”Isä, anna heille anteeksi…”

”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Golgatan kummulle kerääntynyt pilkkaajien joukko näki ristiinnaulitussa Jeesuksessa vain epäonnistuneen messiaskandidaatin, joka oli kyllä luvannut paljon, mutta ei lopulta pystynyt auttamaan edes itseään. He eivät voineet ymmärtää sitä, että juuri auttaakseen muita Jeesus oli määrätietoisesti kulkenut tiensä kärsimykseen ja häpeälliseen teloituskuolemaan. Viimeisellä hetkelläänkään Jeesus ei ajatellut itseään vaan toisia. Hän ajatteli teloittajiaan ja rukoili heille Isänsä anteeksiantoa. Hän ajatteli vieressään riippuvaa rikollista ja lupasi hänelle paikan paratiisissa. Hän ajatteli ja rakasti meitä, joiden syntien paino oli hänen harteillaan, ja rakkaus sai hänet pysymään ristillä loppuun asti.

Jeesuksen kuolemassa täyttyivät monet Vanhan testamentin kirjoitukset. Erityisesti Psalmi 22 oli merkittävä teksti, kun ensimmäiset kristityt halusivat ymmärtää tapahtunutta. Psalmin alkupuolella kuvataan hämmästyttävän yksityiskohtaisesti ristillä riippuvan Kristuksen kärsimyksiä, mutta yhtäkkiä psalmi muuttuu valituksesta ylistykseksi. Jumala kuuli kärsivän hurskaan huudot ja pelasti hänet, ja siitä on kerrottava kaikille kansoille ja tuleville sukupolville. Jumala ei pelastanut poikaansa kuolemalta, mutta herätti hänet kuolleista. Ristin pääsiäistä seuraa ylösnousemuksen pääsiäinen ja ilosanoma kaikille kansoille kaikkina aikoina.