Hyvää Suomea!

Kirsi Vimparin lähettikirje 1/ 2025

16.2.2025

Tulin kotimaankaudelle tammikuun alussa, ja paluujakson jälkeen olen saanut aloittaa vierailuja nimikkoseurakuntiin, Sleyn paikallistoimintaan ja muihin kohteisiin. On ollut erityisen hienoa tavata monia ystäviä, joiden kanssa näemme lähinnä muutaman vuoden välein kotimaankausieni aikana. On ollut aivan ihana päästä tapaamaan lähettäjiä nyt jo useamman eri seurakunnan alueella ja eri tilanteissa. Ja on ollut virkistävä löytää kaupasta runsas gluteenittomien tuotteiden valikoima – keliakia on Virossa edelleen pienen markkina-alueen ja heikkovoimaisen keliakiayhdistyksen jäljiltä “hienostelijoiden ja nirsojen” sairaus, jonka kanssa saa olla omat eväät lähes joka puolella matkassa.

Pomarkusta Rovaniemen kautta Kokkolaan

No, itse asiassa aloittelin kotimaan kiertelyitä jo ennen kuin pitikään, koska olin ihan muina seurakuntalaisina Lohtajalla loppiaisena messussa, ja pääsinkin sitten ihan itse kertomaan lähetyshetkessä messun jälkeen omia kuulumisiani. Näitä oli suunniteltu muutenkin sinne kerrottavaksi, ja pääsinkin kertomaan ne ihan itse. Vaikka olisihan se ollut hauska kuunnella omat kuulumiset penkistä käsin! Harjoittelen tämän uudemman kirjepohjan käyttöä, ja kuvalokero tälle yhteiskuvalle Lohtajalta löytyi sivun nro 3 yläreunasta.

Edellisessä kirjeessä antamani vierailulistan mukaan aloittelin Pomarkusta, ja siitä jatkoin myös Noormarkkuun muutamaan kertaan sekä Porissa niin Sleyn osaston kuvioihin kuin Keski-Porin seurakunnan raamattupiiriin. Kiitokset Satakuntaan kaikista näistä tilanteista ja kohtaamisista!

Satakunnan jälkeen oli hetimmiten Evankelisten Opiskelijoiden pohjoisen kiertueen vuoro: Kokkola, Rovaniemi ja Oulu peräkkäisinä iltoina. Olikin hieno päästä kutsumaan opiskelijoita mukaan hakemaan tämän vuoden EO:n aktioon, jonka saamme vastaanottaa syyskuussa Tarttoon jos Jumala suo. Tässäkin on hieno rukousaihe, nuoremman sukupolven lähetysinnostuksen syttyminen erityisellä tavalla. Ehkä Viron lähetit saamme olla osaltamme tässä mukana rakentamassa yhdessä lähetystyön tulevaisuutta opiskelijoiden kanssa!

Päiväkerholaisia ja rippikoululaisia

Viikko numero 7 oli meillä Kokkolan suomalaisen seurakunnan lähetystyön ohjaajan, Minnan kanssa monen päivän osalta yhteinen. Minna kutsui minua mukaan seurakunnan päiväkerhoihin ja nuorisotyön rippikoulun Lähimmäisen päivään kertomaan lähetystyöstä.

Ohessa pari kuvaa (alkuperäinen kirje kuvineen: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/02/kirsi-vimparin-lahettikirje-helmikuu-2025 Kaarlelan seurakuntakodilta, kiitokset kuvaajalle! Minnan kanssa oli ihana pitää lapsille oma hetki, jossa pohdittiin yhdessä lasten kanssa että mitähän ihmettä lähetystyö on ja mitä siinä lähetellään. Päädyimme tulokseen, että siinä lähetetään maailman parasta uutista, joka kuuluu aivan jokaiselle ihmiselle, ja minä saan lähettää sitä eteenpäin Virossa.

Lapset jaksoivat jokaisessa ryhmässä (ehdittiin kahdeksaan!) kuunnella tosi hienosti. Kuviin ei päässyt Hyvä Paimen, joka minulla oli matkassa mukana, mutta lapset tunnistivat Paimenen jokaisessa ryhmässä. Jeesushan se on!

Tarinassani pyhäkoulusta Virossa Hyvä Paimen Jeesus kertoi itse siitä, kuinka Hän pitää huolta omasta laumastaan. Jos katsot viereistä kuvaa oikein tarkasti, niin minulla on siinä lammas kädessä. Yhdessä aina pohdittiin sitäkin, että mitä kaikkea lammas tarvitsee, kun paimen pitää siitä huolta. Siihenkin joka ryhmästä löytyi aivan oikeat vastaukset, kun yhdessä pistettiin viisaat päät yhteen.

Ja aina päästiin yhdessä myös siihen, että Jeesus on myös meidän Hyvä Paimen. Pitää meistä huolta joka päivä, rakastaa meistä ihan jokaista. Ja tässähän se hyvä uutinen onkin, mitä saamme lähettää eteenpäin.

Rippikoululaisten kanssa Lähimmäisen päivässä oli reippaampi meno, kun viiteentoista ryhmään jaetut niin leireille suuntaavat, päivärippikoululaiset ja muihin kohteisiin suuntaavat kävivät ryhmissä kuuntelemassa lähetystyön osuuden. Ohessa kuva nuorisotyön Instagramista napattuna, päästiin Minnan kanssa edustuskuvaan päivän päätteeksi.

Meidän lapsissa ja nuorissa on hyvää rukousaihetta oikein kestoaiheeksi. Jäivät tämänkin viikon nopeatkin kohtaamiset sydämeen mukaan.

Välieristä jatkoon ja kohti uutta työkautta

Helmikuun alussa Sley uutisoi “Vimpari jatkoon Virossa” ja uutisen sisältö oli se, että Sleyn hallitus myönsi minulle seuraavan työkauden vuosille 2025-2027. Otsikko on hauska, siinä on mielestäni aivan urheilujuhlan tuntua! Mietinkin, että vähän kuin olisin selvinnyt alku- tai välieristä jatkoon. Toisaalta aivan yhteensopiva Paavalin urheiluvertausten rinnalle.

Olen kiitollinen tästä vaiheesta sekä luottamuksesta ja yhteistyöstä, mitä molemmilla puolilla Suomenlahtea niin luterilaiset kirkot, kaikki yhteistyökumppanit ja ystävät eri puolilla ovat osoittaneet. Jumalan avulla on menty, ja Hänen johdatukseensa saamme jättää niin tämän seuraavan työkauden kuin kaikki muutkin asiat.

Sinun avullasi mahdollista

Kaikki nämä kymmenen vuotta Virossa ovat olleet mahdollisia siksi, että Jumala on vaikuttanut kaikkien palasten oikeilla kohdilla olemisen tai sinne liikkumisen. Taloudellinen tuki on yksi konkreettinen mittari ja asia, mikä mahdollistaa käytännössä minun työni ja elämäni lähetyselämässä Virossa. Esirukoukset ja kaikki muu tuki on ollut myös ratkaisevan tärkeää, pienetkin palaset ja alut voivat Jumalan käytössä olla ratkaisevan tärkeitä. Kiitos sinulle, lähetysrenkaassa mukanaolija! Oletpa ollut mukana ihan yksityisenä henkilönä, seurakunnan tai muun yhteisön kautta, kiitos!

Juubelivuosi juhlituttaa

Sain lähteä Viroon lähetystyöhön tammikuussa 2015, ja
keskimmäisessä kuvassa (kuva löytyy kirjeestä: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/02/kirsi-vimparin-lahettikirje-helmikuu-2025)  olen yhdessä Liisa Rossin keittämän juhlapuuron kanssa muuttopäivän kunniaksi. Tämän kymppisynttärin lisäksi pääsemme juhlimaan oikein isommalla joukolla Sleyn Viron-lähetyksen 20- vuotisjuhlaa. Maaliskuun lopulla aloitamme tämän juhlan merkeissä Helsingissä lähetysjuhlan ja messun merkeissä.

Ylimmässä kuvassa emme varsinaisesti juhli mitään, mutta olimme iloisia tavatessamme tämän pienen mentorointiryhmämme kanssa tammikuussa Varsovassa. Olin kiitollinen, että minun oli mahdollista matkustaa heitä tapaamaan ja viettää virkistävä viikonloppu yhdessä tärkeiden teemojen äärellä.

Kevään vierailulista on saanut lisäyksiä ja päivityksiä sitten edellisen kirjeen. Moni on kertonut, että ottaa tämänretkikartan mukaan esirukouksiin. Niin ihana! Osan kanssa siis tapaamme vielä kevään mittaan, tai sitten rukousten poluilla.

Paimen pitää huolta ja tuo valon

Tartossa on pimeimmänkin talven aikana enemmän päivänvaloa kuin täällä Kokkolan korkeuksilla. Oli välillä hankala totutella pimeyden määrään, ja olen odottanut valon määrän lisääntymistä. Ja onhan sitä nyt enemmän, paljon enemmän.

Ehkä lasten kanssa voisimme seuraavan kerran puhella siitä, että itse asiassa tämä Hyvä Paimen tuo myös valon. Hänen mukanaan tulee myös se todellinen ilo. Minun pimeyteeni Jeesus antaa kestävän valon, ilon joka ei riipu tunteistani tai tilanteistani. Ilo Herrassa Jeesuksessa on iloa pelastuksesta, iloa toivosta, iloa kaikesta hyvästä mitä saan lahjana.

Ole siunattu ja Herran hyvässä hoidossa!

Rukousaiheita

-kotimaankauden vierailut, kohtaamiset, matkustamiset ja järjestelyt
-kaikki ihmiset Viron puolella, varsinkin vastuutehtävissä (Eliise Tarton opiskelijatyössä ja Kristo Tallinnassa, Marika Põltsamaan nuorisotyössä, Elise Tarton Paavalin nuorisotyössä, Mirjam ja Moonika Kambjan pyhäkoulussa, Kristiina Valgan rovastikunnan lapsi- ja nuorisotyössä)
-terveys, jaksaminen ja vointi hengellinen virvoitus kotimaankauden aikana

Kiitos rukouksistasi!