Huolien jakaminen ja saattaminen Jumalan tietoon seurakunnassa

Kotimaan kauden aikaan oli yli kolmen kuukauden tauko Suomi-kirkon piiritoiminnassa. Paluumme jälkeen toiminnan aloittamiseen oli suurempi kynnys kuin aiemmin. Koronatilanne oli onneksi huomattavasti helpottunut ja tartunnat Tokiossa laskusuunnassa. Pitkä tauko herätti epäilystä osallistujien tavoittamiseen. Kuinka moni vielä huomaa ilmoituksen kotisivulla tai sosiaalisessa mediassa?  Samassa eräältä aiemmin piiriin osallistuneelta tuli viesti, jossa hän kertoi odottavansa piirien aloitusta. Tämä oli rohkaiseva tieto.

Käsityöpiirin mainos saatiin kotisivulle sekä lähetin viestejä aiemmin osallistuneille. Piirin aktiiviset kävijät olivatkin heti valmiita tulemaan. Ilo oli molemminpuolinen kun pääsimme tapaamaan. Tekeillä oleva käsityö ei näyttänyt olevan tärkein motiivi kirkkoon saapumiseen, vaan se, että sai kohdata toisia pitkästä aikaa ja jakaa kuulumisia. Tällä kertaa kuulumisien vaihto ei jäänytkään yleiseksi sään tai muun yleisen asian keskusteluksi, vaan monella oli sydämellään huolia, joita oli valmis jakamaan. Tällaista avoimuutta en kovinkaan usein ole kohdannut.

Ruokapiirikin on päästy aloittamaan. Tekemisen lomassa on käyty keskustelua kristinuskosta, seurakunnan toiminnasta ja Raamatun opiskelusta. Tälläisiä keskusteluaiheita en olisi osannut odottaa ei-kristityiltä. Mikä teki heidät näin rohkeiksi? Hartauspuhetta he kuuntelivat hyvin keskittyneesti. Pari piiriläistä on rohkaistunut tulemaan mukaan jumalanpalvelukseen ensimmäisen kerran.

Jumalanpalveluksessa on alkanut käydä enemmän väkeä. Seurakuntalaiset ovat alkaneet jälleen sitoutua erilaisiin vastuutehtäviin. He ovat kiitollisia, kun voivat palvella seurakunnassa ja toimia yhdessä. Tänään jumalanpalveluksen jälkeen laitoimme joulukoristeita yhteisvoimin. Kirkkotilat saivat hetkessä uuden ilmeen. Lisäksi yhteinen tekeminen oli hauskaa. ” Tämä on hyvä tiimi”, oli erään seurakuntalaisen kommentti. Kirkosta lähtiessä yhä useampi kertoo: ” Tulen taas ensi viikolla”. Rukoilen, että yhä useampi piiriläinen voisi liittyä tähän seurakuntalaisten joukkoon.

Seurakunnassa saamme jakaa huolia ja ennen kaikkea viedä niitä rukouksessa Jumalalle. Tämä on se, minkä vuoksi seurakunta on olemassa juuri nyt yhteiskunnallisesti vaikeana aikana. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ” Älkää mistään olko huolisanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” Fil 4:6-7.

Huolien kanssa meidän ei tarvitse jäädä miettimään niitä yksin, vaan tuoda kaikki Jumalan tietoon. Miten Jumala niihin vastaa, emme tiedä, mutta olo kevenee kun asiat saa jättää Jumalan johdatukseen. Se on Jumalan antamaa rauhaa. Ennen kaikkea suuren syntitaakan huolen tilalle Jumala antaa rauhan Jeesuksen ristin työn ja ylösnousemuksen kautta. Tätä rauhaa saamme jakaa juuri jumalanpalveluksessa.