Henkiä ja huolenpitoa

Oleniusten lähettikirje 5/2023

7.11.2023

Syksyn tunnelmia

Työmme Virossa on jatkunut myös tänä syksynä. On alkanut tuntua jo ihan siltä, että siitähän on pitkäaika, kun me tänne muutimme. Aika nopeasti uudesta asuinmaasta on tullut uusi kotimme ja nykyään matkat Suomeen tuntuvat tietyllä tapaa kuin ulkomaille menisi.

Tämä syksy on pitänyt sisällään vanhoja hyviä tuttuja juttuja, mutta myös jotain uutta on tapahtunut. Siitä kaikesta saat lukea tästä kirjeestä.

Koulun aloitus

Tämän syksyn isoimpia muutoksia perheellemme on ollut se, että Sofiamme aloitti koulutaipaleensa. Kylläpä se aika rientää! Koulu alkaa Virossa aina 1. syyskuuta, jolloin järjestetään juhlava koulun aloittajaisjuhla. Päivä on vanhemmille kansallinen vapaapäivä. Juhlassa 1. luokan ja 9. luokan oppilaat kävelevät käsikädessä kulkueessa lavalle ja 1. luokkalaisille jaetaan aapiset, kukat ja rehtori laittoi jokaiselle päähän kouluhatun. Sofia aloitti sadan oppilaan kristillisessä yksityiskoulussa, joten juhla oli kirkossa ja juhlan lopussa oli koskettava hetki, kun laulettiin yhdessä siunausta kaikille oppilaille ja opettajille. Lopuksi otettiin tietenkin paljon kuvia ja mentiin kahvilaan juhlimaan tärkeää päivää.

Sofia on saanut koulusta hyvin kavereita ja oppiminen sujuu mukavasti. Aamuisin puetaan koulupuku ja iltapäivisin katsotaan, mitä Sofia on kirjoittanut läksyksi koulupäiväkirjaan. Viron ja suomen kielet ovat hyvin samankaltaisia, mikä tuottaa joskus Sofialle päänvaivaa, kun sama asia kirjoitetaankin eri tavalla toisella kielellä. Nyt kuitenkin Sofian lukeminen sujuu molemmilla kielillä jo mainiosti. Loppuvuoden aikana suunnitelmissamme on harjoitella koulumatkan kulkemista bussilla, kun talven myötä pyörällä ei enää pääse kulkemaan ja kävellen matka on vähän liian pitkä. Onneksi Sofia suhtautuu reippaasti uusiin haasteisiin.

Nuortenillat ja bändikerho

Ollin tekemän nuorisotyön perustyötä ovat olleet jo kolmen vuoden ajan pyörineet nuortenillat ja nuorten bändikerho. Tänä syksynä molemmissa on ollut ilahduttavan virkeä meno. Nuorisotyöss
tilanteet elävät nopeasti ja aika ajoin on ollut vaikeuksia tavoittaa nuoria. Tänä syksynä mukaan on tullut runsaasti uusia nuoria ja samaan aikaan viime vuosien kävijät ovat pysyneet mukana. Kuinka mahtavaa!

Olli on varustanut Põlvaan seurakunnalle oman bändihuoneen, joka onkin nyt joka perjantai aivan täynnä. Muistoissa vain on se aika, kun ei tahtonut löytyä ketään nuorta soittamaan rumpuja: nyt heitä on kaksi ja välillä jopa kolme. Muillekin instrumenteille on omat soittajansa ja virolaiset nuoret ovat nopeita oppimaan. Viime harjoituksissa olemme soitelleet Reinarun veljesten laulua ”Armastus sai mu kätte” (Rakkaus sai minusta otteen), jossa laulun kertoja etsii kaipauksilleen tyydytystä monista eri paikoista, kunnes löytää Jumalan, joka vapauttaa hänet. Hyvien sanojen lisäksi myös laulu on erinomainen! Löytyy muun muassa Youtubesta, jos joku haluaa käydä kuuntelemassa.

Kuten alkuperäisenä ajatuksena olikin, on bändikerhomme tuonut myös uusia nuoria nuorteniltoihin, joka pidetään heti bändiharjoitusten jälkeen. Nuoret tulevat hyvin erilaisista taustoista. Toinen on vasta kastettu ja innoissaan oppii uutta Taivaan Isästä, kun toinen taas ei oikein jaksaisi kuunnella ja on kiinnostunut lähinnä ruuasta ja peleistä. Kaikki ovat nuorteniltoihimme tervetulleita ja jokainen mahdollisuus kertoa ilosanomaa näille nuorille on tosi tärkeä ja arvokas. Nuorista kyllä huomaa, että he kaipaavat sitä, että heidät kohdataan ja heitä kuunnellaan. Monilla ei varmaankaan ole liiaksi sellaisia aikuisia elämässään, jotka välittäisivät ja kuuntelisi heitä.

Nuortenilloissamme käydään aina aluksi pieni kuulumiskierros, johon kuuluu myös päivän kysymys. Yhdessä alkusyksyn nuortenillassa Olli oli valinnut kevyeksi tarkoitetuksi alkukysymykseksi: ”Mikä on sun lempijuttusi syksyssä?”. Hieman yllättäen puolet nuorista vastasivat tähän kysymykseen ”henget”. Piti ihan kysyä, mitä he sillä tarkoittivat ja nuoret totta tosiaan kertoivat tarkoittavan niitä henkiolentoja, jotka liittyvät henkienpäivään eli suomalaisittain pyhäinpäivään. Niinpä käsittelimmekin pyhäinpäivän nuortenillassa Raamatun opetusta henkimaailman asioista ja kysyttäessä lähes jokainen nuori kertoi omista kokemuksistaan henkien kanssa. Jotkut kokemukset olivat ehkä harmittomia väärintulkintoja, mutta oli joukossa myös totisiakin tapauksia. Monet näistä nuorten kokemuksista olivat olleet heille itselleen aika ahdistavia ja pelottaviakin, ja nyt nuoret saivat kuulla lohduttavan sanan siitä, miten Jeesus on kaiken pahan vallan voittaja, ja Hänen kanssaan meidän ei tarvitse pelätä mitään. Varoitimme heitä myös osallistumasta noituuteen, uushenkisyyteen ja okkultismiin liittyvään toimintaa, jota täällä Virossa on kyllä ihan tarpeeksi. Räpinan syksyn ekaan nuorteniltaan haettiin tuoreet pullat kahvilasta

Nuortenpäivät

Alkusyksistä saimme olla tukemassa yhtä suurempaa nuortentapahtumaa, joka järjestettiin Tartossa kooten nuoria ympäri Viroa. Tapahtuman järjestämisen päävastuun otti tällä kertaa seurakunnan uusi ja innokas nuorisotyöntekijä Elise. On aina ilo huomata, kun jossakussa herää into kristinuskon sanomalle ja hän haluaa tulla itse rakentamaan seurakunnan toimintaa. Into laittaa liikkeelle, mutta silloin tarvitaan myös tukea ja kokeneita kristittyjä kulkemaan rinnalle.

Lähetystyön päämääränä ei lopulta ole tapahtumat, joita lähetystyöntekijät itse järjestävät seurakunnissa, vaan se että saisimme olla varustamassa paikallisia kristittyjä elämään uskossa ja tekemään itse. Oli hienoa saada olla tukemassa nuorta Eliseä omassa tärkeässä tehtävässään! Tapahtuma meni hyvin ja nuoria oli tullut Tallinnasta asti.

Olli ja Salome pääsivät myös vetämään tapahtumassa seminaarin ihmis- ja parisuhteista, johon tuli mukavasti osallistujia. Nuoret elävät omaa elämäänsä maallistuneen yhteiskunnan keskellä ja heillä ei ole koskaan ollutkaan selkeää mallia sille, miten kristityn tulisi tämän kaiken keskellä elää. Raamatuntuntemus on usein ohutta ja vaikutuksia otetaan jos sun minkälaisista suunnista. Tästä kaikesta oli mielenkiintoista ja tärkeää keskustella nuorien kanssa.

Põlvan perhepäivä

Syksyn iloinen uusi kokeilu oli syksyisenä lauantaina järjestetty perhepäivä. Põlvan seurakuntatalolle oli järjestetty ohjelmaa koko päiväksi ja huomioon oli otettu niin lapset, nuoret kuin heidän vanhempansa. Põlvassa tupa oli aikalailla täynnä ja perhepäivästä muodostuikin oikein mukava kokemus työtupineen, rastiratoineen ja leikkeineen. Päivän teemaksi valitsimme ”Elämän tiellä” jonka mukaisesti halusimme kertoa osaanottajille siirtä tärkeimmästä, eli Taivaan Isästä, joka haluaa käydä kanssa elämäntietämme ja pitää meistä hyvän huolen. Myös ensikertalaisia oli löytänyt paikalle. Samalla tietysti mainostimme viikkottaista lasten- ja nuortentyötämme.

Perhepäivässä toteutui myös hienolla tavalla Suomi-Viro ystävyys, sillä kutsuimme paikalle syyslomamatkalla olleet Helsingin Pyhän Sydämen kappelin pyhäkoulun perheet. Suomalaiset pääsivät näkemään omin silmin minkälaista työtä me teemme ja virolaiset saivat tutustua suomalaisten ystäviemme kanssa. Luulemmepa että perhepäivästämme jäi hyvät muistot niin suomalaisille kuin virolaisillekin!

Kuohuntaa lähetystyössä

Syksyn aikana olemme seuranneet suomalaisista medioista, miten tietyt tahot nostattivat tarkoituksellisesti kohun eräiden suomalaisten lähetysjärjestöjen yhteistyöstä sisarkirkkomme Inkerin kirkon kanssa. Inkeriläisiä asuu hyvin paljon myös Virossa, joten asia koskettaa myös meitä. On ollut surullista huomata miten yhteiskunnasta ja politiikasta tuttu jyrkän kahtiajaon kulttuuri on tunkeutunut myös kirkkoomme ja aiheuttaa siellä nyt suurta vahinkoa. Valitettavasti medioista on saanut lukea meitä ja Inkerin kirkkoa vastaan kohdistettuja mustamaalaavia ja jopa valheellisia lausuntoja hyvin korkeissakin asemissa olevilta ihmisiltä. Miltä mahtaa tuntua Stalinin vainoissa sukunsa menettäneille inkeriläisille suomalaisten kirkkopoliitikkojen syytökset Putinin kanssa vehkeilystä, varsinkin kun sillä ei ole minkäänlaista totuuspohjaa? Tänä aikana jos joskus on muistutettava suomalaisia ystäviämme kriittisestä medialukutaidosta. Virolaisia siitä ei tarvitse muistuttaa, sillä heitä pommitettiin propagandalla koko neuvostoaika.

Viime kädessä tässä kaikessa on kyse siitä, halutaanko meidän kaltaisiamme perinteisesti uskovia kristittyjä enää sietää kirkossamme. Halutaanko tehdä enää perinteistä lähetystyötä, jossa
kaikenlaisen auttamistyön lisäksi edelleen kerrotaan myös evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta? On kyse siitä, haluaako Suomen evankelis-luterilainen kirkko kunnioittaa sisarkirkkojaan tasavertaisina vai painostaa näitä itsenäisiä kirkkojamme tiettyyn suuntaan kuten siirtomaa-ajalla ikään.

Tämän kaiken kuohunnan keskellä seurakunnat ja te yksittäiset tukijamme saatte tehdä itsenäisen päätöksen, millaista lähetystyötä haluatte olla tekemässä ja tukemassa. Tekemästämme työstä kerromme avoimesti näissä kirjeissämme ja kutsumme teitä vaikkapa paikan päälle katsomaan, mitä antamanne tuki täällä saa aikaan. Tervetuloa!

Nuorten kanssa Suomeen ja lastenkirja Suomesta Viroon

Loppuvuotemme on vielä touhua täynnä. Marraskuun puolivälissä suuntaamme virolaisten nuorten kanssa suurella bussilla viikonlopuksi Suomen Turkuun, jossa järjestetään jälleen suuri nuorten kristillinen festivaali Maata Näkyvissä. Paljon kyselty reissu varattiin täyteen jo hyvissä ajoin ja suomalaisten ystävien tuella on virolaisilla nuorilla jälleen hieno mahdollisuus päästä kokemaan ainutlaatuista kristittyjen yhteyttä. Syksyn aikana järjestimme pienen minikeräyksen matkakulujen kattamiseen ja tavoite saavutettiin hienosti. Kiitos kaikille, jotka tulitte tukemaan reissuamme! Tätä on odotettu kovasti nuortemme keskuudessa jo viime vuodesta lähtien!

Salome on työskennellyt syksyn aikana uuden kirjaprojektin parissa, joka on tarkoitus saada loppuvuoden aikana maaliin. Nyt vielä loppurutistus! Virossa on hyvin vähän kristillisiä lastenkirjoja ja iloksemme erään suomalaisen aloitteesta yksi sellainen ollaan nyt kääntämässä viroksi. Tuo kirja kertoo luterilaista uskosta keskeiset asiat lapsen tasoisesti ja tulee olemaan hyvä materiaali myös pyhäkoulunopettajille ja nuorisotyöntekijöille. Rukoillaan, että kirjaprojekti saataisiin valmiiksi ja se saataisiin monien käyttöön. Kirjaa tullaan jakelemaan ilmaiseksi Virossa.

Yhdessä eteenpäin

Meille se on suuri ilo, että saamme olla tekemässä lähetystyötä täällä Virossa. Herramme Jeesus antoi kirkolleen suuren lähetystehtävän ja siinä kaikille meille on olemassa oma paikkamme. Tällä työllä todellakin on merkitystä ja kaikki on kutsuttu mukaan. Toiset lähtevät lähetyskentälle ja toiset mahdollistavat sen tuellaan. Näin yksinkertaista se on. Ei ole toista ilman toista. Tekemällemme työlle on suuri tarve Virossa. Seurakunnilla ei kerta kaikkiaan riitä omat resurssit tekemään lapsi- ja nuorisotyötä ja siksi me olemme täällä heitä auttamassa. Tavoitteena on varustaa virolaisia tekemään tätä työtä lopulta itsenäisesti.

Jotta työmme olisi mahdollista on välttämätöntä, että suomalaiset myös tukevat sitä. Meillä on monia hyviä tukiseurakuntia, mutta lähitulevaisuudessa (ja jo nyt) korostuvat myös yksittäiset ihmiset, jotka näkevät työmme niin tärkeäksi, että haluavat sitä tukea omalla pienellä panoksellaan. Oheisesta kaaviosta voimme nähdä, että tukea on hienosti löytynyt, mutta koko vuosi ollaan menty hieman tavoitteemme alapuolella. Jos sinusta tekemämme työ on jatkamisen arvoista, lähde ihmeessä myös tukemaan sitä rukoillen ja taloudellisella tuella. Ohjeet löydät kirjeemme lopusta! Kiitos kun olet mukana!

Rukousaiheita:
– Sofian alkanut koulutie
– Perheemme terveys ja jaksaminen
– Into ja palo kohdata virolaisia
– Viron kansa
– Viron lapset ja nuoret
– Lähetysjärjestöt
– Lähetysintoa suomalaisille kristityille