Evankeliointi kirkon elinehtona – ja epäilysten herättäjänä

Maanantaina käytiin lähetekeskustelu edustaja-aloitteesta Evankelioimistoiminnan vahvistaminen kirkossa. Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja oli Pekka Simojoki. Itsekin kuuluin aloitteen allekirjoittajiin. Pieneksi yllätyksekseni puheenvuoroja pyydettiin runsaasti.

Tavatessani ennen istuntoa Simojoen käytävällä hän ihmetteli, voiko joku täällä ylipäänsä vastustaa evankelioimisaloitetta. Vastasin, että valitettavasti voi. Pekka muistutti, että Suomessa elää miljoona ihmistä kirkkojen ulkopuolella. Sen luulisi puhuvan kaikille kirkon päättäjille selvää kieltään. Totesin, että vieläkin moni uskoo ns. pietismiteesiin. Silloin oletetaan, että juuri siksi ihmiset vieraantuvat kristinuskosta, koska kristillisyyden rima on heistä niin korkealla tai he eivät muusta syystä uskalla pitää itseään kristittyinä, vaikka he tosiasiassa sitä ovat. Itse en tähän teesiin usko. Minusta näyttää selvältä, että sanomastaan tinkivä light-kristillisyys on tuomittu häviäväksi ilmiöksi. Näyttöä on yllin kyllin maailmalta. Sen sijaan ne kirkot, seurakunnat ja kristilliset yhteisöt, jotka ottavat evankeliumin tosissaan, säilyttävät ”suolaisuutensa”. Siksi ne ovat myös valo tälle maailmalle. (Matt. 5:13ss.)

On tosi mielenkiintoista kuunnella tulevia puheenvuoroja. Ehkä jo se on arvo, että joskus niin viralliselta ja hallinnolliselta vaikuttava kirkolliskokous keskustelee evankeliumista. Siis ei aina esim. avioliittokysymyksestä. Jos vielä tämä aloite voisi edes hivenen vahvistaa evankeliumikeskeisyyttä kirkossamme, niin olisihan aloitteen tarkoitus toteutunut ylenpalttisesti.