Identiteettinä kristitty

Aloitin huhtikuun alussa seurakunnassamme pienryhmää. Ensimmäisen kerran alussa pyysin osallistujia esittäytymään ja kertomaan itsestään, mitä haluavat. Kuulin samanlaisia asioita kuin Suomessakin esittäytymiskierroksilla tavataan sanoa, mutta myös sellaista, mitä kotimaassa en ole tottunut kuulemaan. Vuorollaan jokainen kertoi, missä seurakunnassa ja milloin hänet on kastettu ja konfirmoitu. Se puhutteli. Nämä kristityt kertoivat siitä, mikä vahvimmin liittyy heidän kristityn identiteettiinsä.

Suomessa ajattelemme ehkä itsestäänselvyytenä, että jokainen seurakuntaan tulija on kastettu vauvana ja konfirmoitu 15-vuotiaana. Suurin osa onkin, ja se on suuri lahja. Niin monet on jo pieninä liitetty Jumalan perheeseen ja pelastuksesta osallisiksi. Niin monilla nuorilla on mahdollisuus saada opetusta uskosta ja Jeesuksesta. Muistammeko arvostaa sitä vai havahdummeko vasta, kun enemmistö muuttuu vähemmistöksi kastettujen konfirmoitujen määränkin puolesta?

Täällä Virossa kaste ja konfirmaatio eivät ole itsestäänselvyyksiä. Kirkkoon kuuluvat ovat tässä maassa vähemmistö, joten myös lasten kastaminen on harvinaisuus. Esimerkiksi tässä noin 15 500 asukkaan kaupungissa kastettiin luterilaisen seurakunnan jäseniksi toissa vuonna 30 henkeä. Konfirmoituja samana vuonna oli 28, mutta kyseessä ei ollut kaupungin 15-vuotiaiden joukko. Suurin osa Viron rippikoululaisista on aikuisia, koska neuvostoaikana tukahdutettiin perinne, jossa lähes koko ikäluokka kävi rippikoulun.

Vähemmistössä on oman identiteetin oltava selvä. Kristityn on tiedettävä, mitä on olla kristitty ja mihin se perustuu. Siksi kristitty esittelee itsensä sanomalla ”Minut on kastettu ja konfirmoitu.” Kristitty tietää, että hänet on liitetty Jeesuksen omien joukkoon ja että hän on luvannut tahtoa osoittaa elämässään sen uskon, johon hänet on kastettu. Sen eteen saamme tehdä työtä niin täällä Virossa kuin Suomessa ja kaikkialla maailmassa, että yhä useampi kastettu ja konfirmoitu löytäisi identiteettinsä armahdettuna Jumalan lapsena ja että yhä uusia ihmisiä saisimme tähän joukkoon kutsua.

Rukoilemme:

• että kirkosta vieraantuneet löytäisivät takaisin
• uskon syntymistä rippikoululaisille
• viisautta kutsua ja opettaa Jumalan sanan mukaisesti
• kristityille rohkeutta ja iloa tunnustaa uskoaan myös lähipiirissään

Kiitämme:

• kasteestamme, jossa saatujen lupausten varaan voimme rakentaa elämämme
• jokaisesta rippikoululaisesta, jokaisesta mahdollisuudesta kertoa evankeliumia