Grechaa ja nakkeja

Kouluvaate- ja kenkäostoksilla toivottiin ruokataukoa. Ehdotin läheistä buffet-paikkaa. Yksi nuorista seuralaisistani vastusti ensin tunteella (”Se on ihan ku joku ruokala!”), mutta suostui lopulta mukaan. Noutopöytää kierrellessään hänen ilmeensä kirkastui. Grechkaa ja nakkeja! Nauratti. Noin kuudestakymmenestä vaihtoehdosta kriittinen asiakas siis valitsi lautaselleen tattarilisäkettä paistetulla nakilla, joka on venäläinen ”perunat ja ruskea kastike”. Tätä ruokaa olisi saanut melkein missä vain. Vaikka hyväähän se on, ja tattarin osalta ravitsevaakin.

Grechkaa ja nakit – syndrooma saattaa vaivata kristittyjä yleisemminkin, enkä puhu nyt kirkkokahvien tarjoiluista. Halutaan samat virret, tutut ihmiset ja tutut tekstit. Halutaan kokoontua tutussa paikassa, oli se toimiva tai ei, sijaitsi se kaupungin keskustassa tai ei, sai siellä kokoontua vapaasti tai ei (meidän nykyisessä toimitilassamme saa kokoontua vapaasti, kunhan ei kerro siitä kellekään eikä laita oveen lappua).

Uudet virret arveluttavat. Adventti- ja pääsiäisvirret ovat kerrassaan outoja ja jouluvirret lähes tuntemattomia, mutta se on toinen tarina. Liturgia maadoittaa, ja suurten kirkollisten juhlapyhien ulkopuolella kiitosvirsi on aina sama. Kun tähän lisätään kaksi tuttua Pekka Simojoen laulua, pari evankelista arkkiveisua ja useampien kirkkokuntien yhteisiä lippulauluja, on helpompi hengittää. Taas vierähti 1h 15min. ilman minkäänlaista uuden opettelua!

Uutta tulijaa vieroksutaan. ”Kuka hän on? En ole nähnyt häntä koskaan aikaisemmin.” Ja kyseessä on jumalanpalvelus! Ei suljettu raamattupiiri tai johtokunnan kokous vaan seurakuntaelämän keskipiste, jossa itse Kristus palvelee meitä Sanalla ja Sakramenteilla. Sinnekö tarvitsemme jäsenkortin ja oikeanlaiset korut?

Kirkon kynnyksen ylittäjä voi näyttää hätkähdyttävästikin erilaiselta kuin mihin olemme tottuneet, hän ei ehkä käytä aluksi oikeita sanoja eikä kysy oikeita kysymyksiä. Eivät tainneet kysyä apostolitkaan. Ei heillä alussa ollut välttämättä keskenään paljon yhteistä. Heitä yhdisti Jeesus, joka oli kutsunut heidät.

Emme kai ole rakentamassa täydellisten mauttomien ja hajuttomien yhteisöä? Onko seurakunnissamme tilaa niillekin, joilla ei ole rohkeutta sitä kyynärpäillä raivata?

Rukousaiheita
– kiitos siitä, että molemmilla tyttärillämme on koulupaikka
– kiitos hyvin sujuneesta kotimaankaudesta ja paluusta Siperiaan
– kiitos meitä monin tavoin auttaneista ihmisistä
– rukoilemme siunausta Krasnojarskin kirkkohankkeelle. Rakentaa vai remontoida?
– seurakunnille avoimuutta ja rohkeutta kohdata ne, jotka tulevat keskuuteemme vieraina