Erikoisuuden tavoittelija 

Luontokuvaaja Henry Lehto on erikoistunut poikkeavan värisiin luontokappaleisiin. Lehdolla on myös palvelemisen kutsumus. Hän on vuosikymmenten ajan antanut aikaansa vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten auttamiseen.  

Harva suomalainen on syntynyt Pakistanissa. Metodistikirkko lähetti Henry Lehdon vanhemmat sinne vuonna 1957. Isä oli pastori ja ”äiti hoiti kaiken muun”.

– Äidin rooli oli lähetyskentällä jopa raskaampi kuin puolison, Lehto arvioi.

– Tai ainakin merkittävämpi.

– En tosin muista tuolta ajalta mitään.

Kun Lehto oli kolmevuotias, perhe palasi Suomeen lähteäkseen seuraavaksi Algeriaan. Siellä Henry aloitti koulutiensä.

Algeria ei ollut turvallinen maa.

Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Oranissa Lehdot asuivat kirkon yläkerrassa. Kirkkoa ympäröivät betonimuurit, ja muurien päällä kiemurteli piikkilanka.

– Vanhempani pelkäsivät, että joku lapsista siepattaisiin. Kuulemma noin 50 lasta hävisi siihen aikaan Algeriassa joka päivä. Heitä myytiin terroristijärjestöille. Olen vakuuttunut, että sellainen orjaksi myyminen olisi ollut ihan normaalia.

Muurien ulkopuolelle ei lähdetty ilman isää tai autoa. Viikonloppuisin perhe teki matkoja. Yleensä ajettiin Välimeren rantaan, ja lähdettiin ”oikealle tai vasemmalle”.

Pari kertaa mentiin Saharaan.

– Ne reissut ovat jääneet mieleen.

– Kaksossiskoni oli tärkein leikkikaverini. Hän on ollut minulle merkittävä läpi elämän. Meillä on erityinen yhteys. Paikallisia kavereita minulla ei oikeastaan ollut, Henry kertoo.

Puhutaan harvinaisuuksista

Henry sanoo ”katsoneensa” lintuja 50 vuotta ja kuvanneensa niitä 40 vuotta.

– Olen lähinnä kuvannut hullutuksia, sellaisia värimuotoja, joita ei lajinmääritysoppaissa ole, Henry sanoo.

Henryn nettisivuilla on toistatuhatta kuvaa poikkeavista linnuista. Muitakin eläimiä löytyy, kuten nisäkkäitä.

Henry kertoo, että erikoistuminen poikkeaviin kuvauskohteisiin alkoi vuonna 1980, kun hän kuvasi veljensä kanssa lokkeja Turun satamassa.

– Ei lintukirjoissa ollut sen näköisiä ollenkaan. 

Samana vuonna Henry näki valkoisen varpusen.

– Ymmärsin, ettei toista samanlaista hevillä näe. Puhutaan harvinaisuuksista. Jos et käytä tilaisuutta, se on sitten förbi, hän luonnehtii.

Henryn kuvakokoelmissa tulee vastaan myös valkoisia hirviä.

Miten sellaisia voi löytää? Henry kertoo joskus löytäneensä sellaisen itsekin ”ihan spontaanisti”. 

– Useimmiten kyse on pitkäjänteisestä myyräntyöstä.

– Ensinnäkin pitää luoda verkosto. Pitää liikkua kiikarit kaulassa maaseudulla ja esittäytyä ihmisille. Täytyy pitää silmät ja korvat auki. Kyllä soittojakin tulee, että täällä olisi tällainen.

Henryn mukaan valkoisia hirviä on Suomessa noin 20.

Valkoinen hirvi nauttii eräänlaista kulttistatusta.

Google kertoo siitä jo otsikkotasolla:

Parkanon valkoinen hirvi ammuttu.

Parkanon valkoinen hirvi porskuttaa edelleen.

Valkoinen hirvi jolkotteli Kankaanpään Vihtelijärvellä.

Ruotsalaiset tutkijat haluavat ratkaista valkoisten hirvien arvoituksen.

– Olen itse nähnyt näitä 13 eri yksilöä, Henry ilmoittaa.

– Onko sulla mitään käsitystä, missä linnuissa on eniten väripoikkeamia, hän kysyy.

Ei minkäänlaista käsitystä.

– Se on tavallinen kaupunkipulu. Ne ovat ihan minkä värisiä tahansa, Henry opettaa.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 7/2023.