Ilosanomaa eestiläisille

Oleniusten lähettikirje 3/2024

13.5.2024

Tervehdimme teitä täältä keväisestä Tartosta, jossa jo kovasti vihertää! Tässä kirjeessä saat lukea tunnelmia Virosta ja miten työmme Viron lapsi- ja nuorisotyössä on edennyt. Lopussa pieni vinkki vironmatkailijoille, vaikkapa kesäloman varalle.

Juhlapyhien sanomaa

Viro on tutkimusten mukaan yksi maailman uskonnottomimmista maista ja saattaakin yllättää, että tästä huolimatta kalentereista löytyy samoja  kristillisiä juhlapyhiä, mitä Suomessakin. Loppukevät on näiden suhteen runsas pääsiäisen pyhineen, helatorstaineen ja helluntaineen. Harva täällä kuitenkaan tietää ja ymmärtää, mistä näissä juhlapyhissä on pohjimmiltaan kyse. Tuskin Suomessakaan kaikilla on kirkkaana mielessä helatorstain sanoma, mutta tilanne on silti aika erilainen Virossa, jossa yleistä uskonnonopetusta kouluissa ei ole ja rippikoulu käydään useimmiten aikuisena, jos silloinkaan. Kansan parissa kristillisille juhlapyhille on myös omia maallisia nimiä, jotka monet ainoastaan tuntevat. Pääsiäisen aikaan silmään pisti sosiaaliseen mediaan tehty video, jossa Tallinnan helluntaiseurakunnan nuori kyseli Tallinnan kaduilla ihmisiltä pitkänäperjantaina mikä päivä tänään on. Jotkut osasivat yhdistää päivän merkityksen oikeaan uskontoon ja jotkut henkilöönkin, mutta monella se oli vielä mysteeri.

Kristilliset juhlapyhät ovatkin hieno ja luonnollinen tapa viedä eteenpäin virolaisille kristillistä sanomaamme. Tämä osataan hienolla tapaa myös kristillisessä päiväkodissa, jossa tyttäremme Sointu käy. Osa päiväkodin lapsista ovat kristityistä perheistä, mutta on myös iso osa lapsia, joilla muuta kosketuspintaa seurakuntiin ei ole. Päiväkodissa  järjestettiin pääsiäisen aikoihin ”keväänjuhla”, johon lapset olivat harjoitelleet hienon paljon musiikkia sisältäneen näytelmän. Näytelmässä metsän eläimet löytävät lopulta pääsiäisen ilosanoman ylösnousseesta Jeesuksesta, joka tuo iloa ja värit pääsiäismuniin. Jutellessamme uusien lapsien vanhempien kanssa on moni jakanut ilonsa siitä, että löysivät juuri tähän päiväkotiin, jossa on erityinen tuntu siitä, että lapsista välitetään ja yhteisöllisyyttä halutaan rakentaa. Ehkäpä tässä olisi ajattelemisen aihetta Suomenkin seurakunnille ja kristityille, sillä Suomi maallistuu kovaa vauhtia. Kristilliselle kasvatukselle on tilausta tässä sekavassa ajassa.

Nuorten rinnalla eläen

Virossa vain aniharvalla seurakunnalla on nimetty nuorisotyöntekijä ja oikeastaan yhdelläkään luterilaisella seurakunnalla ei ole täysipäiväistä palkattua työntekijää nuorien varalle. Näin ollen myöskään säännöllistä nuorisotyötä löytyy vain harvoista seurakunnista.

Tekemämme työ on mahdollistanut, että ainakin kahdessa Etelä-Viron seurakunnassa on säännöllinen viikoittainen nuorisotyö. Iso osa nuorisotyötä onkin tutustua nuoriin ja viettää aikaa heidän kanssaan. Toiminnassamme onkin tätä nykyä nuoria, jotka ovat tuttuja jo parin vuoden ajalta ja nuortenilloissa uskalletaan jakaa niin elämän ilot kuin surutkin. Tämä on virolaisten keskuudessa aika harvinaista ja yleensä keskustelut jäävätkin usein ”hyvin menee” tasolle. Valitettavan yleistä on, ettei toisen murheita edes haluta kuunnella. Kerran Olli oli läsnä tilanteessa, jossa eräs seurakunnan vanhempi rouva kysyi tavan mukaan eräältä nuoreltamme mitä kuuluu. Kun nuori vastasi kysymykseen rehellisesti tokaisi rouva hänelle takaisin: ”Älä puhu tuollaisia.”

Tänä keväänä nuortentoiminnassamme on ollut mukava meininki ja olemme yhdessä pohtineet mm. anteeksiannon ja armon teemoja. Nuoria on käynyt vaihtelevasti ja joinakin iltoina pieni tupamme on ollut täysi. Pitkänä perjantaina meidät kutsuttiin kylään naapurikylän baptistiseurakunnan tapahtumaan, jossa katsottiin päivään sopivaa elokuvaa. Paikan päällä selvisikin, että seurakunnan pastori on myös monien nuortemme opettaja. Hän iloitsi kovasti siitä, että Olli toi monet hänen oppilaansa seurakunnan tilaisuuteen, jossa oli esillä hieman eri sanoma kuin koulutunneilla.

Pyhäkoulujen päättäjäiset

Pyhäkoulut loppuvat perinteisesti äitienpäivän tienoolla ja niin myös tänä vuonna. Salome järjesti Kanepin ensimmäisen pyhäkouluvuoden päättäjäiset, joissa leikittiin ilmapalloilla, askarreltiin ja puhuttiin Jeesuksen ihmeistä. Tärkeä osa virolaisissa päättäjäisissä on myös todistusten ja lahjojen jakaminen. Myöskään Põlvan pyhäkoulun päättäjäisistä ei iloa puutunut, kun herkuteltiin lopussa kakulla. Põlvassa kerrattiin vuoden aikana kuultuja Raamatun tarinoita, ja lapset muistivat niitä erittäin hienosti. Eräs uusi pyhäkoululainen kertoi innokkaasti yksityiskohtia ja Salome iloitsi siitä, että tuolle tytölle oli jääneet asiat mieleen, kun heidän kotona Raamatusta ei puhuta. Juteltiin myös siitä, miten kesällä voisi Raamatun tarinoita oppia ja lapset kertoivat olevansa innokkaasti tulossa leirille. Hieno juttu!

Leirivalmisteluita nyt pitääkin tehdä, sillä kesästä on tulossa erittäin kiireinen, kun olemme mukana ärjestämässä valtakunnallisia hengellisiä laulujuhlia Viljantiin ja vieläpä neljää lasten- ja nuortenleiriä.

Synodilla

Keväisin Viron kirkossa kutsutaan kunkin rovastikunnan papit ja seurakunnan edutajat synodille, jossa tehdään katsausta rovastikunnan toimintaan ja tehdään siihen liittyviä päätöksiä. Tällä kertaa kokoonnuttiin meille tutussa Põlvassa. Synodilla saa hyvän kuvan seurakuntien tilanteesta niin hyvässä kuin pahassakin. Joidenkin seurakuntien papit eivät vaivaannu edes tulemaan paikalle ja kun taas toistista seurakunnista on paikalle tullut papin lisäksi myös aktiivisia seurakuntalaisia.

Salomea ja Olli pyydettiin pitämään synodilla katsaus rovastikunnan lapsi- ja nuorisotyöhön. Monenlaista kerrottavaa oli viime vuoden toiminnasta, mutta tärkein osuus oli rohkaista seurakuntia osallistumaan tuleviin lasten- ja nuortenleireihin. Olli kyseli myös löytyisikö jollakin seurakunnalla rohkeutta ja voimavaroja aloittaa nuorisotyötä omassa seurakunnassa ja nähtäväksi jää käykö tämä toteen jossakin seurakunnassa ensi syksynä.

Tällä kertaa vain vieraana

Sanotaan, että lähetystyöntekijän yksi tärkeä tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Kuulostaa hieman erikoiselle, mutta se on aivan totta. Sanonnalla halutaan sanoa sitä, että lähetystyöntekijän lopullinen tavoite onkin varustaa ja voimaannuttaa kohdemaan paikalliset kristityt uskomaan ja toimimaan omassa seurakunnassaan itsenäisesti. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Usein tahtookin käydä niin, että lähetystyöntekijä aloittaa seurakunnassa jonkun työmuodon ja se loppuu, kun lähetystyöntekijä palaa kotimaahansa.

Nyt näyttäisi siltä, että Tartossa yksi soihtu on hienosti ojennettu seuraavalle. Olli ja lähettikollegamme Kirsi Vimpari ovat järjestäneet parina viime keväänä Tarton Paavalin seurakunnassa suurempia nuorisotapahtumia, jotka kokosivat hienosti nuoria yhteen ympäri Viroa. Tänä keväänä tapahtuman järjestämisvastuun otti uusi palkkiotoiminen paikallinen nuorisotyöntijä Elise. Hienosti nuori Elise apujoukkoineen tapahtuman järjestikin!

Tällä kertaa Ollia pyydettiin ”vain” järjestämään tapahtuman illan konsertin äänentoisto. Ja mieluinen tehtävä se olikin, sillä Ollin intohimo on musiikki ja siihen liittyvät laitteet. Tarton Paavalin seurakunnassa on perustettu uusi nuortenbändi, jonka ensimmäinen konsertti tämä oli ja hienosti meni! Taitavasti nuoret musikantit ylistivät Jumalaa ja kertoivat hänen suurista teoistaan laulujen avulla.

Toivottavasti perinne jatkuu ja ensi keväänäkin Tarton Paavalin seurakunnassa järjestetään nuortentapahtuma. Erikoista kyllä, edes metropoli Tallinnassa luterilaisella puolella ei järjestetä mitään vastaavaa. Taidamme olla kirkon nuorisotyössä edelläkävijöitä täällä Etelä-Virossa.

Vierailulla ”taivaan porstuassa”

Huhtikuun loppupuolella pääsimme toteuttamaan jo pitkään suunnitelmissa olleen koko perheen retken Taevaskojan luonnonsuojelualueelle. Taevaskojan luonnonsuojelualue sijaitsee aivan Põlvan läheisyydessä ja se on kuuluisa komeista hiekkakivikallioistaan, jotka reunustavat kaunista Ahjajokea. Taevaskoja on yksi Viron vierailluimmista matkailukohteista ja mekin kävimme siellä useasti asuessamme vielä Põlvassa. Muistamme hyvin miten koronavuosina luonnonpuistossa oli suorastaan tungosta kun karanteeniajan innoittamana koko Viro oli tullut retkeilemään luontoon.

Taevaskojaan eli „taivaan eteiseen“ liittyy monenlaisia uskomuksia ja kertomuksia. Joskus muinoin erityinen luontopaikka on lienee toiminut uhripaikkana kantaen uskonnollista merkitystä ja eräiden legendojen mukaan joistakin hiekkakivikallion luolissa voi nähdä kesäyönä neitosia ja löytää reitin jopa Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Taevaskojalla on meille myös hieman henkilökohtaista merkitystä, sillä Salomen virolainen äiti Külli lähetettiin lapsena neuvostoajalla Taevaskojan metsään saaman raikasta ilmaa hoidoksi astmaan. Lapsilla oli varmasti kova ikävä kun samaan aikaan vanhemmat jäivät työskentelmään Pohjois-Viron kolhooseihin.

Oli upeaa vierailla Taevaskojalla koko perheen kanssa kun kevätluonto oli juuri puhjennut kukkaan. Suosittelemme kaikille Viron matkaajille! Maastosta löytyy monen tasoisia reittejä kaikille ja luonnossa saattaa nähdä mm. kolibrilta näyttävän kuningaskalastajan.

Rukousaiheita:

– Viron lapsiperheet
– Kesän isojen lasten- ja nuortenleirien valmistelut
– Kiitos seurakunnan vapaaehtoisista
– Viron kansan hengellinen herääminen

Alkuperäisen lähettikirjeen kuvineen löydät täältä: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/05/oleniusten-lahettikirje-toukokuu-2024