Iltapäivällä keskusteltiin kirkon tulevaisuudesta

Lauantai-iltapäivän ohjelmassa käytiin paneelikeskustelu kirkon asemasta ja näkyvyydestä yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Keskustelijoina olivat kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki, Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja Töölön yhteiskoulun opettaja Milla Koskenniemi. Paneelia veti Juhana Tarvainen.

Tutkimukset näyttävät, että kirkko on kulkemassa kohti sitä tilannetta, jossa vähemmistö kuuluu kirkkoon. Pitkään kirkon työssä ollut Lehikoinen näkee kirkon aseman muuttuneen yhteiskunnassa vuosien varrella paljon.

– Nykyinen tilanne haastaa seurakuntia terävöittämään toimintaansa ja kehittämään erilaisia väyliä ihmisten kohtaamiseen. Meidän täytyy kehittää toimintaa niin, että kirkko on läsnä erilaisilla pelikentillä. Näen, että tulevaan kirkkoon hakeutuvat ihmiset, jotka ovat entistä sitoutuneempia kristinuskoon. Tällaista kirkkoa meidän pitää olla rakentamassa, Lehikoinen sanoo.

Uskonnollisuus on nykypäivänä yhä enemmän subjektiivista ja kansankirkon merkitys vähenee. Salomäki ajattelee, että tämä tulee olemaan trendi ainakin jossain määrin myös tulevaisuudessa.

– Tämä näkyy siinä, että ihmiset miettivät suhdettaan kirkkoon: Uskonko tähän? Onko kirkosta hyötyä? Omaa jäsenyyttään ratkaistaan rationaalisesti aivan eri tavalla, kuin vanhempi sukupolvi on tehnyt. Kun vanhemmilla ei ole enää mitään kontaktia kirkkoon, ei myöskään nähdä syytä, miksi omaa lasta pitäisi liittää kirkkoon.

– Vaikka vielä voidaan puhua kansankirkosta, on paikkoja, joissa ollaan tästä jo hyvin kaukana. Ajattelen, että kun saavutetaan jäsenmäärässä alle 50 prosentin rajapyykki, kansankirkon asemaa aletaan yhä enemmän kyseenalaistamaan, Salomäki pohtii.

Kirkosta erotaan eniten nuorten aikuisten ikäryhmässä. Tähän ikäryhmään kuuluva Koskenniemi näkee kirkosta lähtemisen hyvin surullisena asiana.

– Itse koen, että on todella kova sääli, että niin moni eroaa kirkosta. Tällöin myös lapsia kastettaan automaattisesti vähemmän eikä osallistuta rippikoulutyöhön. Näen rippikoulun suurena mahdollisuutena. Siellä saa kokea todella merkittävää yhteisöllisyyttä. Se on portti lähteä kirkon toimintaan mukaan, Koskenniemi tähdentää.

Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että kirkon tulevaisuus ei viime kädessä ole prosenteista kiinni.

– Kirkon tehtävä on hengellinen. Sitä ei saa kadottaa sen varjolla, että mahdollisimman paljon ihmisiä kuuluisi kirkkoon, Lehikoinen huomauttaa.

– Kirkko voi olla vahva ja voimakas tekijä yhteiskunnassa, vaikka se olisi pieni prosenteiltaan. Korkeat prosenttiluvut voivat myös passivoittaa kirkkoa, Salomäki pohtii.

– Kun sanoma pidetään kirkkaana, se vetoaa ihmisiin ajasta riippumatta, Koskenniemi muistuttaa.

Seurat, raamattuopetus ja messu

Siionin kanteleen seuroissa kuultiin pieniä puheita ja laulettiin yhdessä Siionin kannelta. Laulutoiveita kuultiin niin etänä kuin paikan päältäkin. Seurojen jälkeen kuultiin ja nähtiin Pekka Lindqvistin raamattuopetus, jota suorassa lähetyksessä kuvitti graafikko taiteilija Satu Sinikumpu. Sinikumpu toteutti kuvituksen Lindqvistin raamattuopetukseen etäyhteyden yli.

Pääohjelman ilta päättyi Riemumessuun Turun Mikaelinkirkkoon. Messussa liturgina toimi Pasi Jaakkola ja saarnan piti Timo Nisula.