Evankeliumia teen ja kahvin kautta

Tero Holm asuu Tampereella ja hakee keväällä opiskelemaan. Hän käy Tampereen Luther-talolla ja on ollut vuoden mukana teepöytäaktiossa.

Millainen on Tampereen teepöytäaktio?
– Teepöytäaktiossa joukko vapaaehtoisia menee tiistai-iltaisin keskustorille jakamaan teetä ja kahvia. Samalla keskustelemme, jaamme lehtisiä ja kutsumme ihmisiä käymään seurakunnassamme Luther-talolla. Päivän päätteeksi keskustelemme yhdessä, miten ilta sujui, ja rukoilemme kohdattujen puolesta. Joulun aikana meillä on ollut tarjolla pipareita, ja olemme kutsuneet ihmisiä joulukonserttiin. Joulu on noussutkin paljon keskustelunaiheeksi. 

Miksi lähdit mukaan?
– Lähdin teepöytäaktioon ensin ihan vain uteliaisuudesta. Muutaman kerran jälkeen se alkoikin tuntumaan erottamattomalta osalta minua. Kyllä se aluksi tuntui vähän oudolta kutsua ihmisiä seurakuntaan ja kysyä uskonelämästä. Itseni kohdalla helpotti se, että olen muualta kotoisin, eikä vastaan tule samalla tavalla tuttuja. 

Millaista siinä on palvella?
– Meillä on monenlaisia palvelutehtäviä, mutta itse olen usein kutsumassa ja jakamassa lehtisiä. Olen kokenut sen luontevaksi. Jään myös mielelläni keskustelemaan ihmisten kanssa. Kohtaamme ihmisiä koululaisista senioreihin ja kaikkea siltä väliltä. Usein aloitan kysymyksillä: Onko Luther-talo tuttu? Onko sinulla seurakuntayhteyttä? Uskotko Jeesukseen? Suurin osa ihmisistä suhtautuu positiivisesti, kun puhumme uskosta. Ihmisiä on myös tullut messuun tätä kautta.

Kerro jostain kohtaamisesta.
– Saatoin kerran yhden keskustelukumppanin linja-autolle. Siellä minulle tuli puhumaan humaltunut, aiemmin tuntematon kaveri, joka kertoi rikkoneensa puhelimensa. Kehotin häntä lähtemään kotiin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että ei halua vielä mennä. Kello oli sen verran paljon, että minun piti mennä purkamaan tavaroitamme, mutta sovimme puhuvamme sen jälkeen. En kuitenkaan löytänyt häntä tapaamispaikastamme, mutta eri vaiheiden jälkeen kohtasimme taas toisemme. Hän hoippui niin pahasti, että saatoin hänet taksille. Pyysin hänen numeroaan ja sanoin laittavani tekstiviestin, jonka hän näkee sitten, kun saa puhelimen kuntoon. Parin päivän päästä kyseinen kaveri oli lukenut viestin ja soitti minulle. Olemme sen jälkeen pitäneet yhteyttä ja olemme puhuneet myös uskonasioista.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 26/19.