

Olen tullut Jumalan antamien vaikeuksien kautta kestäväksi. Raskaiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt miten tärkeä on mieheni sielu ja Kristuksen rakkaus. Minun tehtäväni on ikään kuin kantaa iestä, enkä voi muuta kuin sydämen pohjasta kiittää Jumalaa siitä.

Silloin kun Jeesus osoitti minulle syntini, Hän oli äärimmäisen hienotunteinen, eikä paljastanut niitä muille julkisesti, vaan vain itselleni. Hän lähestyi minua niin kuin toivoin – ei suoraviivaisesti evankeliumin sanallisen julistuksen kautta, vaan siten, että sain osakseni yksinkertaista ja hellittämätöntä lähimmäisenrakkautta ja sitä kautta sain kohdata Kristuksen rakkauden.

Silloin kun Kristus voittaa, se ei ole mielestäni mitään upeaa ja kauniilta näyttävää. Se on pikemminkin sellainen hetki, jossa ihminen nöyrtyy maahan asti polvilleen.

Jumalan Sanan tunteminen on Kristuksen tuntemista.

Elämän matkan tekeminen on minulle Kristuksen kanssa vaeltamista.

Muiden ihmisten kunnioittaminen on sitä, että tuntee Luojan, joka on ihmeellisesti luonut heidät.

Lähimmäisen rakastaminen tapahtuu Kristuksen rakkauden tuntemisen kautta.

Elämä on Kristus, kuolema on voitto.

Kristus on kuninkaiden kuningas, Herrojen Herra.

Herralle kunnia!”

– Näinkin ihmeellisesti Herramme saattaa kutsua luokseen Japanissa. Rukoillaan, että siellä mahdollisimman moni löytäisi yhteyden Luojaansa, Jeesuksen kautta!

Voit tukea Japanin lähetystyötä myös taloudellisesti:

– Mobile Pay-sovelluksella numerolle 81356 Japanin työ yleinen

– Taivaallinen lahja-sivustolla: https://www.taivaallinenlahja.fi/japani.

#sley #kolmellamantereella #lähetystyö #Japani