Kuka uskaltaisi jäädä?

Viime sunnuntain jumalanpalveluksessa oli tavallistakin mukavampi istua. Kirkko oli nimittäin täynnä sellaista väkeä, jota siellä ei muutoin näe. Hamuran seurakunnan ylläpitämän luterilaisen lastentarhan lapsia vanhempineen osallistui penkkien täydeltä jumalanpalvelukseen. He eivät olleet paikalla sattumalta, vaan siksi että jumalanpalveluksen jälkeen oli pieni palkintojenjakotilaisuus lapsille, jotka olivat saaneet tunnustusta kesän aikana järjestetyssä piirustuskilpailussa.

Olin kiitollinen ja tavattoman ilahtunut jokaisesta jumalanpalvelukseen tulijasta, niin suuresta kuin pienestäkin. Mielessäni rukoilin, että lauletut virret, rukoukset ja enne kaikkea kuultu Jumalan sana saisi koskettaa kuulijoiden mieliä , puhutella jokaista ja jäädä sydämeen itämään vaikka edes pienenä siemenenä. Rukoilin myös, että mahdollisimman moni voisi tulla kirkkoon uudelleen, silloinkin kun ei ole mitään erityistilaisuutta.

Jumalanpalveluksen ja palkintojenjakotilaisuuden jälkeen oli kirkkokahvit, kuten tavallista, ja odotin että väkeä olisi jäänyt vielä rupattelemaan. Toisin kuitenkin kävi. Vanhemmat lapsineen lähtivät kotiin nopeasti ja mietin että mistä se mahtoi johtua. Ehkä kukaan ei tohtinut jäädä paikalle oleilemaan varsinaisen ohjelman jälkeen, kun kukaan muukaan vanhempi ei jäänyt. Kynnys tulla kirkkoon ja varsinkin jumalanpalvelukseen taitaa olla monille liian korkea, vaikka päiväkodin kautta seurakunnan pastori vaimoineen onkin tuttu.

Onneksi kuitenkin Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Se toimii aina, kun sitä luetaan ja kuullaan. Siksi haluan liittää jokaisen sunnuntain jumalanpalveluksessa käyneen rukouksiini, että he tulisivat Jumalan puhuttelemiksi ja saisivat kaipuun elävän Jumalan puoleen. Vaikka omat mahdollisuutemme näyttäisivät pieniltä tai jopa olemattomilta, on Jumalalle kaikki mahdollista! Meidän tehtävämme on pitää esillä Jumalan sanaa ja rukoilla, että sen jälkeen Jumala käyttäisi omia rajattomia mahdollisuuksiaan. Rukoilen myös, että päiväkodin arjessa tapahtuvat lyhyetkin kohtaamiset lapsiaan tuovien ja hakevien äitien kanssa voisivat johtaa sellaiseen tuttavuuteen, että he uskaltaisivat tarttua kutsuun tulla kirkkoon sunnuntaisin.

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” Jes. 55:10-11

Rukousaiheita:
-että päiväkodin lapsia, heidän vanhempiaan ja myös päiväkodin opettajia saataisiin mukaan seurakunnan toimintaa
-että Jumalan sana, vaikka kuinka lyhyestikin kuultuna, saisi jäädä kuulijoiden sydämiin tuottamaan hyvää hedelmää
-rukoilemme herätystä ja että ihmiset saisivat kaipuun elävän Jumalan puoleen