Herrasta veisaa kieleni!

Virsikirja sisältää niin tunnettujen runoilijoiden kuin vähemmän tunnettujen sanoittajien tekemiä lauluja. Joidenkin virsien alkuperät ovat jääneet kokonaan historian pimentoon, mutta toisten syntyhistoria on jäänyt kerrottavaksi jälkipolville. 

Virsien taakse kätkeytyy monesti kiinnostavia, koskettavia ja hieman erikoisiakin syntytarinoita. Monelle saattaa tulla mieleen virsi 600 Hyvyyden voimaan, ihmeellisen suojaan, jonka on sanottu syntyneen saksalaisen papin Dietrich Bonhoefferin ollessa keskitysleirillä. Tosiasiassa Bonhoeffer oli kirjoittanut virren jo ennen joutumistaan keskitysleiriin, mutta toivoa täynnä olevat sanat toisen maailmansodan kauheuksien keskellä puhuttelevat yhtä kaikki kuulijaansa tänäkin päivänä.

Virsi 600 ei ole kuitenkaan ainoa, joka on syntynyt vaikeiden ulkoisten olosuhteiden paineessa. Jenny Pohjalan (1899–1976) sanoittama virsi 373 alkaa säkeistöllä: Jeesus, kuule rukoukset / köyhän, kurjan syntisen, / heikoimmatkin huokaukset / ahdistetun sydämen. / Jalkojesi juureen vaivun / pääni ristiin painaen. / Siinä turvallisin mielin, / Jeesus, sua rukoilen. 

– Tekstin tekijä Jenny Pohjala oli oriveteläinen maalaistalon tyttö, ja virren taustalla on sisällissota. Vuonna 1918 hänen kotiseudullaan ja lähipitäjissä, varsinkin Hauholla, oli valtavan kovat taistelut, joissa jälki oli tuhoisaa. Mutta sitten tapahtumia seurasikin voimakas helluntaiherätys, kertoo virren alkuperästä hiljattain Sleyn musiikkisihteerin ja kanttorin tehtävistä eläköitynyt Kullervo Puumala. 

Pohjala kuvailee itse virtensä syntytilannetta: ”Ihmiset olivat järkyttyneitä ja murtuneita. Ulkonainen hätä ajoi ihmisiä Jumalan luokse. – – Olimme rukoushetkessä erään mummon pienessä mökissä. Täällä sain kokea niin voimallisen herätyskokemuksen, että en osannut muuta kuin kiittää ja ylistää.”

Anna Pyhän Hengen voimaa, / tulta lamppuun sammuvaan. / Yö on synkkä, Ylkä viipyy, / milloin tulet noutamaan?  – – Kaipuu kasvaa sydämessä / taivaan kotiin ihanaan. / Jeesus, milloin pääsen sinne / harppuani soittamaan?  

– Kun tätä virttä on laulettu, olen joskus kysynyt: ”Mitä arvelette, kuinka vanha kirjoittaja on?” Tässä virressä nousee niin syvältä suuri taivaskaipuu ja rauhan kaipuu, etteivät monet arvaa kirjoittajan olevan vasta aikuisiän kynnyksellä, 19-vuotias, Puumala kuvailee.

Vaikka virsi 373 on otettu moniin hengellisiin laulukirjoihin, kuten evankelisen liikkeen Siionin kanteleeseen, sävellyksen tehnyt Armas Maasalo (1885–1960) ei alkujaan innostunut tekstistä. Hän päätyi kuitenkin tekemään siitä kuorosävellyksen. 

– Virrestä tuli lopulta yksi eniten laulettuja sekä luterilaisten piirissä että vapaissa suunnissa. Laulu on mollivoittoinen, ja siinä kuuluu suomalainen kaiho. Merkittävää on, että virsi otettiin englanniksi käännettynä myös Amerikan luterilaisen kirkon (ELCA) virsikirjaan (Service Book and Hymnal), Puumala toteaa.

Laulu Japanille

Menkää maitten ääriin asti! / Näin on käsky Kuninkaan. / Joukkoaan hän itse johtaa / taisteluunsa voittoisaan. Näin alkaa virsi 426, joka on tuttu myös Siionin kanteleesta. Virren syntykonteksti kytkeytyykin vahvasti evankelisen liikkeen lähetyshistoriaan. Sanat on runoillut Veikko Tamminen (1882–1946), entinen Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja.

– Tamminen toi julistuksessaan esiin sen, että koko maailman autuus koskee henkilökohtaisesti jokaista. Ei riitä, että koko maailma on autuas, vaan myös henkilökohtainen usko on tärkeää. Tamminen oli myös hyvin vaikuttunut lähetystyöstä ja näki sen merkityksen, Puumala kuvailee. 

Evankeliumiyhdistys oli päättänyt aloittaa lähetystyön Japanissa vuonna 1900. Tamminen kirjoitti virren 426 alun perin vuonna 1911 vietettyyn japaninlähettien juhlaan. Laulu sisälsi alkujaan kymmenen säkeistöä, joista yksi oli omistettu asiaan kuuluvasti Japanille. Nykyiseen virsikirjaan tuota säkeistöä ei ole otettu, mutta Siionin kanteleessa säkeistö on yhä: Menkää siis! Myös Japanissa / huokaa kansa kahleissaan, / vaikka Jeesus kahleet katkoi / Golgatalla kuollessaan. / Siellä vain ei tiedetä / ristin armoihmeestä.

Myöhemmin Tamminen pääsi tutustumaan Japanin työhön myös paikan päällä. Virsitutkija Tauno Väinölän mukaan nuo kokemukset tekivät hänestä yhä enemmän ”lähetystyön palavasie­luisen kannattajan”, ja hän kirjoitti matkan inspiroimana kirjan Valtamerten takaa (1926).

– Tamminen halusi käydä itse tutustumassa Japaniin ja oli näin ensimmäinen toiminnanjohtaja, joka lähti katsomaan työtä kentälle. Hän matkusti Amerikan kautta ja tutustui siellä ensin suomenkieliseen siirtolaistyöhön, ja sen jälkeen hän kävi Japanissa. Hän kirjoitti matkojen innoittamana myös sarjakuvakirjan Matin matka maailmalle ja aloitti samalla lasten lähetyskasvatuksen, Puumala kertoo. 

Huonosta onnesta virreksi

Virren 319 Sä kuljet seurassa Jeesuksen syntyyn ei ulkoa päin  katsoen näytä liittyvän vahvoja tunteita tai juhlallisuuksia. Sen syntyä voisi kuvailla melkeinpä sattumaksi. Virren saavuttama suosio myös evankelisessa liikkeessä kertoo kuitenkin kyseessä olleen enemmän. Tekstin on tehnyt August Verner Jaakkola (1887–1954), joka toimi 30 vuotta Piikkiön kirkkoherrana.

– Jaakkola oli evankelinen pappi, joka tunnetaan myös runoilijana. Hän merkillisesti joskus sanoi, että on Suomen huonoin pappi. Hän oli sillä tavalla hyvin nöyrä ja koki itsensä vaatimattomaksi. Valinta Piikkiön seurakuntaan oli hyvin erikoinen: Hän ei saanut kapitulilta vaalisijaa, mutta seurakuntalaiset halusivat asettaa hänet ehdolle. Vaalissa kävikin niin, että kaikki äänet tulivat Jaakkolalle. Niin hyvänä pappina häntä pidettiin, Puumala kertoo. 

 Virren 319 teksti syntyi Jaakkolan ollessa vierailulla Helsingissä, Evankeliumiyhdistyksen päätoimistolla. Epäonnessaan Jaakkola myöhästyi paluujunasta ja joutui etsimään yöpaikan itselleen matkustajakodista.

– Ollessaan matkustajakodissa hän näki siellä siivoamassa nuoren naisen, joka samalla lauloi jotakin hengellistä laulua. Jaakkolasta nainen näytti laulaessaan ja tehdessään töitä niin tasapainoiselta ja iloiselta, että tämä antoi kipinän virren sanoille, Puumala kuvailee. 

Sä kuljet seurassa Jeesuksen / sen kertoo katseesi riemuinen, / sen kertoo laulusi helkkyvä / myös murheen kyynelten keskellä. / Ei tunne rauhaasi maailma, / ei huomaa tielläsi kukkia, / se aallon leikkeihin kiintyen / ei tiedä helmistä syvyyden.

– Syntytarina on varsin uskottava, kun katsoo laulua ja sen tekstiä. Voi hyvin kuvitella, että kun matkalainen on kohdannut nuoren ihmisen, joka työtä tehdessään laulaa iloisesti hengellistä laulua, se saa tällaisen reaktion runoilijassa aikaan, Puumala pohtii. 

Jo täällä riemusi Jeesus on, / maan päällä, laaksossa ahdingon. / Kun matka vaikea uuvuttaa, / hän armonlähteenä virvoittaa.

– Sysäys laulun tekstiin lähti siis onnettomasta tilanteesta: myöhästyttyään junasta Jaakkola joutui maksamaan ylimääräisen yön. Sitten kävikin näin. Hän sai laulun, josta on tullut myös evankelisessa liikkeessä yksi kaikkein pidetyimmistä, Puumala tiivistää. 

Siis riennä, ystävä, riemuiten / ja kasva armossa Jeesuksen. / Saat kerran porteista Siionin / hääriemuun astua sinäkin.

Lähde: virsikirja.fi

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 14/20.