Heikki Haataja: Muroma edusti pyhityskristillisyyttä

Haataja puolusti väitöskirjaansa 15.10. Helsingin yliopistossa. Hänelle oli tärkeää huomata Muroman arvostaneen kastetta.

Evankeliumiyhdistyksen emeritus kotimaantyön­johtaja Heikki Haataja väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 15. lokakuuta. Väitöskirjassaan hän tutki viidesläisyyyden isän Urho Muroman (1890–1966) käsityksiä pyhityksestä ja uudestisyntymisestä.

– Muroma edusti paitsi herätyskristillisyyttä myös vahvasti pyhityskristillisyyttä. Hän oli itse evankelisen papin poika ja ihaili isäänsä suuresti. Muroma kuitenkin päätyi joiltain osin merkittävästi toisenlaisiin teologisiin tulkintoihin kuin evankelinen liike, esimerkiksi sakramenttiteologiassa, Haataja sanoo.

Haatajan mukaan merkittävä ero evankelisen liikkeen teologiaan on siinä, että Muroma kielsi uudestisyntymisen kasteessa. Toinen merkittävä kiista liittyy puolestaan sovitusoppiin.

– Muroma arvosteli evankelisen liikkeen julistajia siitä, että sovituksen yhteydessä puhuttiin koko maailman autuudesta. Hän pelkäsi, että tällöin annetaan ihmisille väärä viesti, ikään kuin kaikki pelkän sovituksen perusteella ilman parannusta ja uskoa pelastuisivat. Tutkimukseni kuitenkin paljasti, että loppujen lopuksi Muroma ymmärsi sovituksen hyvin samalla tavalla kuin evankelisessa liikkeessä opetetaan. Kysymys oli pitkälti siitä, että Muroma ei hyväksynyt tapaa, jolla asia ilmaistiin.

Haatajan mukaan Urho Muroman kastekäsitys ja sen eroaminen evankelisesta liikkeestä selittyy hänen kääntymyskokemuksensa kautta.

– Muroma oli nuorena miehenä täysin vieraantunut kodin evankelisesta perinteestä ja kristillisyydestä. Hänen isänsä oli huolissaan pojastaan ja oli kehottanut tätä menemään kuuntelemaan Johanneksen kirkkoon norjalaista saarnaajaa Albert Lundea. Yllättäen Emil-isä oli kuollut Urho-poikansa syliin saatuaan sydänkohtauksen. Myöhemmin Muroma muisti isänsä sanat ja meni tilaisuuteen. Hän koki siellä voimakkaan herätyksen, joka vaikuttaa hänen teologiansa taustalla. Muroma oli koko elämänsä sitä mieltä, että hän ei uudestisyntynyt kasteessa vaan tuona päivänä Johanneksen kirkossa.

Haataja huomauttaa, että vaikka Muroman kasteteologiassa oli evankelisesta näkökulmasta tarkasteltuna iso ongelma, hän kuitenkin kirjoitti kasteesta näin: ”Olen monesti ajatellut, että kuolinvuoteellani on minulla suurimpana ilon aiheena juuri lapsena saamani kaste. Pelkään että silloin näyttävät sekä jumalisuuteni että työni niin saastaiselta, että mihinkään omaani en uskalla silloin edes katsoa. Jäi vain jäljelle ryövärin osaksi tullut armo. Ja milloin tämä armo tuli juuri minun osakseni? Ristillä se ansaittiin, sanassa se todistetaan ja tarjotaan, mutta kasteessa se lahjoitettiin juuri minulle. Tämän rintalapsena toimitetun pyhän toimituksen varaan heittäydyn ja pitämällä heikolla ja viheliäisellä uskolla kiinni siinä minulle lahjoitetusta Kristuksesta. Ylistetty olkoon Herra kasteen armosta!”

Ilmestynyt Sanansaattajassa 22/20.