Evankeliumia riisipelloille

Sleyn lähetystyötä ollaan suuntaamassa yhä enemmän alueille, missä kristittyjä on vähän. Monessa Aasian maassa kristityt ovat vähemmistönä. Myanmarissa aloitettu työ keskeytyi maan ajauduttua poliittiseen kriisiin, ja Sley tunnustelee uutta työmahdollisuutta Indonesiassa.

Sley avasi uusimman kenttänsä Myanmariin vuonna 2018. Vasta alkanut koulutustyö Myanmarin teologisessa instituutissa keskeytyi viime keväänä, kun maassa tapahtui vallan vaihto ja levottomuudet puhkesivat. Silloin kentällä olleet lähetit Helene ja Joona Toivanen joutuivat pakenemaan naapurimaa Thaimaahan.

Joona Toivanen vastaa Teams-puheluun Chiang Rai -nimisestä kaupungista, joka sijaitsee Thaimaan pohjoisosissa. Hän on hetki sitten osallistunut etänä Kaakkois-Aasian maita kokoavaan luterilaiseen lähetyskonferenssiin, Mekong mission -foorumiin.

– Pandemian ja koettujen kärsimysten aikana yhtenäisyys on todella tärkeää. Yhteisenä näkynä Kaakkois-Aasiassa on kasvattaa uuden sukupolven teologeja, auttaa kirkon johtajien ja muiden työntekijöiden koulutusta ja tukea luterilaista identiteettiä. Sitä myös minä ja Helene lähdimme alun perin Aasian kentälle tekemään, Toivanen kuvaa.

Toivaset asuvat väliaikaisesti Chiang Raissa, kun työn seuraavia askeleita mietitään. Joona on tällä hetkellä kentällä yksin, kun Helene opiskelee koulutusjohtamista Virossa.

– Meille on tärkeää, että koulutuksen kehittämisen teoreettinen perusta, tavoitteet, strategia ja itse­kannattavuus olisivat tarkkaan suunniteltuja. Helenen opinnot tukevat tätä työn oleellista suunnittelua.

– Tarkoitus on olla Pohjois-Thaimaassa ainakin vuoden loppuun asti. Chiang Rai on lähellä Myanmarin rajaa, ja tänne on tullut myös pakolaisia Myanmarista. Olemme halunneet Helenen kanssa tukea näin läsnäolollamme
myanmarilaisia sisaria ja veljiä.

Myanmarin tilanne on tällä hetkellä hyvin vaikea, eikä maahan palaaminen näytä lähiaikoina onnistuvan.

– Myanmarin varjohallitus National Unity Government julisti sodan armeijalle muutama kuukausi sitten. Rauhanomaiseen ratkaisuun ei todennäköisesti enää päästä.

– Hallitusta vastustavat kansalaiset ovat perustaneet itsenäisiä armeijoita, joita kutsutaan nimellä People’s Defence Force. Armeijaan liittyneet ovat pääosin tavallisia, nuoria miehiä, jotka haluavat jollain tavalla vaikuttaa maansa tilanteeseen ja etsivät kanavaa pettymyksen tunteilleen. Kipeä todellisuus on, että sisällissodassa ei ole voittajia.

Myös korona on kurittanut myanmarilaisia pahasti, ja taloudellinen tilanne on hyvin vaikea.

– Ihmisillä ei ole edes varaa ostaa riisiä, mikä tarkoittaa sitä, että asiat ovat todella kurjasti. Kansan kohtalo surettaa hyvin paljon, Toivanen miettii vakavana.

Sadonkorjuuta odottamassa

Thaimaassa asuessaan Joona Toivanen palvelee pappina seurakunnissa. Hengellisille työntekijöille on Kaakkois-Aasiassa kova tarve.

– Thaimaan luterilaisessa kirkossa on paha pappispula. Olen itse asiassa nyt ainoa vihitty pastori alueella, missä olemme. Alueen rovastikunnassa palvelee kymmenen evankelistaa. Heillä on teologinen koulutus ja työkokemusta, mutta heillä ei ole pappisvihkimystä eivätkä näin ollen saa esimerkiksi toimittaa kastetta, Toivanen kuvaa.

Vaikka kaikki alkuperäiset lähetystyön suunnitelmat ovat menneet uusiksi, Toivanen kertoo, että on ollut iloinen tämänhetkisestä työyhteisöstään.

– Teemme väliaikaisesti työtä Thaimaan luterilaisen kirkon yhteydessä, jonka kanssa myös Suomen Lähetysseura työskentelee. Meidät on otettu hyvin vastaan, ja kaikki käytännön asiat hoituivat nopeasti, kun tulimme evakkoon Myanmarista. Sain tavata myös kirkon piispaa, jolta sain tukea ja neuvoja tilanteeseen Pohjois-Thaimaassa.

– Lämmin vastaanotto on koskettanut. Evankelista Plee kutsui minut heti ensimmäisenä kotiinsa syömään, ja hän on ollut minulle hyvä ystävä. Nyt kun on sadonkorjuun aika, haastoin hänet kutsumaan minut mukaan riisipellolle ja otan mukaan paljon vettä ja aurinkorasvaa. Katsotaan, kuinka kauan suomalainen mies kestää, Toivanen nauraa.

Naapurimaahan siirtyminen on tarkoittanut kuitenkin jälleen uuteen kulttuuriin tottumista. Toivanen myöntää, että myös tilanteen väliaikaisuus tuottaa kipuilua.

– Tulevana viikonloppuna minulla on ensimmäinen saarna, joka käännetään thain kielelle. On hankala valmistella sitä, kun ei oikein ymmärrä vielä paikallista ajattelutapaa. Kulttuurin sopeutuminen vie aina aikaa, eikä sitä voi kiirehtiä.

Kohti Indonesiaa

Hiljattain Sley ilmoitti solmivansa uusia yhteyksiä Indonesian suuntaan. Tämä on myös osa Toivasten tehtävää heidän ollessaan Thaimaassa.

– Pieni indonesialainen luterilainen, Pohjois-Sumatralla toimiva kirkko oli lähestynyt Sleytä aiemmin ja pyytänyt lähettejä kentälle. Erityisesti tarve olisi teologisessa koulutuksessa ja pyhäkoulutyössä, jotka olivat meidän päätehtävämme Myan­marissa. Kun kuulimme tästä Helenen kanssa, se tuntui rohkaisevalta siinä hetkessä, kun Myanmarissa oli ajauduttu kaoottiseen tilanteeseen.

– Kun tällaista tapahtuu, helposti kyselee omaa paikkaansa. Tarvitseeko Jumala minua vielä kentällä? Onko minulla mitään annettavaa? Indonesian kutsu tuntui Jumalan vastaukselta, Joona Toivanen selittää.

Indonesian vakava koronatilanne esti sen, että Toivaset olisivat voineet mennä heti tutustumaan kenttään. Tämän takia tiedustelut päätettiin toteuttaa Thaimaasta käsin.

– Nyt koronatilanne on vähän helpompi, ja tarkoitus olisi ensi vuoden alussa tehdä ensimmäinen tutustumismatka Indonesiaan. Sitten katsotaan, mitä ovia Jumala avaa.

–––

Lukuisten kansakuntien ja sademetsien maa

Aasian mantereen kaakkoiskulmassa sijaitseva Indonesia tunnetaan erityisesti laajoista sademetsäalueistaan ja koralliriutoistaan. Lukuisista saarista koostuva Indonesia on yksi maailman tiheimmin asuttuja maita. Sen asukasluku on noin 250 miljoonaa, ja alueella elää ihmisiä yli 750 eri heimoista ja kansakunnasta. Maan virallinen kieli on indonesia, mutta alueella puhutaan yli 700 eri kieltä, mukaan lukien satoja paikallisia heimokieliä.

Indonesia on kasvavan talouden maita, mutta kääntöpuolena lisääntynyt metsä- ja maatalous ovat hävittäneet laajoja alueita sademetsää. Toisaalta varallisuuden kasvua hidastaa poliittinen ja uskonnollinen epävakaus sekä korruptio. Lähes puolet väestöstä elää kahdella dollarilla päivässä.

Indonesia kuuluu niihin alueisiin, missä kristittyjä on hyvin vähän. Ylivoimaisesti suurin uskonto on islam; noin 80 prosenttia väestöstä on muslimeita. Tämä tuo haasteita lähetystyöhön alueella. Kristittyjen määrä on kuitenkin kasvanut tasaisesti viimeisen 50 vuoden aikana, ja alueen ihmisistä noin 15 prosenttia on kristittyjä. Alueella vaikuttaa useampia pieniä luterilaisia kirkkokuntia. Protestantteja, joihin luterilaisuus kuuluu, on vähän yli kymmenen prosenttia. Katolilaisia on maassa alle viisi prosenttia. Katolinen kirkko on kuitenkin kirkoista suurin. Toiseksi suurin kirkko on luterilainen.

Kristityksi kääntyneiden joukossa on erityisesti ihmisiä, joiden hengellinen tausta on luonnonuskonnoissa. Vaikka kristinusko on yksi maan kuudesta virallisesta uskonnosta, kristityt ovat kokeneet myös rajua ja väkivaltaista vainoa tiettyjen muslimitahojen osalta. Toisaalta kristinuskoa haastaa uskontojen sekoittuminen eli synkretismi sekä nationalististen aatteiden nousu, jotka vaikuttavat kirkon opetukseen. Kasvavalla kirkolla on myös kova pula opettajista ja pastoreista.

lähde:  Operation World

Julkaistu Sanansaattajassa 24/2021.