Espoon positiivisin ihminen 

Hannu Hätönen, 70, johtaa Hyvä arki ry:tä, joka on tarjonnut elintarvikeapua Espoossa jo yli 30 vuotta. Hätösellä on henkilökohtaista kokemusta niin menestymisestä kuin paljon menettämisestä.  

Hyvä arki ry jakaa ruokaa kaikkina arkipäivinä. Koronapandemia näkyi avuntarpeen kasvuna. Myös hintojen nousut ja energiakriisi ovat lisänneet avuntarvitsijoiden määrää. Ukrainan pakolaisiakin on ruokajonossa ollut.  

Viime vuonna yhdistys pääsi muuttamaan uusiin tiloihin. Tai eivät ne ihan uudet ole, vaan neuvolalta tarpeettomiksi jääneet, mutta yhdistyksen tarpeisiin mitä sopivimmat. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue (aikaisemmin Espoo) tukee toimintaa maksamalla tilojen vuokran. Tilaa on hyvin, eikä toimintaa tarvitse enää pyörittää purkukuntoisessa kiinteistössä. Aiemmin yleishyödyllinen yhdistys toimi vanhassa sairaalakiinteistössä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Hannu Hätönen pitää tärkeänä, että köyhiä kohdellaan kauniisti ja kunnioittavasti. Hyvät tilat viestivät arvostusta.  

Aikaisemmin Hannu oli ajatellut, että uusien tilojen löydyttyä ja työn käynnistyttyä siellä hän voisi vähitellen siirtyä viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Kiirettä ei kuitenkaan ole, sillä hänelle on tärkeää, että työ jää hyviin käsiin. Kun sopiva työn jatkaja löytyy, on aika siirtyä sivuun. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana on ollut lähes koko sen ajan, kun Hannu on ollut ohjaksissa, kansanedustaja Antero Laukkanen. Hannu aloitti yhdistyksen toiminnanjohtajana tammikuussa 2004 ja vuotta myöhemmin Laukkanen tuli mukaan. Noin vuosi sitten ALS:iin sairastunut Laukkanen jatkaa edelleen yhdistyksen puheenjohtajana niin kauan kuin voimia riittää.  

– Yhdistyksemme on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on Espoon positiivisin yhdistys. Sekä sen toiminnanjohtaja että hallituksen puheenjohtaja on valittu Espoon positiivisimmaksi ihmiseksi, Hannu hymyilee ja osoittaa työhuoneensa seinällä roikkuvaa kunniakirjaa. Kunniakirjan vieressä on kehyksissä toinen kunniakirja, jota Hannu erityisen paljon arvostaa. Se on positiivisuuden elämäntyöpalkinto, jonka myöntää Nuorkauppakamari ja Positiivarit yhdessä.  

Odottamaton suru 

Tunnustus ei ole katteeton. Hannu Hätönen todellakin tunnetaan positiivisesta ja karjalaisen lupsakasta elämänasenteestaan miehenä, jonka sydämeen mahtuu puoli Espoota. Näin Antero Laukkanen on hänestä todennut.  

Viime syksynä Hannun jaksaminen ja positiivisuus joutuivat koetukselle. Hän jäi pitkälle sairauslomalle. Silloin tuntui, ettei häneltä ehkä enää löytyisi voimavaroja töihin. Suru vei miehen kanveesiin. Nyt tilanne on tasaantunut jonkin verran, eikä suru tunnu enää niin musertavalta.  

– Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Enää ei itketä joka päivä, tosin edelleen mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. 

Viime syyskuussa yksi Hannun neljästä tyttärestä sairastui vakavasti. Paksusuolensyöpä todettiin ja leikattiin, kun oikeastaan mitään ei ollut enää tehtävissä. Tyttärellä oli ollut erilaisia oireita. Oli pientä kuumeilua, alhainen hemoglobiini ja vatsakipuja. Oireita, jotka saattoivat johtua niin monesta asiasta. Loppukesästä tyttären kunto alkoi heikentyä. 

– Eeva soitti 18. syyskuuta ja pyysi, että soittaisin hänelle ambulanssin, koska hänellä oli niin kovat kivut. Mutta ambulanssimiehet eivät meinanneet ottaa häntä kyytiin, vaan luokittelivat hänet ei-kiireelliseksi. Sairaalassa Eeva joutui odottamaan seitsemän tuntia. Kun lääkäri vihdoin tutki, hän totesi heti, että kaikki ei ole kunnossa.   

– Lokakuun 12. päivä Eeva nukkui pois vain 39-vuotiaana. Loppuhetkissä hänen kanssaan olivat siskot, äiti ja isä.  

– Kun olet lapsesi synnytyksessä mukana ja sitten olet hautaamassa häntä, se on järkyttävintä mitä voi olla.  

Vaikka miksi-kysymys kalvaakin sisikuntaa, Hannua lohduttaa ajatus jälleennäkemisestä. Tytär oli tullut uskoon kolmisen vuotta sitten.  

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 4/2023.